Neil Hardwick

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neil Hardwick
Neil Hardwick kesäkuussa 2012.
Neil Hardwick kesäkuussa 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt22. heinäkuuta 1948 (ikä 75)
Teversal, Englanti
Ohjaaja
Tunnetuimmat ohjaukset Tankki täyteen
Reinikainen
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Robert Neil Hardwick (s. 22. heinäkuuta 1948 Teversal, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on englantilais-suomalainen teatteri- ja televisio-ohjaaja sekä kirjailija.[2]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hardwick syntyi Englannissa ja varttui Teversalissa lähellä Nottinghamia. Hänen isänsä oli rehtori, ja poika on kuvannut itseään ilmauksella ”toisen polven ei-kaivostyöläinen”.

11-vuotiaana Hardwick pääsi stipendin turvin sisäoppilaitokseen. Jo koululaisena hän kirjoitti, ohjasi ja usein näytteli päärooleja omissa näytelmissään. Sisäoppilaitoksesta hänet rekrytoitiin 18-vuotiaana töihin ydinenergiakomissioon tutkimusfyysikon virkaan. Yliopisto-opiskelut hän aloitti Cambridgen yliopistossa King’s Collegessa[3] fysiikan alalla mutta vaihtoi pian filosofiaan. Silloin hän löysi uudella tasolla myös teatterin maailman.

Suomeen tulo ja taiteellinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cambridgen yliopistosta valmistunut Hardwick muutti Suomeen 1969 rakkauden perässä.[4] Hän aloitti näyttelijänuransa Suomessa keskikoulujen ja lukioiden englannin kielen kurssinauhojen äänenä 1970-luvun puolivälissä ja tuli 1960- ja 1970-luvulla syntyneiden suomalaisten keskuudessa tunnetuksi lasten kieliohjelman Hello Hello Hello (1975) poliisina. Hardwickin ja Jussi Tuomisen käsikirjoittama ja Esko Leimun ohjaama Kielipuoli potilas voitti ensimmäisen palkinnon Sopotin Intervision-kilpailussa Puolassa 1978.[5] Hardwickin maine nimenomaan suomalaisena ohjaajana ja suomalaisen elämänmuodon tarkkasilmäisenä kuvaajana lähti TV2:n komediasarjoista Tankki täyteen ja Reinikainen. Hardwick on kertonut huumorisarjojensa taustoista Jukka Annalan televisiotietokirjassa Toopelivisio (Teos, 2006). Hardwickin taiteellisesti kunnianhimoisin työ on muistinmenetyksen ja ekoterrorismin teemoilla pelaava televisiosarja Pakanamaan kartta. lähde?

Hardwick on ohjannut revyitä ja huumoripätkiä, mutta omimmillaan hänen on sanottu olevan pienen ihmisen surkuhupaisan arkielämän kuvaajana. Hän on myös toiminut sillanrakentajana suomalaisen ja englantilaisen kulttuurin välillä, tuonut Suomeen näytelmiä ja selittänyt suomalaista elämänmenoa brittiläisissä televisio-ohjelmissa. Hän on toistuvasti tuonut esille kyllästymisensä suomalaiseen holhousmentaliteettiin,[6] mutta myöntänyt toisaalta, että tämä on ainoa maa, jossa hän ”on jotakin”. lähde?

Hardwick on myös toiminut 1995 elokuvataiteen professorina Taideteollisessa korkeakoulussa.[2]

Hardwick oli 1990-luvun lopussa kaksi ja puoli vuotta työkyvytön podettuaan vakavaa masennusta. Hänen televisiotyönsä oli jäänyt kesken ja hän pystyi vain makaamaan sängyssä, juomaan vettä ja oksentelemaan. Lääkärin annettua vääränlaisia masennuslääkkeitä Hardwick oli kuolla maksatulehdukseen. Vuoden 1999 syksyllä hän kuitenkin tapasi Helsingin Fredrikinkadulla kaupunginteatterin johtajan Asko Sarkolan, joka ehdotti, että hän tulisi kaupunginteatterille ohjaamaan. Tästä tuli Hardwickin ensimmäinen vakituinen työpaikka. Hardwickin mukaan ilman Sarkolan ehdotusta hän olisi voinut kuolla.[4]

Hardwickin kaksikielisen pakinan alku. Suomen Kuvalehti 47/1986.

Suomen Mensa palkitsi Neil Hardwickin 2010 Mensa-palkinnolla tunnustukseksi tämän pitkäaikaisesta työstä suomalaisen kulttuurin hyväksi. Mensan mukaan Hardwick on moniosaaja, joka on kuvannut suomalaista kulttuuria syvällisesti, terävästi ja lämmöllä lukuisissa näytelmissä, kirjoissa ja elokuvissa.[7] Vuonna 2011 Hardwick palkittiin Pro Finlandia -mitalilla [8] ja 2017 Suomi-palkinnolla.[9]

Hardwickin pakinoita julkaistiin 1980-luvulla Suomen Kuvalehdessä. Nämä tekstit ilmestyivät kaksikielisinä ja ne julkaistiin sittemmin kokoelmassa Neilin tähteet eli Hardwick’s Sauce (1988). Englanninkielisiin osuuksiin sisältynyttä sanaleikittelyä ei aina voitu kääntää suomeksi. Pakinoissaan Hardwick kuvaa suomalaiset umpimielisiksi, minkä takia he olisivat myös muukalaisvihamielisiä. Toisaalta kirjoittaja kertoo terävän itseironisesti myös omista vastoinkäymisistään.[10]

Hardwickilla on kaksi lasta; poika Sam (s. 1985) on esiintynyt Dead Boyn äänenä Nightwishin albumeilla Wishmaster ja Century Child.[11]

Hardwick sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1981.[12]

Hardwick on eläkkeellä. Hän asuu palvelutalossa Helsingissä. Hermovaurion vuoksi hän käyttää rollaattoria.[13]

Televisiosarjoja ja -ohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Merirosvoradio 1974 (viihdesarja; sketsien käsikirjoittaja)
  • Hello hello hello 1975 (lasten englannin kielen kurssi; käsikirjoittaja ja näyttelijä)
  • Iltalintu 1976–1977 (viihdesarja; sketsien käsikirjoittaja)
  • Kielipuoli potilas 1978 (tv-elokuva; käsikirjoittaja ja ohjaaja)
  • Tankki täyteen 1978–1980 (komediasarja; käsikirjoittaja ja ohjaaja)
  • Parempi myöhään... 1979–1980 (viihdesarja; sketsien käsikirjoittaja)
  • Hello Hello Hello 1979 (englannin kielen televisiosarja; käsikirjoittaja ja näyttelijä)
  • Ollaan kuin kotonanne 1982 (viihdesarja; sketsien käsikirjoittaja)
  • Vainajan vaivat (tv-näytelmä, käsikirjoitus, henkilöohjaus)
  • Reinikainen 1982–1983 (komediasarja; käsikirjoittaja ja ohjaaja, rooli sarjan viimeisessä jaksossa)
  • Saippuakauppias 1984 (palindrominen komedia, käsikirjoittaja ja ohjaaja)
  • Niilin lähteillä 1984 (omaelämäkerrallinen sarja; käsikirjoittaja ja näyttelijä)
  • Musta tuntuu 1985 (dekkari; käsikirjoittaja ja ohjaaja)
  • Sisko ja sen veli 1986 (komediasarja; käsikirjoittaja ja ohjaaja)
  • Kieli poskessa 1987 (dokumentaarinen road-movie jossa etsitään täydellistä olutta ja elämän tarkoitusta)
  • Hardwick 1988–89 (talk show; juontaja)
  • Taiteiden yö, kolmen tunnin suora lähetys 1989 (käsikirjoitus ja juonto)
  • Nyhjää tyhjästä 1991 (improvisaatioshow Ryhmäteatterista; juontaja ja ohjaaja)
  • Pakanamaan kartta 1991 (draamasarja; käsikirjoittaja ja ohjaaja)
  • Nenä lasissa 1992 (dokumentti mallasviskistä; juontaja)
  • Yksi kuva 1993 (talk show; juontaja)
  • Paluu Timbuktuun 1994 (matkailuohjelma; juontaja)
  • Napaseutu 1994 (komediasarja; käsikirjoittaja Raila Leppäkosken kanssa ja ohjaaja)
  • ARS 95 (taidenäyttelyn selostus, 90 minuutin suoran lähetyksen suunnittelu, käsikirjoitus, juonto)
  • Huomenta, Ilona, hyvästi 1996 (ohjaaja)
  • Hyvät, pahat ja rumat 1997 (talk show; juontaja Pauli Aalto-Setälän kanssa)
  • Verisiskot 1997 (komediasarja; ohjaaja)
  • Troubleshooter 2001 (taikakomediasarja; ohjaaja)
  • Muisti palaa pohjaan 2004 (suomalaisten ruokamuistoja; juontaja)
  • Alright? Alright! 2005 (aikuisten englannin kurssi, komedia; käsikirjoittaja ja ohjaaja)

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteriohjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ensimmäinen näytös, Tampereen teatteri 1983
  • Odotellessa (Waiting for Godot) Tampereen teatteri 1984
  • Leikitäänkö lääkäriä? Helsingin kaupunginteatteri 1985
  • Ensimmäinen näytös TeaK 1986
  • Skvaller, Lilla teatern 1991
  • Nyhjää tyhjästä, Ryhmäteatteri 1991
  • Juoruja, Lilla teatern 1992
  • Andras pengar, Lilla teatern 1992
  • Toisten rahat, Lilla teatern 1992
  • Me and my girl, Svenska teatern 1996
  • Munaako herra ministeri, Helsingin kaupunginteatteri 2000
  • Munaako herra ministeri Tampereen työväenteatteri 2000
  • Stepataan pois, Helsingin kaupunginteatteri, 2000
  • Windsorin iloiset rouvat (ooppera), Seinäjoen kaupunginteatteri 2000
  • Kööpenhamina, Helsingin kaupunginteatteri 2001
  • Kvartetti, Helsingin kaupunginteatteri 2002
  • Saranat ja sardiinit, Helsingin kaupunginteatteri 2002
  • Saranat ja sardiinit, Tampereen työväenteatteri 2003
  • Fantasticks, Helsingin kaupunginteatteri, 2003
  • Mulle kaikki heti, Helsingin kaupunginteatteri 2004
  • Pohjanmaan kautta, (ooppera), Ilmajoen musiikkijuhlat 2004
  • Varmat päivät, Tampereen työväenteatteri 2005
  • Hitchcock ja blondi, Helsingin kaupunginteatteri 2005
  • Diivat, Helsingin kaupunginteatteri 2005
  • Lampaansyöjät Pyynikin kesäteatteri 2006
  • Suurenmoista! Helsingin kaupunginteatteri 2006
  • På fullt allvar (The Importance of Being Earnest) Helsingin kaupunginteatteri/Lilla teatern 2007
  • The Producers – Kevät koittaa Hitlerille Helsingin kaupunginteatteri 2007
  • Miksi naiset aina rakastuvat Ernestiin (The Importance of Being Earnest) Helsingin kaupunginteatteri/Lilla teatern 2007
  • Juoruja Helsingin kaupunginteatteri 2008
  • Spring Awakening Helsingin kaupunginteatteri 2009
  • Magic! Helsingin kaupunginteatteri/Lilla teatern 2009
  • Arsenikkia ja vanhoja pitsejä Helsingin kaupunginteatteri 2010
  • Den Girige (Molière: The Miser) Helsingin kaupunginteatteri/Lilla teatern 2011
  • Lainahöyhenissä (La Cage aux Folles) Helsingin kaupunginteatteri 2011
  • Striking 12 Helsingin kaupunginteatteri 2011
  • Yksi mies, kaksi pomoa Helsingin kaupunginteatteri 2012
  • Hotelli Paradiso Helsingin kaupunginteatteri 2013
  • The Ladykillers Helsingin kaupunginteatteri 2014
  • Ministeriä viedään Helsingin kaupunginteatteri 2015

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • & Ahti, SeppoParempi myöhään…. Helsinki: Tammi, 1979. ISBN 951-30-4994-9.
  • Hardwick’s sauce, eli, Neilin tähteet: Pakinoita. Pakinat on pääosin julkaistu Suomen kuvalehdessä 1986–1988. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-7196-0.
  • Paluu Timbuktuun: Mitä todella tapahtui. Englanninkielisestä käsikirjoituksesta The unmaking of Return to Timbuktu suomentanut Juhani Lindholm. Valokuvat Robin Smith. Helsingissä: Otava, 1996. ISBN 951-1-14146-5.
  • Hullun lailla. Käsikirjoituksesta I’m still here: An unsuccesful suicide note suomentanut Juhani Lindholm. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-15127-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.kaleva.fi/viihde/neil-hardwick/321058/
  2. a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 156. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  3. Esittely: Neil Hardwick näytelmät.fi. Viitattu 24.6.2012.
  4. a b Kauppinen, Touko: Toipunut Neil Hardwick löysi teatterista kodin Helsingin Sanomat. 15.7.2008. Viitattu 18.02.2012.
  5. Rytsä, Paavo: Kielipuoli potilas Yle Elävä arkisto. 12.12.2007. Viitattu 24.6.2012.
  6. Teatteriin 3/2006, s. 7.
  7. Mensa-palkinto 2010 Neil Hardwickille. 23.11.2010. Suomen Mensa ry. Viitattu 25.11.2010.
  8. Pro Finlandia -mitali 13 taiteilijalle MTV3 Uutiset. 1.12.2011. Viitattu 4.12.2011.
  9. Ministeri Terho myönsi Suomi-palkinnot
  10. Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 35–36. Helsinki: BTJ Finland, 2013. ISBN 978-952-692-979-1.
  11. Ollila, Mape: Once Upon a Nightwish: The Official Biography 1996–2006. Bazillion Points Books, 2008. ISBN 978-0-9796163-2-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.8.2018). (englanniksi)
  12. Leitzinger, Antero: Kännön Kausi 1970–1984. (Muistelmia ulkomaalaishallinnosta eri vuosikymmeniltä.) Mansikkamaan vartijat. Maahanmuuttovirasto. Viitattu 1.12.2014. [vanhentunut linkki]
  13. Alanko, Tero: ”Luulin, että en tunne yhtään kokoomuslaista, joka menisi sänkyyn perussuomalaisten kanssa”, sanoo Neil Hardwick Suomen Kuvalehti. 24.8.2023. Helsinki: Otavamedia Oy. Viitattu 25.8.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neil Hardwick.