Neptune-luokka (taistelulaiva)
Neptune-luokan taistelulaivat olivat Ison-Britannian Kuninkaallisen laivaston niin kutsuttuja Dreadnoughteja. Luokkaan piti alun perin kuulua kolme alusta, mutta kahteen viimeiseen luokan alukseen tehtyyn niin runsaasti muutoksia, että ne normaalisti lasketaan Colossus-luokkaan kuuluviksi. Aluksen miehistöksi tarvittiin 759 miestä.
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neptune-luokan aluksissa oli kymmenen BL 12" (304,8 mm) /50 cal Mk XI tykkiä sijoitettuna viiteen kahden tykin torniin. Apuaseina oli 16 BL 4" (101,6 mm)/50 cal Mk VII tykkiä, 4 kolmipaunaista tykkiä sekä kolme 18 tuuman torpedoputkea.[1]
Luokka oli ensimmäinen Kuninkaallisen laivaston yrityksistä saada kymmenen tykin täyslaidallinen käyttöön. Aikaisemmissa luokissa kymmenestä tykistä ainoastaan kahdeksaa voitiin käyttää täyslaidallisessa. Neptune-luokassa tornit asetettiin niin, että kukin tykki kykeni ampumaan kannen poikki toisten tykkien häiritsemättä. Kova kansainvälinen varustelukilpailu, esimerkiksi Yhdysvaltain laivaston Delaware-luokan taistelulaivat, pakotti tällaisten ratkaisujen hakemiseen.[1]
Kuitenkin tykkien portaistaminen aiheutti ainoastaan 3 metrin pituuden ja metrin leveyden kasvun, mitkä aiheuttivat uppoumaan 650 tonnin kasvun, verrattuna aikaisempiin St. Vincent -luokan taistelulaivoihin. Portaittaistamisen vaikutuksia pituuteen pienenttiin korottamalla toista takatornia niin, että se kykeni ampumaan takimmaisen tornin ylitse. Tällainen ratkaisu oli toteutettu aikaisemmin Yhdysvaltain laivaston South Carolina-luokan taistelulaivoissa jo vuonna 1908.[1]
Tornien ylitse ampuminen aiheutti kuitenkin tykkien korotuksille rajoituksia, koska muuten ampumisen aiheuttama paine olisi aiheuttanut suuria vaurioita alemmille torneille. Kahden tornin ratkaisu oli takana, koska suurempi massa takana paransi aluksen merenkulkuominaisuuksia, kun taas etupaino olisi niitä heikentänyt merkittävästi.[1]
Panssarointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rungon panssarin paksuus oli 2,5-10 tuumaan (65-250 mm) ja kannen paksuus 0,75-3 tuumaan (20-75 mm). Apuaseiden taisteluasemien suojana oli 5-9 tuuman (130-230 mm)panssarointi ja pääaseiden torneissa 11 tuuman (280 mm) panssari. Tulenjohto tornin panssari oli myös 11 tuumaa.[1]
Koneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luokan alukset varustettiin nelivaihteisilla Parsons-turbiineilla, joissa oli 18 Yarrow-kattilaa. Koneet antoivat laivan käyttövoimaksi 25000 hevosvoimaa, jolla saavutettiin 21 solmun nopeus. Aluksen käyttösäde oli 6330 meripeninkulmaa ajettaessa 10 solmun risteilynopeutta.
Toinen merkittävä innovaatio aluksessa oli piippujen suojaaminen. Aikaisemmissa aluksissa piippujen vahongoittuessa alemmat kannet tulivat pakokaasujen vuoksi käyttökelvottomiksi. Koneisto oli 500 hevosvoimaa tehokkaampi kuin aikaisemmissa luokissa ja risteilyturbiinit oli vihdoinkin saatu toimintavarmoiksi.
Muita rakenteellisia seikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toinen tekijä, jolla suunnittelussa pienennettiin aluksen pituutta, oli veneiden nostaminen lentokannelle laidoilla olevien tykkien yläpuolelle. Sijoittelussa oli kuitenkin ongelmana se, että mikäli taistelussa lentokansi vahingoittuu niin veneet putoavat ja jumittavat alle jäävät sivuaseet paikalleen. Samoin tulenjohtotorni oli sijoitettu komentosillan päälle; ja jos silta romahtaisi niin tulenjohtokyky menetettäisiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| HMS Neptune |
| Edeltäjä: St. Vincent -luokka – Seuraaja: Colossus-luokka |
| X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä |