Nikolai Skoblin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikolai Skoblin nuorena.

Nikolai Vladimirovitš Skoblin oli venäläinen valkoisen armeijan kenraalimajuri, joka ryhtyi Neuvostoliiton vakoilun kaksoisagentiksi toimiessaan 1930-luvulla valkoisten emigranttien järjestön Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) tiedustelujohtajana. Skoblinin avulla viritetty ansa mahdollisti vuonna 1937 ROVS:n johtajan, kenraali Jevgeni Millerin sieppauksen Pariisissa. Skoblinin puoliso laulaja Nadežda Plevitskaja oli myös neuvostovakoilun agentti.

Éric Rohmerin vuonna 2004 ohjaama elokuva Kolmoisagentti on Skoblinin elämän innoittama.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skoblinin mainitaan syntyneen Nižynissä Pohjois-Ukrainassa.[1] Syntymävuodeksi on eri lähteissä mainittu muun muassa 1892, 1894 tai 1885. Hän valmistui vuonna 1914 Tšugujevin sotakoulusta vänrikiksi ja osallistui ensimmäiseen maailmansotaan. Vallankumouksen puhjetessa vuonna 1917 hän oli esikuntakapteeni. Valkoisen armeijan järjestäytyessä Skoblin liittyi kenraali Lavr Kornilovin joukkoihin. Hänet ylennettiin marraskuussa 1918 valkoisen armeijan everstiksi ja hän komensi sisällissodan aikana pelättyä Kornilovin rykmenttiä, sittemmin divisioonaa. Kenraali Pjotr Wrangel ylensi hänet sisällissodan lopussa kenraalimajuriksi.[2][3] Skoblin tutustui ja rakastui vuonna 1919 laulaja Plevitskajaan, joka kannatti tuolloin bolševikkeja. He menivät naimisiin sisällissodan päätyttyä ja asettuivat asumaan Ranskaan.[3]

Skoblinin puoliso Nadežda Plevitskaja nuorena.

Skoblin jatkoi maanpaossa osaksi ROVS:n organisaatiota liitetyn ”Kornilovin iskurykmentin” komentajana.[2] Vuonna 1933 ROVS:n johtaja kenraali Miller teki hänestä järjestön tiedustelujohtajan. Skoblin kiersi luomassa salaisia tiedusteluverkostoja vaimonsa konserttimatkojen varjolla muun muassa Suomessa.[1] Ilmeisesti vaimonsa vaikutuksesta Skoblin ryhtyi vuonna 1930 työskentelemään neuvostovakoilulle.[3][2] Skoblinin kilpailija Viktor Larionov ja eräät muut alkoivat jo 1930-luvun puolivälissä epäillä häntä kaksoisagentiksi, mutta huhuja ei voitu osoittaa todeksi.[4] Kun NKVD vuonna 1937 päätti siepata Millerin Neuvostoliittoon, Skoblin sai tehtäväkseen houkutella tämän ansaan. Syyskuun 22. päivänä hän sanoi vievänsä Millerin tapaamaan Pariisin lähellä kahta tietolähteiksi lupautunutta saksalaista upseeria, mutta johdattikin Millerin suoraan NKVD:n miesten väijytykseen.[3] Millerin asuntoonsa jättämä kirje paljasti nopeasti Skoblinin osuuden ihmisryöstössä, jolloin hän pakeni turvaan Neuvostoliiton Pariisin-suurlähetystöön.[3][4]

Skoblin salakuljetettiin pois Ranskasta marraskuussa 1937, mutta hänen myöhempää kohtaloaan ei tiedetä varmuudella.[3] Erään tiedon mukaan hänet vietiin Espanjaan ja hän olisi kuollut vuonna 1938 Barcelonassa joko sisällissodan ilmapommituksessa tai NKVD:n tiedustelupalvelun GUGB:n salamurhaamana. Muun muassa entinen KGB-komentaja Oleg Gordijevski on tukenut teoriaa, jonka mukaan Skoblin olisi likvidoitu.[5] Toinen länteen loikannut neuvostovakooja Aleksandr Orlov väitti muistelmissaan, että Skoblin olisi teloitettu matkalla Neuvostoliittoon.[3] Kiinni jäänyt Plevitskaja sai Ranskassa 20 vuoden vankeustuomion osallisuudesta Millerin sieppaukseen. Hän kuoli ranskalaisessa vankilassa Elsassissa toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aleksi Mainio: Terroristien pesä – Suomi ja taistelu Venäjästä 1918–1939, s. 228–229, 235. Siltala, Helsinki 2015.
  2. a b c d Скоблин Николай Владимирович (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 19.2.2017.
  3. a b c d e f g Nikolai Skoblin (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 19.2.2017.
  4. a b Mainio 2015, s. 238–240.
  5. Mainio 2015, s. 243.