Nikke Knatterton (piirrossarja)
| Nikke Knatterton: Mestarietsivän seikkailut |
|
|---|---|
| Nick Knatterton | |
 DVD-julkaisun kansikuva. |
|
| Tyyli | piirrossarja |
| Kestoaika | 3–24 minuuttia |
| Luoja(t) | Manfred Schmidt |
| Pääosissa |
 Jarmo Koski, Titta Jokinen |
| Alkuperämaa |
 Länsi-Saksa |
| Verkko |
ARD Yle TV2 |
| Esitetty |
17. huhtikuuta 1978 – 1989 – |
| Tuotantokausia | 1 |
| Jaksoja | 15 |
| Ikäraja |
 |
| Tuotanto | |
| Tuottaja(t) | Manfred Schmidt |
| Ohjaaja(t) | Manfred Schmidt |
| Käsikirjoittaja(t) | Manfred Schmidt |
| Säveltäjä(t) | Bert Grun |
| Leikkaaja(t) | C. Schmidt |
| Kuvaaja(t) | R. Domeradski |
| Tuotantoyhtiö(t) | Manfred Schmidt Produktion GmbH |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Kuvakaappaus
Kuva tarinasta nro 15. |
|
Nikke Knatterton: Mestarietsivän seikkailut (saks. Nick Knatterton) on vuonna 1978 valmistunut 15-osainen länsisaksalainen piirrossarja televisiolle. Piirrosarja perustuu saksalaisen sarjakuvapiirtäjän Manfred Schmidtin luomaan yksityisetsivähahmoon Nikke Knattertoniin.
Sarjan syntyhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Manfred Schmidt oli piirtänyt mustavalkoista Knatterton-sarjakuvaa Quick-lehteen vuosina 1950–1959 ja sen jälkeen siirtynyt lehden matkareportteriksi. Vuonna 1970 Schmidt jäi vaille työtä ja olisi halunnut siirtyä Stern-lehden palvelukseen, mutta hänellä oli yhä voimassa sopimus, joka esti häntä työskentelemästä muissa lehdissä kuin Quickissä. Niinpä hän perusti talonsa kellariin piirroselokuvastudion ja ryhtyi tekemään lyhyitä mainoselokuvia ystävänsä ja naapurinsa Loriot’n esimerkin mukaisesti. Mainoselokuvien lisäksi hän alkoi valmistaa piirrosfilmejä argentiinalaisen Guillermo Mordillon sarjakuvista. Televisioyhtiö Bavaria ehdotti hänelle Nikke Knatterton -sarjakuvien animointia. Niinpä Schmidt tuotti, käsikirjoitti ja ohjasi 15 värillistä piirrosseikkailua, joita WDR esitti viiden minuutin annoksina alkuillan ohjelmistossa.[1] Animoijana toimi slovenialainen Miki (Miklavž) Muster.
Piirroselokuvat seuraavat vain väljästi sarjakuvatarinoita. Sarjakuvien lailla myös animaatiot sisältävät alastomuutta, seksuaalisia vihjailuja ja absurdeja juonenkäänteitä. Kertojan lisäksi sarjassa ei oikeastaan ole puhetta, sillä hahmojen suiden liikkuessa kuuluu lähinnä erilaisia vonkuvia äänitehosteita.
Esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarja esitettiin ensimmäisen kerran Länsi-Saksassa vuonna 1978 ja Suomessa suomeksi puhuttuna vuonna 1989. Suomessa jaksojen kertojana toimi Jarmo Koski. Kosken mukaan sarjaa tehtiin kuin suoraa lähetystä.[2] Lisäksi Titta Jokinen toimi toisena kertojana sarjan 2. jaksossa "Alibi-baarin salaisuudet".
Videojulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjan jaksoja julkaistiin Saksassa VHS-tallenteina vuonna 1992[3] ja kaikki jaksot DVD:nä huhtikuussa 2001 ja Suomessa suomenkielisenä DVD:nä huhtikuussa 2008.[4] Suomalainen DVD myi kultalevyn verran muutamassa kuukaudessa.[2] Saksalainen 2 DVD:n julkaisu sisältää lisämateriaalina Manfred Schmidtin haastattelun.[5]
Jaksot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tunnetko Knattertonin? (Kennen Sie Knatterton?)
- Alibi-baarin salaisuudet (Die Geheimnisse der Alibi-Bar)
- Aina perjantaisin (Freitags immer)
- Tiirikoita, turvasäilöjä ja tekijöitä (Täter, Türen und Tresore)
- Kauko-ohjattu mehiläinen (Die ferngelenkte Super-Biene)
- Seteleitä, letukoita ja huijareita (Miezen, Macher und Moneten)
- Urkkijoita, hölmöjä ja haihattelijoita (Spesen, Spinner und Spione)
- Tuliaseita ja tietokoneita (Ballermänner und Computer)
- Käteistä, koruja ja koukeroita (Bargeld, Betten und Brillianten)
- Keräilijöitä, väärentäjiä ja varkaita (Sammler, Fälscher und Ganoven)
- Rikollinen liemikuutio (Der kriminelle Brühwürfel)
- Pää putosi jokeen (Ein Kopf fiel in die Themse)
- Ryöstäjiä, tyttöjä ja hotelleja (Greifer, Girls und Grandhotels)
- Muotia, maalareita ja malleja (Moden, Maler und Modelle)
- Kujeita, kuhertelua ja kuvantekijöitä (Finten, Flirts und Filmmacher)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sackmann 2013: 71–73.
- ↑ a b Ala-Kyyny, Juuso: Nikke Knattertonia luettiin suoraan nauhalle Etelä-Suomen Sanomat. 31.7.2008. Viitattu 9.11.2010.
- ↑ Sackmann 2013: 73.
- ↑ Finnkino – Nikke Knatterton.
- ↑ Rewind DVD Comparisons: Nick Knatterton (TV).
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sackmann, Eckart: Oh, Nick Knatterton: Das Leben des berühmten Meisterdetektivs ausgespäht von Eckart Sackmann. Hildesheim: Comicplus, 2013. ISBN 978-3-89474-234-8.