Nicole Bricq
 | Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
| Nicole Bricq | |
|---|---|
.jpg) Nicole Bricq vuonna 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. kesäkuuta 1947 La Rochefoucauld, Charente |
| Kuollut | 6. elokuuta 2017 (70 vuotta) Poitiers |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | poliitikko, ministeri, senaattori ja Ranskan kansalliskokouksen edustaja |
Nicole Bricq (o.s. Vayssière, 10. kesäkuuta 1947 La Rochefoucauld, Charente – 6. elokuuta 2017 Poitiers) oli ranskalainen poliitikko, ministeri, senaattori ja Ranskan kansalliskokouksen edustaja.[1][2]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nicole Bricq suoritti opintonsa Bordeaux’n Montesquieu-yliopistossa. Hän opiskeli yksityisoikeutta ja valmistui maisteriksi vuonna 1970.
Bricq aloitti aluepolitiikassa, toimien vuosina 1986–1989 Île-de-Francen alueneuvostossa. Hänet oli jo vuonna 1980 nimetty Sosialistisen puolueen (PS) Pariisin aluejärjestön pääsihteeriksi. Puolueen vasemmistosiipeä edustanut Bricq toimi aluehallinnossa kulttuurivaliokunnan puheenjohtajana.
Vuosina 1988–1990 Bricq työskenteli neuvonantajana tuolloisen puolustusministerin Jean-Pierre Chevènement’n kabinetissa. Heidän välinsä kuitenkin rikkoutuivat Bricqin vastustaessa Persianlahden sotaa, joskin he olivat olleet erimielisiä myös esimerkiksi Eurooppa-politiikasta. Bricq alkoi toimia Dominique Strauss-Kahnin vetämässä Socialisme et démocratie -liikkeessä. Vuosina 1992–1993 Bricq toimi neuvonantajana ympäristöministeri Ségolène Royalen kabinetissa.
Kansan tahdosta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bricq valittiin vuoden 1997 vaaleissa edstajaksi Kansalliskokoukseen.[3] Hänen lisäkseen ehdokkaina olivat Union pour un Mouvement Populairea edustava, uudelleenvalintaa tavoitellut Meaux’n pormestari Jean-François Copé ja äärioikeistolainen Kansallista liittoumaa edustava Marie-Christine Arnautu[4]. Vuonna 2001 Bricq valittiin Meaux'n kaupunginvaltuustoon opposition edustajana.
Vuonna 2002 Bricq hävisi Kansalliskokouksen vaaleissa aiemmalle kilpailijalleen Jean-François Copélle, saaden vaalin toisella kierroksella noin 41% annetuista äänistä.[5]
Ministerinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun François Hollande valittiin Ranskan tasavallan presidentiksi vuonna 2012, Bricq kutsuttiin ympäristöministeriksi Jean-Marc Ayraultin ensimmäiseen hallitukseen.[6] Pesti jäi vain kuukauden pituiseksi, koska isot öljyteollisuusyhtiöt halusivat eroon liian voimakastahtoisena pidetystä Bricqistä.
Bricq nimitettiin uuteen tehtävään hallituksen ulkomaankauppaministeriksi, mutta hallituskin oli jo ehtinyt vaihtua - nyt kyseessä oli Jean-Marc Ayraultin toinen hallitus. Ulkomaankauppaministerinä Bricq oli vaikuttanut lähes kaksi vuotta tehtävän päättyessä 3. maaliskuuta 2014.[7]
Bricq toimi senaattorina kahdesti vuosina 2004–2012 ja 2013–2017.
Bricq kuoli tapaturmaisesti vuonna 2017 kaaduttuaan portaissa kotonaan.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Karroum, Ismaël: Nicole Bricq, la Charentaise du gouvernement Charente Libre.fr. 24.9.2012. (ranskaksi)
- ↑ Nicole Bricq, 1947 - 2017, Mandats à l'Assemblée nationale ou à la Chambre des députés Assemblée nationale. (ranskaksi)/
- ↑ Définition Nicole Bricq. Le Parisien. (ranskaksi)
- ↑ Carole barjon; "Le cauchemar de Copé", Le Nouvel Observateur 7.–13. kesäkuuta 2012.
- ↑ Résultats des élections législatives 2002. Interieur.gouv.fr
- ↑ Décret du 16 mai 2012 relatif à la composition du Gouvernement [archive], JORF, no 115 du 17 mai 2012, p. 9149.
- ↑ Ivan Best, Nicole Bricq: les dessous d'une mutation La Tribune.fr, 22 juin 2012.
- ↑ Mort de Nicole Bricq, sénatrice et ministre sous François Hollande Le Monde. 6.8.2017. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
