Naurun kansalaisuus
Naurun kansalaisuus on laillinen suhde Naurun tasavallan ja yksittäisen henkilön välillä. Maassa noudatetaan lähtökohtaisesti ius sanguinis -periaatetta.
Kansalaisuuden saaminen syntymällä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syntyperäisiä Naurun kansalaisia ovat sellaiset henkilöt, joiden vanhemmista vähintään toinen on henkilön syntyessä Naurun kansalainen. Lisäksi sellaiset henkilöt, jotka ovat syntyneet Naurun maaperällä, mutta jäisivät muuten valtiottomiksi, saavat syntyessään Naurun kansalaisuuden.[1]
Kansalaisuuden saaminen hakemuksella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hakemuksen perusteella kansalaisuus voidaan myöntää sellaiselle henkilölle, jolla on suhde Nauruun. Pelkästään asumalla riittävän kauan maassa, kansalaisuutta ei voida myöntää. Naurun kansalaisen kanssa naimisissa olevalle henkilölle hakuehdot ovat seuraavat:[2]
- on asunut maassa vähintään seitsemän vuotta
- osoittaa aikomusta asettua maahan
- on todettu hyvämaineiseksi
- ymmärtää kansalaisuuteen liittyvät velvollisuudet
- tuntee paikallisia tapoja ja osaa naurun kieltä
Adoption kautta kansalaisuus myönnetään ulkomaalaiselle, mikäli vähintään yksi hänen adoptiovanhemmistaan on Naurun kansalainen, lapsi oleskelee Naurulla ja maan hallitus on antanut luvan adoptioon etukäteen. Presidentti voi hallitusta konsultoiduttuaan myöntää kansalaisuuden kirjallisella määräyksellä.[3]
Kansalaisuuden saaminen investoimalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2025 Nauru alkoi tarjota kansalaisuutta sellaisille henkilöille, jotka ovat investoineet vähintään 105 000 Yhdysvaltain dollaria maahan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun maa on pyrkinyt houkuttelemaan kansalaisuushakemuksia investointien kautta.[4][5] Nauru on myös aikaisemmin tarjonnut kansalaisuutta rahaa vastaan, mutta huonoin tuloksin: vuonna 2003 maa jäi kiinni myytyään kansalaisuuksia Al-Qaidan jäsenille.[6]
Kaksoiskansalaisuus ja kunniakansalaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nauru sallii kaksoiskansalaisuuden.[7]
Vuoden 2017 kansalaisuuslain nojalla presidentti voi hallitusta konsultoituaan myöntää kunniakansalaisuuden. Tarkoista kunniakansalaisuuden ehdoista päättää maan hallitus.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dziedzic, Anna: Comparative Regional Report on Citizenship Law: Oceania. Badia Fiesolana: European University Institute, 2020. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Dziedzic (2020): s. 7–8
- ↑ Dziedzic (2020): s. 12–14
- 1 2 Naoero Citizenship Act 2017 (pdf) (s. 820–821) justice.gov.nr. 2017. Viitattu 29.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Paddison, Laura: A tiny island country is selling citizenship for $105,000 to save itself from rising seas CNN. 5.3.2025. Viitattu 29.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Can ‘golden passports’ save Nauru from climate change? Euronews. 26.2.2025. Viitattu 29.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Nauru sells citizenship to help fund relocations as sea levels rise The Guardian. 26.2.2025. Viitattu 29.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Nauru Citizenship Program FAQ Nauru Program Office. 2025. Viitattu 29.3.2025. (englanniksi)