Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslaki
Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslaki tunnetaan myös nimellä Stalinin perustuslaki. Se hyväksyttiin 8. neuvostojen kongressissa, tuli voimaan 5.12.1936 ja oli voimassa vuoteen 1977 asti. Vuoden 1936 perustuslaki korvasi vuoden 1924 perustuslain.
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitea ehdotti Josif Stalinin vaatimuksesta vuonna 1935 kokoontuneelle 7. neuvostojen kongressille uuden perustuslain säätämistä, koska Neuvostoliiton yhteiskunta oli muuttunut ensimmäisen viisivuotissuunnitelman seurauksena.[1]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1936 perustuslaissa lueteltiin kansalaisten perusoikeudet, jotka eivät kuitenkaan kaikki toteutuneet käytännössä. Perusoikeuksien toteuttamisen ehdoksi säädettiin, että sen oli oltava yhdenmukaista Neuvostoliiton kommunistisen puolueen hyväksymien periaatteiden kanssa.[1][2]
Vuoden 1936 perustuslailla perustettiin vaaleilla valittava Neuvostoliiton korkein neuvosto, ja siinä nimettiin liittovaltioon kuuluneet 11 neuvostotasavaltaa, jotka olivat Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä, Azerbaidžan, Georgia, Armenia, Turkmenistan, Uzbekistan, Tadžikistan, Kazahstan ja Kirgisia. Muille Neuvostoliittoon kuuluneille alueille myönnettiin autonominen asema.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Constitution of 1936 encyclopedia.com.
- ↑ Constitution of 1918 encyclopedia.com.