Nikolai Juštšijev
Nikolai Aleksandrovitš Juštšijev (ven. Никола́й Алекса́ндрович Ю́щиев, joulukuu 1895 Tulemajärvi – 14. tammikuuta 1938[1]) oli karjalaissyntyinen neuvostoliittolainen poliitikko.
Nikolai Juštšijev syntyi karjalaiseen talonpoikaisperheeseen. Hän kävi alkeiskoulun ja työskenteli 12-vuotiaasta lähtien metsä- ja uittotyömailla. Vuonna 1915 hänet kutsuttiin armeijaan.[2]
Juštšijev osallistui Venäjän sisällissotaan ja liittyi Venäjän kommunistiseen puolueeseen vuonna 1919[2]. Hän työskenteli Tulemajärven kunnan toimeenpanevan komitean, Aunuksen kihlakunnan miliisin ja Karjalan toimeenpanevan keskuskomitean sihteerinä[1] sekä Karjalan autonomisen tasavallan sisäasiain kansankomissaarina vuosina 1924–1925[3]. Juštšijev oli Kemin kihlakunnan toimeenpanevan komitean puheenjohtaja vuosina 1925–1927 ja Karjalan toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtaja ja NKP(b):n aluekomitean byroon jäsen vuosina 1928–1934[1]. Vuonna 1931 hänet valittiin Neuvostoliiton toimeenpanevan keskuskomitean jäseneksi[2].
Juštšijev erotettiin tehtävistään Karjalan ”suomalaistajien” ja ”venäläistäjien” valtataistelun yhteydessä vuonna 1934. Virallisena syynä olivat hänen kontaktinsa ”kulakkisukulaisiin”.[4] Samana vuonna hänet nimitettiin Alavoisen sahan johtajaksi[1].
Juštšijev pidätettiin niin sanotun Gyllingin–Rovion jutun yhteydessä elokuussa 1937. Hänet tuomittiin vastavallankumouksellisesta propagandasta ja ammuttiin Petroskoin lähellä. Juštšijev todettiin syyttömäksi vuonna 1958.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 306. Petrozavodsk: PetroPress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
- ↑ a b c d Juštšijev Nikolai Aleksandrovitš Imena v istorii karelii. Viitattu 3.4.2020.
- ↑ Juštšijev Nikolai Aleksandrovitš Spravotšnik po istorii Kommunistitšeskoi partii i Sovetskogo Sojuza 1898–1991. Viitattu 3.4.2020.
- ↑ Kangaspuro, Markku: Neuvosto-Karjalan taistelu itsehallinnosta, s. 294–295. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-213-1.