Niilo Virtanen
| Niilo Virtanen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. joulukuuta 1892 Kokemäki, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 15. maaliskuuta 1938 Kommunarka Moskovan lähellä, Neuvostoliitto |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | Komintern |
Niilo Topias Virtanen (ven. Нило Карлович Виртанен, 11. joulukuuta 1892 Kokemäki[1] – 15. maaliskuuta 1938 Kommunarka Moskovan lähellä[2]) oli suomalaissyntyinen Kominternin työntekijä.
Niilo Virtanen valmistui ylioppilaaksi Porin lyseosta vuonna 1913. Hän opiskeli Helsingissä Suomen sisällissotaan saakka.[1] Hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen vuonna 1915[3]. Sisällissodan aikana hän toimi Yrjö Sirolan avustajana kansanvaltuuskunnassa[4].
Virtanen pakeni punaisten joukossa Pietariin ja edelleen Murmanskiin[4]. Hän liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen vuonna 1918 ja Venäjän kommunistiseen puolueeseen vuonna 1922[3]. Vuosina 1919–1920 hän toimi Kominternin agenttina Norjassa järjestäen muun muassa länsimaalaisten valtuutettujen tuloa järjestön toiseen kongressiin. Syksyllä 1920 Virtanen oli SKP:n kursseilla Tukholmassa ja siirtyi sitten Petroskoihin,[4] jossa hän toimi muun muassa Punainen Karjala -lehden vastaavana toimittajana[5]. Vuonna 1925 Virtanen komennettiin Kominterniin, jossa hän työskenteli Mauno Heimon avustajana järjestön sihteeristön byroossa. Vuosina 1926–1927 hän oli Punaisen ammattiyhdistysinternationaalin (Profintern) edustajana Skandinaviassa ja alkuvuodesta 1928 Kominternin Länsi-Euroopan toimistossa Berliinissä.[4]
Vuonna 1929 Virtanen kannatti Nikolai Buharinia ja NKP(b):n oikeisto-oppositiota, ja siksi hänet komennettiin vuodeksi Kiinaan. Syksyllä 1930 hän siirtyi Kanadaan,[4] jossa hän toimi Vapaus-lehden toimittajana[6]. Vuonna 1933 Virtanen oli Kominternin järjestelijänä Yhdysvaltain kommunistisessa puolueessa, ja sen jälkeen hän palasi Moskovaan Kominternin angloamerikkalaiseen maasihteeristöön[4]. Hänet pidätettiin Saksassa vuonna 1933 ja karkotettiin seuraavana vuonna Suomeen,[3] josta Etsivä keskuspoliisi luovutti hänet Neuvostoliittoon. Stalinin puhdistusten alettua Virtasta alettiin epäillä EK:n agentiksi.[7]
Virtanen pidätettiin syyskuussa 1937, jolloin hän työskenteli Kominternin toimeenpanevan komitean yhdysosastolla. Hänet tuomittiin kuolemaan vastavallankumouksellisen terroristijärjestön jäsenenä 15. maaliskuuta 1938, ja hänet ammuttiin samana päivänä. Hänet todettiin syyttömäksi vuonna 1988.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Porilainen kommunisti vangittu Berlinissä Moskovan asiamiehenä. Satakunnan Kansa, 10.5.1934, s. 3.
- ↑ a b Virtanen Niilo Karlovitš Žertvy polititšeskogo terrora v SSSR. Viitattu 31.1.2020. (venäjäksi)
- ↑ a b c Kuusinen, Aino: Gospod nizvergaet svoih angelov: Vospominanija, 1919–1965, s. 48. Petrozavodsk: Karelija, 1991. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f Lebedeva, Natalia (toim.) & Rentola, Kimmo & Saarela, Tauno: ”Kallis toveri Stalin!”: Komintern ja Suomi, s. 512. Helsinki: Edita, 2002. ISBN 951-37-3568-0.
- ↑ Sundelin, Apu: Taistelija, rakentaja, valistaja: Karjalan Kommuunista Karjalan Sanomiin 80 vuotta, s. 17. Petroskoi: Periodika, 2000. ISBN 5-88170-054-6.
- ↑ Pilli, Arja: The Finnish-language Press in Canada, 1901–1939: A Study in the History of Ethnic Journalism, s. 171. Annales Academiae Scientiarum Fennicae: Dissertationes humanarum litterarum 34. Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia, 1982. ISBN 951-41-0447-1. (englanniksi)
- ↑ Tuominen, Arvo: Kremlin kellot: Muistelmia vuosilta 1933–1939, s. 374–375. Helsinki: Tammi, 1957.