New Marketin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
New Marketin taistelu
Osa Yhdysvaltain sisällissotaa
”Cadets at New Market”, H. C. Edwards, 1903
”Cadets at New Market”, H. C. Edwards, 1903
Päivämäärä:

15. toukokuuta 1864

Paikka:

New Market, Shenandoahin piirikunta, Virginia

Lopputulos:

Konfederaation voitto

Osapuolet

 Unioni

 Konfederaatio

Komentajat

Franz Sigel

John C. Breckinridge

Vahvuudet

jalkaväki: 4 700
ratsuväki: 1 000
tykistö: 300
tykit: 28 kpl

jalkaväki: 3 400
ratsuväki: 900
tykistö: 200
tykit: 18 kpl

Tappiot

840 miestä

540 miestä

Lähde:[1][2]

Shenandoahin laakson taistelut (1864)

Lynchburgin sotaretki
New Market • Piedmont • Lynchburg

Earlyn sotaretki
Monocacy • Fort Stevens • Heaton's Crossroads • Cool Spring • Rutherford’s Farm • 2. Kernstown • Folck’s Mill • Moorefield

Sheridanin sotaretki
Guard Hill • Summit Point • Smithfield Crossing • Berryville • 3. Winchester • Fisher’s Hill • Tom’s Brook • Cedar Creek

New Marketin taistelu (engl. Battle of New Market) oli New Marketissa Virginiassa 15. toukokuuta 1864 käyty Yhdysvaltain sisällissodan taistelu. Taistelussa olivat vastakkain Unionin kenraalimajuri Franz Sigelin noin 6 000 miehen vahvuiset sekä Konfederaation kenraalimajuri John C. Breckinridgen reilun 4 000 miehen vahvuiset joukot. Taistelu päättyi Konfederaation voittoon.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1864 kenraaliluutnantti Ulysses S. Grant määräsi Franz Sigelin siirtymään Shenandoahin laakson yläosaan Lynchburgiin, jossa tämän oli määrä tuhota kaupungin rautatie- ja kanavayhteydet.[1] New Marketin taistelun alkaessa Sigelin joukot olivat matkalla kohti Stauntonia, jossa heidän tarkoituksenaan oli katkaista Virginia Central Railroad -yrityksen omistama rautatie. Jos Sigel olisi onnistunut liikenneyhteyksien katkaisemisessa, olisi se häirinnyt Robert E. Leen joukkojen ja Konfederaation pääkaupungin Richmondin huoltoyhteyksiä. Sigel olisi myös voinut päästä ennen pitkää Leen armeijan selustaan.[3]

Toukokuussa 1864 Konfederaatiolla oli Shenandoahin laaksossa ainoastaan noin 1 500 miehen ja kuuden tykin vahvuinen yksikkö, jonka komentajana toimi John D. Imboden. Imboden sai tiedon Sigelin etenemisestä laaksossa noin toukokuun toisena päivänä, minkä jälkeen hän pyysi vahvistuksia Virginia Military Institutesta kadetteja vahvistuksekseen. Konfederaation ylimpänä sotilaskomentaja alueella toimi tuolloin John C. Breckinridge, joka päätti tulla johtamaan taistelua paikan päälle. Breckinridgen ja Virginia Military Instituten kadettien oli määrä tavata toisensa Stauntonissa, josta he voisivat joko siirtyä yhdessä Imboden joukkojen luo tai odottaa Imboden vetäytymistä heidän luokseen. Breckinridgen joukot ja 257[4] kadetin ryhmä tapasivat toisensa 13. toukokuuta, jonka jälkeen he siirtyivät New Marketiin Imboden tueksi.[3]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkojen vahvuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arviot joukkojen vahvuuksista vaihtelevat hieman eri lähteissä, mutta joka tapauksessa Unionin joukoilla oli taisteluun lähtiessä selkeä miesylivoima.

National Park Servicen mukaan Unionilla olisi ollut taistelussa yhteensä 6 275 miestä[1]. Professori E. R. Turner taas on arvioinut Unionin miesvahvuudeksi noin 6 000 miestä. Turnerin mukaan näistä jalkaväkeen olisi kuulunut 4 700, ratsuväkeen 1 000 ja tykistöön 300 miestä. Näistä taisteluun olisi Turnerin mukaan osallistunut kuitenkin vain noin 4 000 miestä. Lisäksi Unionin joukoilla olisi ollut 28 tykkiä.[2]

Konfederaation kokonaisvahvuudeksi National Park Service arvioi 4 090 miestä[1], Turner taas noin 4 500. Turnerin arviossa jalkaväkeen olisi kuulunut 3 400, ratsuväkeen 900 ja tykistöön 200 miestä, joiden lisäksi Konfederaatiolla olisi ollut 18 tykkiä. Näistä taisteluun on Turnerin mukaan osallistunut kuitenkin todellisuudessa vain noin 2 000 miestä.[2]

Taistelun kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelun kulku

Sigelin etujoukot ja Imbodenin miehet kohtasivat toisensa ensimmäisen kerran 14. toukokuuta, jolloin joukot kävivät pieniä yhteenottoja toisiaan vastaan. Varsinainen taistelu alkoi kuitenkin vasta seuraavana päivänä[1].[3]

Taistelussa Unionin joukoilla oli selkeä miesylivoima suhteessa Konfederaation joukkoihin. Kesken taistelun Unionin joukkojen tykistö joutui kuitenkin vetäytymään hetkeksi taistelusta, koska heidän täytyi täydentää ammusvarastojaan. Breckinridge päätti käyttää tilanteen hyväkseen ja määräsi kaikki joukkonsa etenemään, mikä johti Sigelin puolustuksen romahtamiseen.[1]

Puolustuksen romahtamisen jälkeen Konfederaation ratsuväki uhkasi Sigelin joukkoja yhtä aikaa vasemmasta sivustasta sekä takaa. Tämän vuoksi Sigel määräsi kaikki joukkonsa vetäytymään taistelusta. Perääntymisen jälkeen Sigelin joukot polttivat North Forkin sillan takanaan ja vetäytyivät aina Strasburgiin saakka.[1]

Unionin joukot menettivät taistelussa yhteensä 840 miestä, Konfederaation joukot taas 540.[1] Konfederaation puolella kuolleista kymmenen ja loukkaantuneista 45 oli Virginia Military Instituten kadetteja[4][2].

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian taistelun jälkeen kenraalimajuri Sigel siirrettiin syrjään yksikkönsä johdosta ja hänet korvattiin kenraalimajuri David Hunterilla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i Battle Summary: New Market, VA The American Battlefield Protection Program (NPS). Viitattu 20.12.2018. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Couper (1933), s. 6
  3. ↑ a b c Couper (1933), s. 2–3
  4. ↑ a b "New Market." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.
Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=New_Marketin_taistelu&oldid=22283589”