Nikolai Kljujev
Nikolai Aleksejevitš Kljujev (ven. Никола́й Алексе́евич Клю́ев, 22. lokakuuta (J: 10. lokakuuta) 1884 Aunuksen läänin Vytegran kihlakunnan Koštugin volosti – 23.–25. lokakuuta 1937 Tomsk) oli venäläinen runoilija.[1]
Suku ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nikolai Kljujev syntyi maalaispoliisin ja viinakaupan myyjän perheeseen. Hänen äitinsä oli harras vanhauskoinen. Kljujev opiskeli kirkkokoulussa ja Vytegran kaupunginopistossa ja pääsi vuonna 1898 Petroskoin välskärikouluun, jonka hän jätti kesken. Sen jälkeen hän vietti aikaa Solovetskin luostarissa ja kierteli Venäjän lahkolaisten parissa. Hän osallistui vuoden 1905 vallankumoustapahtumiin Talonpoikaisliiton agitaattorina ja oli siksi puolen vuoden ajan vangittuna.[2]
Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kljujevin ensimmäiset runot ilmestyivät vuonna 1904. Hän tutustui Aleksandr Blokiin ja muihin symbolisteihin sekä myöhemmin akmeisteihin ja Sergei Jeseniniin. Ensimmäinen runokirja Sosen perezvon (”Mäntyjen sointi”) ilmestyi vuonna 1911. Kokoelma Lesnyje byli (”Metsän satuja”, 1913) teki Kljujevista yhden Venäjän tunnetuimmista talonpoikaisrunoilijoista. Hänen tuotannolleen on ominaista mystissävyinen uskonnollisuus, kiinnostus pakanallista muinaisuutta kohtaan sekä herkkä luonnon kuvaus.[3]
Runoilija suhtautui aluksi innostuneesti helmikuun ja lokakuun vallankumoukseen. Hän kuului Skyytit-kirjailijaryhmään, jonka jäsenet kannattivat kristillishenkistä talonpoikaista sosialismia. Myöhempää tuotantoa hallitsevat traagiset sävyt ja talonpoikaisen elämäntavan puolustus. Kljujev joutui ankaran kritiikin kohteeksi, ja hänen viimeinen kokoelmansa ilmestyi vuonna 1928. Osa myöhemmistä teoksista on säilynyt käsikirjoituksina.[4]
Kljujev pidätettiin neuvostovastaisesta propagandasta syytettynä vuonna 1934. Hänet karkotettiin Länsi-Siperian Kolpaševoon, josta hänet myöhemmin siirrettiin Tomskiin. Runoilija pidätettiin uudelleen heinäkuussa 1937. Hänet ammuttiin tekaistun monarkistijärjestön jäsenyydestä syytettynä saman vuoden lokakuussa.[5]
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kljujevin kootut teokset julkaistiin New Yorkissa vuonna 1954 ja Münchenissä vuonna 1969. Neuvostoliitossa ensimmäinen runoilijan kuoleman jälkeinen valikoima ilmestyi vuonna 1977.[6] Vytegrassa, jossa Kljujev asui 1910- ja 1920-lukujen vaihteessa, on hänelle omistettu museo. Vuodesta 1985 lähtien kaupungissa järjestetään vuosittainen Kljujevin kirjallisuustapahtuma.[7]
Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kljujevin runoja on julkaistu suomeksi aikakauskirjassa Carelia:
- Punainen mäki; suomentanut Armas Hiiri, Carelia 2004: 6, s. 62–65
- On maailmassa muuan kolkka...; suomentanut Armas Hiiri, Carelia 2008: 12, s. 152
- Pellavaisten pilvien päivänlaskua kohti juoksu; suomentanut Armas Hiiri, Carelia 2009: 12, s. 121–123
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 628. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 628–629. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 629–630. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 631–633. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 1, s. 633. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
- ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 363. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ Vologodskaja entsiklopedija, s. 252. Vologda: VGPU, Rus, 2006. ISBN 5-87822-305-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.12.2011). (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nikolai Kljujevin teoksia Lib.ru -sivustolla (venäjäksi)
- Nikolai Kljujeville omistettu sivusto (venäjäksi)
| ||||||||||||||||||||||
