Niangaye

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niangaye
Valtio Mali
Koordinaatit 15°51′00″N, 2°55′01″W
Pinta-ala enimmillään 335 / 400 km²
Suurin syvyys 6,5 m
Tilavuus 1,3 km³
<mapframe>: JSONin Jäsennysvirhe (syntax error) jäsentäminen epäonnistui

Niangaye (myös Niangay) on Nigerjoen tulvajärvi Malissa. Se sijaitsee Nigerin sisämaasuiston itäreunalla Moptin ja Timbuktun alueiden rajalla.

Järveä ruokkii Nigerjoen sivuhaaroista Bara Issasta ja Mayo Dolosta lähtevä kanava, joka jakaantuu Tiékawalin luona kahdeksi haaraksi. Toinen niistä johtaa Aougoundoujärveen ja toinen Tounkaraoun ohi Niangayeen. Niangayejärvestä lähtee Bambara Maoundén ohi kulkeva kanava Dôjärveen.[1]

Kolmionmuotoinen Niangayejärvi on lähes 40 kilometriä pitkä ja 7–13 kilometriä leveä[2]. Sen enimmäispinta-ala on 335[3] tai 400 neliökilometriä[4]. Vesimäärä on enimmillään 1 300 miljoonaa kuutiometriä ja suurin syvyys noin 6,5 metriä[1].

Järven olemassaolo riippuu Nigerjoen vuosittaisen tulvan korkeudesta[2]. Nigerin tulvien heikentymisen ohella Niangayen täyttymistä estää hiekan kasaantuminen siihen johtavaan kanavaan[4]. Niangaye kuivui kokonaan vuonna 1981[5] ja sen alapuolella sijaitsevat järvet ovat olleet kokonaan kuivia vuodesta 1972 lähtien[6]. Kuivuus on vaikeuttanut suuresti alueen maanviljelyä ja karjanhoitoa ja lopettanut kokonaan kalastuksen[7].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Monographie, s. 13–14.
  2. a b Monographie, s. 13.
  3. The Niger River Basin: A Vision for Sustainable Management, s. 16. Washington, DC: The World Bank, 2005. 0-8213-6203-8. Teoksen verkkoversio.
  4. a b Schéma régional d’aménagement de Mopti 2010–2035 pact-mali.org. Viitattu 31.3.2017.
  5. La pêche dans le delta central du Niger. Volume 1: Approche pluridisciplinaire d’un système de production halieutique, s. 107. Paris: Orstom, Karthala, 1994. ISBN 2-7099-1203-1. Teoksen verkkoversio.
  6. Monographie, s. 14.
  7. Ballo, Amadou: Influence du barrage de Sélingué dans la cuvette du Niger. Cahiers d’outre-mer, juillet-septembre 1989, 42. vsk, nro 167, s. 265. Artikkelin verkkoversio.