Nazranin hyökkäys (2004)
| Nazranin hyökkäys | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Tšetšeeni- ja inguušikapinalliset |
|||||||
| Komentajat | |||||||
|
? | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
ainakin 6 |
yli 98 | ||||||
|
25 kuollutta siviiliä | |||||||
Nazranin hyökkäys oli Šamil Basajevin johtamien tšetšeeni- ja inguušikapinallisten tekemä nopea hyökkäys Ingušiaan kuten Nazranin kaupunkiin yöllä 21. – 22. kesäkuuta 2004. Yli 200 kapinallista iskivät useisiin eri hallinnollisiin rakennuksiin tasavallassa. Hyökkääjien vallattua kaksi kuorma-autollista aseita ja ammuksia sisäministeriön rakennukselta he vetäytyivät takaisin Tšetšeniaan noin viisi tuntia kestäneiden taistelujen jälkeen.
Iskussa oli saanut surmansa yli 60 paikallista turvallisuusjoukkojen tai virkamiehistön jäsentä, heidän joukossaan esimerkiksi Ingušian sisäministeri Akubar Kostojev. Lisäksi surmansa sai noin 25 siviiliä.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nazran on kaupunki Venäjän Ingušian tasavallassa. Se oli myös vuosien 1991 ja 2000 välillä tasavallan pääkaupunki. Viereisen Tšetšenian konfliktien aikana Nazran joutui useiden hyökkäysten ja pommi-iskujen kohteeksi. Niistä yksi suurimmista oli hyökkäys vuonna 2004. Vuoden 2004 hyökkäystä johti kapinallisia Venäjää vastaan taistelleita tšetšeenejä johtanut Šamil Basajev.[1] Basajev oli tehnyt Nazranin hyökkäystä vastaavia yllättäviä iskuja Tšetšenian ulkopuolelle jo ennen Nazranin iskua. Esimerkiksi vuonna 1995 hän johti iskua Budjonnovskiin. Kapinalliset olivat vallanneet kaupungin sairaalan ja ottaneet panttivankeja. Lopulta he pääsivät palaamaan neuvottelujen jälkeen onnistuneesti takaisin Tšetšeniaan.[2]
Iskua oli pidetty huomattavana kolauksena Venäjän ensimmäiselle sodalle Tšetšeniassa. Toisaalta Venäjän turvallisuusjoukot kehittivät vastaavien iskujen varalta omia turvallisuustoimiaan yksittäisten kohteiden, kuten hallinnollisten rakennusten turvallisuuden kehittämiseksi. Nazranin hyökkäyksessä kapinalliset muuttivat jonkin verran taktiikkaansa näiden muutosten takia.[2] Basajevin tavoite Nazranissa oli vallata aseita hänen taistelijoilleen, sekä osoittaa tšetšeenikapinallisten toimintakykyä.[1]
Hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyökkäys alkoi yöllä 21. – 22. kesäkuuta 2004[1] ja siihen osallistui yli 100 kapinallista. Hyökkääjät kuuluivat useisiin eri alueen etnisiin ryhmiin ja monet heistä olivat inguušeja. He olivat naamioituneet paikallisten turvallisuusjoukkojen asuihin.[2] Hyökkääjien kohteita Nazranissa olivat kaikkiaan 15 eri hallinnollista rakennusta, joihin lukeutuivat esimerkiksi Venäjän sisäministeriön rakennus ammusvarastoineen, Venäjän turvallisuuspalvelun (FSB) rakennus, Nazranin kunnallinen poliisitalo ja muut poliisin rakennukset ja tarkastuspisteet, sisäministeriön erikoisjoukkojen (OMON) tukikohta, sekä rajavartioston tukikohta. Nazranin vankilasta yritettiin vapauttaa 50 vankia. Nazranin lisäksi iskettiin kolmeen lähellä sijainneeseen kylään Karabulakissa, Septsovskajassa ja Janderessa.[1]
Useisiin eri kohteisiin iskettiin yhtä aikaa ja hyökkääjät pystyivät myös improvisoimaan tilanteen mukaan. Esimerkiksi kun vankilalla hyökkäys ei onnistunut, hyökkääjät muuttivat nopeasti kohdettaan. Hyökkääjät pystyivät näin hankaloittamaan mahdollisia vastatoimia.[2] Samaan aikaan teille pystytettiin tiesulkuja, joilla kulkijoilta kysyttiin heidän henkilötietojaan. Yksi Pohjois-Ossetiasta kaupunkiin lähetetty venäläinen sotilasosasto väijytettiin.[1] Kaikkiaan taistelut kestivät noin viisi tuntia. Kun hyökkääjät olivat saaneet vallatuksi asevaraston sisäministeriön rakennuksella, he alkoivat poistua kaupungista.[2] Mukana vetäytyvillä hyökkääjillä oli kaksi kuorma-autollista vallattuja aseita ja ammuksia, sekä noin 20 panttivangiksi otettua, joiden pääosa oli paikallisia liikennepoliiseja.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nazranin hyökkäys oli tšetšeenikapinallisten suurin isku Tšetšenian ulkopuolella sitten vuoden 1999.[3] Iskun aikana surmansa oli saanut yli 60 poliisia, rajavartijaa, sekä paikallisia virkamiehiä. Heidän joukossaan oli esimerkiksi Ingušian sisäministeri Akubar Kostojev, sekä yleinen syyttäjä Mukharbek Buzurtanov. Surmansa oli saanut heidän lisäkseen noin 25 tavallista siviiliä, mukaan lukien yksi Yhdistyneiden kansakuntien työntekijä. Monet rakennukset, kuten sisäministeriön rakennus ja rautatieasema tuhoutuivat.[4] Hyökkääjiä kuoli joidenkin paikallisten mukaan vain kaksi.[3]
Hyökkäys herätti Ingušiassa harvinaisen suoraa kritiikkiä turvallisuusjoukkoja kohtaan. Venäjällä viranomaiset olivat useampaan otteeseen aikaisemmin kuvailleet tšetšeenikapinallisten joukkoja pieniksi. Tasavallan presidentti Murat Zjazikov vannoi, että iskut kostetaan nopeasti.[3] Venäjän presidentti Vladimir Putin teki nopeasti vierailun alueelle ja lupaili lisäjoukkoja Ingušiaan.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Ali Askerov: ”Nazran raid”, Historical Dictionary of Chechen Conflict. Rowman & Littlefield, 2015. ISBN 978-1-4422-4925-7. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Cerwyn Moore: The Threat from Swarm Attacks: Case Studies from the North Caucasus CTC Sentinel : May 2012, Volume 5, Issue 5. Combating Terrorism Center. Arkistoitu 1.7.2022. Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c C.J. Chivers Br ja Steven Lee Myers: Rebel Raid Near Chechnya Is Said to Kill at Least 75 People The New York Times. Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Claire Bigg: Five Years After Nazran, Ingushetia Still Plagued By Militant Violence Radio Free Europe. Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)
- ↑ Carolynne Wheeler ja Nick Paton Walsh: Dozens killed in raid by Chechen rebels on Ingushetia The Guardian. Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)