Nekrofilia
_by_Edvard_Munch._Original_from_The_Art_Institute_of_Chicago._Digitally_enhanced_by_rawpixel._(50434736932).jpg){kind=tracking}
Nekrofilia (kreik. νεκρός ’kuollut’ + φιλία ’rakkaus’) on harvinainen seksuaalinen kohdehäiriö, jossa asianosaisen seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu ensisijaisesti kuolleisiin ruumiisiin.[1] Ruumiista kiinnostunutta kutsutaan nekrofiiliksi. Suomen rikoslaissa säädetään rangaistus hautarauhan rikkomisesta.[2]
Nekrofilia-termiä käytti luultavasti ensimmäisenä psykiatri Richard von Krafft-Ebing teoksessaan Psychopatia Sexualis (1886).[3]
Luokittelu ja syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jonathan Rosmanin ja Phillip Resnickin mukaan on olemassa kolme nekrofilian arkkityyppiä:
- nekrofiilinen henkirikos eli uhrin murhaaminen myöhempää seksuaalista hyväksikäyttöä varten
- jo valmiiksi kuolleiden ruumiiden hyväksikäyttö
- nekrofiliset fantasiat, joita ei kuitenkaan toteuteta.
Erään tutkimuksen mukaan 68 prosentilla syy nekrofilian harrastamiseen oli halu kumppaniin joka ei vastustele eikä hylkää.[4]
Eläinten välinen nekrofilia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nekrofiliaa on havaittu lintujen välillä.[5] Ensimmäisen tieteellisen tutkimuksen teki alankomaalainen C. W. Moeliker tarkastelemalla heinäsorsauroksen ja ikkunaa päin lentäneen toisen heinäsorsauroksen välistä käyttäytymistä. Moeliker julkaisi havaintonsa heinäsorsien välisestä homoseksuaalisesta nekrofiliasta vuonna 2001.[6]
Elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punainen lohikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thomas Harrisin romaanissa Punainen lohikäärme (1981) ja sen filmatisoinneissa Psykopaatin jäljillä (1986) ja Punainen lohikäärme (2002) käsitellään nekrofiliaa.[7] Kirjassa ja elokuvissa nimeä Hammaskeiju kantava, perheitä tappava sarjamurhaaja harjoittaa nekrofiliaa perheenäitien ruumiiden kanssa.
Muut elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nekromantik on vuonna 1987 valmistunut kauhun elementtejä omaava elokuva, jonka ohjasi Jörg Buttgereit. Juonessa pariskunta törmää ruumiiseen, joka innoittaa heidän seksielämäänsä.[8] Toinen nekrofiliaa käsittelevä elokuva on Lynne Stopkewichin ohjaama Kissed, joka ilmestyi vuonna 1996.[9] Espanjassa tehty The Corpse of Anna Fritz kertoo Pau-nimisestä miehestä, joka on töissä ruumishuoneella. Kun sinne tuodaan näyttelijä Anna Fritzin ruumis, hänen kaverinsa tulevat käymään.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ nekrofilia Finto. Viitattu 25.7.2018.
- ↑ Finlex: Rikoslain 17 luvun 12 § finlex.fi. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 16.11.2017.
- ↑ Oosterhuis, Harry: Sexual Modernity in the Works of Richard von Krafft-Ebing and Albert Moll. Medical History, 2012, 56. vsk, nro 2, s. 133–155. Cambridge University Press. doi:10.1017/mdh.2011.30. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.7.2018.
- ↑ Rosman, Jonathan P. & Resnick, Phillip J.: Sexual Attraction to Corpses: A Psychiatric Review of Necrophilia. Journal of the American Academy of Psychiatry and the Law Online, 1989, 17. vsk, nro 2, s. 153-163. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.7.2018.
- ↑ Randy rock doves join party with the dead (englanniksi) theguardian.com.
- ↑ Moeliker, C. W.: Deinsea: The first case of homosexual necrophilia in the mallard Anas platyrhynchos ( Aves: Anatidae), s. 243-247. , 2001. ISSN 0932-9308. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.4.2013). (englanniksi)
- ↑ Love With A Corpse: 5 Bizarre Real-Life Cases of Necrophilia: The 13th Floor the13thfloor.tv. Viitattu 16.11.2017 (englanniksi).
- ↑ NEKRomantik (Nekromantik) Filmaffinity - Movieaffinity. Viitattu 5.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Kelly, Brendan: Kissed Variety. 16.9.1996. Viitattu 5.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Synopsis. The Corpse of Anna Fritz Directed by Hèctor Hernández Vicens. Arkistoitu 29.1.2020. Viitattu 5.11.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aggrawal, A.: A new classification of necrophilia. Journal of Forensic and Legal Medicine, 2009, nro 16, s. 316–320. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.7.2018 (englanniksi).
- Aggrawal, Anil: Necrophilia - Forensic and Medico-legal Aspects. CRC Press, 2011. ISBN 978-1-4200-8912-7. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)
- Sillfors, Mikko: Patrick kuvasi hätkähdyttävän videon sinisorsan rajusta parittelusta kuolleen naaraan kanssa – sorsatutkija: ”Kevät on sellaista aikaa” Ilta-sanomat. 10.4.2019. Viitattu 11.4.2019.