Nicolas Flagello
Nicolas Flagello (15. maaliskuuta 1928 New York – 16. tammikuuta 1994 New Rochelle) oli yhdysvaltalainen säveltäjä. Hänen musiikkinsa on tonaalista ja hyödyntää perinteisiä muotoja. 1950–1960-luvuilla muodissa oli muun muassa sarjallisuus, ja tämä haittasi aikanaan Flagellon musiikin tuomista julkisuuteen. Hän kuitenkin sävelsi muun muassa kuusi oopperaa (kuten Judgement of St Francis), kaksi sinfoniaa ja kahdeksan konserttoa. Hän toimi myös kapellimestarina sekä pianistina ja teki lukuisia levytyksiä.[1]
Flagello sai lapsena opetusta Vittorio Gianninilta. Hän opiskeli Manhattan School of Musicissa, josta hän sai kandidaatin (1949) ja maisterin (1950) arvot. Valmistuttuaan hän liittyi koulun henkilökuntaan, jossa toimi vuoteen 1977 saakka. Hän opiskeli 1950-luvulla myös Fulbright-stipendillä Roomassa; vuonna 1956 hän sai Accademia Nazionale di Santa Ceciliasta Diploma di Studi Superiorin Ildebrando Pizzettin ohjaamana.[1]
Ensimmäistä kertaa Flagello sai musiikillaan merkittävää julkisuutta vuonna 1964, jolloin ilmestyi neljä hänen teoksilleen omistettua LP:tä. Hänen musiikkinsa ensimmäinen huomattava esitys kuitenkin järjestettiin vasta vuonna 1974. Tuolloin oratorio Passion of Martin Luther King esitettiin Kennedy Centerissä James DePreistin johtaessa Yhdysvaltain kansallisorkesteria sekä kuoroa ja säveltäjän veljen, Ezion toimiessa laulusolistina. Säveltäjän viimeinen teos, Concerto Sinfonico saksofonikvartetille ja orkesterille on vuodelta 1985; sairaus päätti hänen uransa ennenaikaisesti. Hänen musiikkinsa esitykset ja levytykset ovat yleistyneet hänen kuolemansa jälkeen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
