Nicola Porpora

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nicola Antonio Porpora

Nicola Antonio Porpora (tai Niccolò Porpora, 17. elokuuta 1686 Napoli3. maaliskuuta 1768 Napoli) oli italialainen barokkisäveltäjä sekä sävellyksen- ja laulunopettaja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa kastraattilaulajat Farinelli ja Caffarelli, libretisti Pietro Metastasio sekä säveltäjät Joseph Haydn ja Johann Adolf Hasse. Porpora oli johtavia säveltäjiä 1700-luvun alkupuolen Napolissa ja Venetsiassa, ja toimi 1730-luvulla muutaman vuoden Lontoossa suosittuna oopperasäveltäjänä Giovanni Bononcinin ja Georg Friedrich Händelin ohella.[1][2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjakauppiaan poika Nicola Porpora pääsi kymmenvuotiaana Poveri di Gesù Cristo -konservatorioon Napolissa,[3] jossa hänen opettajiaan olivat Gaetano Greco, Matteo Giordano ja Ottavio Campanile. Porporan esikoisooppera Agrippina kantaesitettiin Napolin kuninkaallisessa palatsissa marraskuussa 1708. Napolissa tuotettiin myös oopperat Flavio Anicio Olibrio (1711) ja Basilio, re d’oriente (1713).[1]

Vuosina 1711–1725 Porpora toimi kapellimestarina Hesse-Darmstadtin maakreivi Filipin hovissa. Hän sai mainetta muun muassa Farinellin, Caffarellin, Antonio Ubertin (lempinimeltään ”Porporino”), Salimbenin ja muiden kastraattien laulunopettajana Napolissa ja Venetsiassa. Myös libretistinä tunnettu Pietro Metastasio oli Porporan oppilaita ja kirjoitti myöhemmin monien tämän oopperoiden libretot.[1]

Vuonna 1718 Porporan ja Domenico Scarlattin yhdessä tekemä ooppera Berenice, regina d’Egitto tuotiin näyttämölle Roomassa. Samana vuonna Porporan ooppera Temistocle kantaesitettiin Wienin hovissa keisarin syntymäpäivänä. Sitä seurasivat Faramondo (Napoli, 1719), Eumene (Rooma, 1721), Adelaide (Rooma, 1723), Semiramide, regina dell’Assiria (Napoli, 1724) ja Didone abbandonata, Porporan ensimmäinen ooppera Metastasion librettoon (Reggio Emilia, 1725).[1]

Vuonna 1726 Porpora asettui Venetsiaan, jossa syntyivät oopperat Meride e Selinunte (Venetsia, 1726), Siroe, re di Persia (Milano, 1726), Semiramide riconosciuta (”Uudelleen tunnistettu Semiramide”, Venetsia, 1729), Mitridate (Rooma, 1730), Tamerlano (Torino, 1730), Poro (Torino, 1731), Germanico in Germania (Rooma, 1732), ja Issipile (Rooma, 1733).[1][4]

Vuonna 1733 Porpora kutsuttiin Lontooseen tekemään oopperoita Händelin oopperaseurueen kilpailijaksi perustetulle Opera of the Nobility in London -yhdistykselle. Lontoossa tuotettiin Arianna in Nasso (”Ariadne Naxoksella”, 1733), jossa Ariadneen (sopraano) rakastunut Dionysos (altto) pakottaa Theseuksen (alttokastraatti) lähtemään saarelta vaimonsa Antiopeksen (sopraano) kera saadakseen Ariadnen itselleen. Muita Lontoon kauden tuotantoja olivat Enea nel Lazio (1734), Polifemo (1735), Ifigenia in Aulide (1735) ja uudelleen sävelletty Mitridate (1736). Oopperayhdistyksen lopettaessa toimintansa talousvaikeuksiin Porpora palasi manner-Eurooppaan ja toimi Venetsian Ospedale della Pietàn kuoronjohtajana 1742—1746 ja sitten Dresdenissä hovikapellimestarina ja prinsessan laulunopettajana 1747–1751. Sitten Porpora siirtyi Wieniin; siellä hän opetti säveltämistä Joseph Haydnille, joka vastavuoroisesti toimi Porporan säestäjänä ja apulaisena. Vuonna 1758 Porpora palasi Napoliin, jossa kahta vuotta myöhemmin kantaesitettiin hänen viimeiseksi jäänyt näyttämöteoksensa Il trionfo di Camilla (”Camillan riemuvoitto”).[4][1] Hän kuoli köyhyydessä.[3][2]

Noin 60 oopperan lisäksi Porporan sävellystuotantoon kuuluu kirkollisia oratorioita ja maallisia kantaatteja sekä kamarimusiikkia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Porpora, Nicola (Antonio), Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, The Gale Group 2001. Vaatii HighBeam-tilauksen.
  2. a b Murtomäki, Veijo: Napolilaissäveltäjiä ja muita italialaissäveltäjiä, Italialainen vakava ooppera 1700-luvulla, Sibelius-Akatemia 2016. Viitattu 13.5.2016.
  3. a b Nicola Porpora, Bach Cantatas Website. Viitattu 13.5.2016.
  4. a b Murtomäki, Veijo: Barokkiooppera Italiassa, Sibelius-Akatemia 2014. Viitattu 9.5.2016.