Neljännen liittokunnan sota
Neljännen liittokunnan sota oli Ranskan keisari Napoleonin sota neljättä liittokuntaa vastaan vuosina 1806–1807. Neljäs liittokunta oli Britannian, Preussin, Saksin, Ruotsin ja Venäjän sotilasliitto.[1]
Liittokunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Napoleonin-vastainen kolmannen liittokunnan sota oli juuri päättynyt vuonna 1806, kun sodan ulkopuolella pysytellyt Preussi katkaisi alkusyksyllä 1806 suhteensa Ranskaan ja alkoi valmistella uutta sotaa. Britannia oli mielellään mukana liittokunnan perustamisessa, sillä se oli jo vuosien ajan ollut sotatilassa Ranskaa vastaan. Liitto rakennettiin siten, että Britannia antoi apurahoja eli rahoitti muidenkin maiden sotaretkiä. Preussin päätöksen taustana oli Napoleonin antama petollinen lupaus Hannoverin antamisesta Preussille ja Reinin liiton muodostaminen.[1]
Napoleon uskoi, että Englannin talous olisi heikko ja se voitaisiin suistaa talouskriisiin. Tämän vuoksi Ranska pyrki pakottamaan kaikki Euroopan valtiot mannermaasulkemukseen eli kauppasaartoon Britanniaa vastaan. Valtioita pakotettiin siihen uhkauksilla ja voimakeinoilla. Napoleonin marraskuussa 1806 antama Berliinin päätös sisälsi vaatimuksen, että kaikki kaupankäynti ja yhteydenpito brittien kanssa on kielletty. Syksyllä 1807 sitä täydennettiin Milanon päätöksillä, joiden mukaan kaikki Britannian turvalupaa käyttävät laivat otetaan sotasaaliiksi.
Sotatapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Napoleon ei aikaillut, vaan ylitti 8. lokakuuta 1806 Saksin rajan 200 000-miehisen armeijansa voimin. Päävihollinen oli Preussi. Viikkoa myöhemmin Preussia vastaan käyty Jenan–Auerstedtin taistelu päättyi Napoleonin ylivoimaiseen voittoon. Tämän jälkeen Preussin linnoitukset antautuivat yksi toisensa jälkeen: Magdeburgin vahva linnoitus antautui pienelle ranskalaisryhmälle ja viimeisenä lokakuun lopussa Lyypekki. Napoleon eteni itään ja saapui Varsovaan vielä ennen vuodenvaihdetta. Helmikuussa 1807 Ranskan ja Venäjän joukot kävivät verisen mutta ratkaisemattoman taistelun Eylaussa (nyk. Bagrationovsk). Napoleon sai kuitenkin 14. kesäkuuta suuren voiton Friedlandissa (nyk. Pravdinsk), ja sota oli ratkennut.[1]
Tilsitin sopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Tilsitin sopimus
Napoleon solmi heinäkuun alussa Tilsitissä aselevon sekä Venäjän että Preussin kanssa. Venäjä suostui liittymään Britannian-vastaiseen mannermaasulkemukseen. Tämä Tilsitin sopimus päätti neljännen liittokunnan sodan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Knut Mykland: Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset, s. 230–232, 239, 241. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08772-X.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neljännen liittokunnan sota Wikimedia Commonsissa
