Nauhakeraaminen kulttuuri

 

Nauhakeramiikkaa.

Nauhakeraamisen kulttuurin pitkätalon pienoismalli.

Nauhakeraaminen kulttuuri oli kivikautinen maanviljelykulttuuri Keski-Euroopassa. Se levitti maanviljelyä Balkanilta Keski-Eurooppaan. Kulttuuri levisi Unkarin seuduilta Tonavaa pitkin Saksaan Reinille ja lopulta Pohjois-Ranskaan asti.

Nauhakeraamiikkaa tehneet ihmiset asuivat suurissa hirsistä tehdyissä pitkätaloissa, joissa karja ja monta perhettä asui saman katon alla. Näistä suurista taloista koostui eri kokoisia kyliä. Maanviljely pohjautui vehnän ja ohran viljelyyn sekä sikojen ja karjan hoitoon. Yleensä nauhakeraamiset kylät olivat linnoittamattomia, joitain linnoitettuja on löydetty. Ne sijaitsivat lähes aina jokivarsilla, seuduilla joissa oli viljalle ravinteikasta lössiä.

Yleistä

Nauhakeraaminen kulttuuri tunnetaan myös muun muassa nimillä Tonavan kulttuuri, varhaiset Tonavan maanviljelijät, saksaksi Bandkeramik tai Linearbandkeramik, jonka lyhennettä LBK käytetään usein kulttuuriin viitatessa, ja englanniksi nimellä Linear Pottery Culture. Se oli kivikautinen, neoliittinen kulttuuri, jonka ihmiset elivät karjanhoidolla ja maanviljelyllä. Kulttuuri vallitsi Keski-Euroopassa jokien, muun muassa Tonavan ja Reinin varrella. Aikaisemmin uskottiin nauhakeraamisen maanviljelyn olleen kaskiviljelyä, nykyään tiedetään sen perustuneen pikemminkin ravinnerikkaisiin lössimaihin. Niinpä nauhakeraaminen kulttuuri levisi alaviin jokilaaksoihin.

Viljely ja karjanhoito

Kotieläiminä oli koiria, lehmiä, sikoja ja vuohia sekä lampaita. Lehmä ja sika olivat pääasiallista karjaa, koska ne selvisivät metsässä vuohta ja lammasta paremmin.

Lössipitoisilla jokien tulvatasangoilla viljeltiin kuorettomia emmervehnää, ja yksijyvävehnää, ei kuorettomia tetraploideja niin kuin Välimeren seuduilla. Pellot olivat melko pieniä tilkkuja, eivätkä rasittaneet ympäristöä. Myös hernettä ja linssiä viljeltiin. Tosin nämä palkokasvit sopeutuivat vaikeammin kylmään. Ruis ja ohra olivat harvinaisia. Hamppua ja pellavaa viljeltiin myös. Metsästys tuotti myös merkittävästi syötävää, tosin kuin Balkanin ja Välimeren varhaisissa maanviljelyperinteissä.

Aiemmin ajateltiin nauhakeraamisen viljelyn olleen liikkuvaa kaskiviljelyä, nykyisin tiedetään että nauhakeraaminen viljely oli pysyvää viljelyä ravinteikkaassa maaperässä.

Pitkätalot

Pitkätalon pohjakaava. Monet pylväät kannattelivat rakennetta.

Nauhakeraamisen kylän ennallistus.

Tonavan seuduilla Bylanyssa asuttiin pitkissä taloissa (hallitaloissa), jotka olivat monen perheen yhteisasuntoja, esimerkiksi 45 m pitkiä ja 5,5–7 m leveitä. Kattoa tuki kolme rinnakkaista pylvästä, ja pylväiden välit oli muurattu savella tai kuivettuneella lehmänlannalla vuorattua risupunosta, mitä kutsutaan englanniksi nimellä wattle and daub. Seinien rakentamisessa käytettiin halkaistuja lankkujakin, jotka asteltiin pystysuoraan. Talojen pituus vaihteli, ja niissä saattoi asua jopa 5 perhettä päätellen monista tulisijoista. Pitkätaloissa saattoi olla yläkerta karjan rehuvarastoksi jne. Katto lienee ollut oljella päällystettyä risupunosta.

Asutuskuviosta

Aikaisempien tutkimusten mukaan pitkistä taloista koostuvat kylät olisivat olleet hyvin liikkuvia, toisten tutkimusten mukaan melko pysyviä. Jotkut kylät pysyivät paikoillaan 500 vuotta. Kylät olivat kaukana toisistaan, ja väestönkasvu hidasta.

Tyypillisessä nauhakeraamisessa kylässä oli 12 taloa, pienempiä rakenteita ja kaivoja. Bylanyssa oli ainakin 6 ha asuttua, jossa rakennettiin eri aikoina 1 000 taloa. Noin sukupolven välein rakennettiin uudet talot muutaman sadan metrin päähän. Neljän muuton jälkeen palattiin samalle tontille. Bylanyssa asuttiin noin 1 000 vuotta. Kylässä asui 20 perhettä, eli 40–50 aikuista ja 150 lasta.^lähde? Kylissä saattoi olla 5–8 taloa, 20 metrin päässä toisistaan.^lähde?

Konigshövenissä asutuskoko kasvoi maksimiinsa 11 sukupolvessa vuoteen 5 050 eaa. mennessä. Sillä paikalla asuttiin 300 vuotta, 13 sukupolven ajan. Asuinpaikat olivat kaikki melko lähellä vettä, joka saattoi olla pieni joen sivihaara.

Hautaustavoista

Haudoissa ruumishautaus oli tavallisin, polttohautaus yleistyi ajan mukana. Vain noin kolmasosassa haudoista oli hautalahjoja. Luultavasti nauhakeraamiikkaa tehneet ihmiset palvoivat äitijumalatarta. Idässä haudattiin vainajia lattian alle 4 000 eaa., mutta lännessä ilmestyivät hautausmaat 5 000 eaa. Hautausmaissa oli sekä polttohautauksia että ruumishautauksia. Vain 30 %:lla haudatuista oli lahjoja mukanaan.^lähde? Tämä saattaa kertoa jonkinlaisista arvoasteikoista, joiden luonnetta ei tunneta. Miesten mukana haudattiin piikiviesineitä ja kotiloita, joita käytettiin rahana. Naisille pantiin hautaan lisäksi okraväri-säiliöitä ja suurin osa haudoista löytyneistä keramiikasta.

Väestöstä

Geenitutkimusten mukaan nauhakeramiikan ydinväestö olisi ollut Lähi-idästä tullutta väestöä. Geenien mukaan isälinjan haploryhmä oli mm. Lähi-idän ja Kaukasian viljelijöille tyypillinen G2a2 ja F*. Äitilinjan yleisimmät haploryhmät ovat K1a, T2 ja H. Aiemmin nauhakeramiikkaa tehneitä ihmisiä on väitetty indoeurooppalaisiksi tai varhaiskivikautiseksii väestöksi.

Sekalaista kulttuuripiirteistä

Bylanyn lähellä oli kaksi "rondelia", eli ympyräkaivantoa. Ympyräkaivannot ilmestyivät myös Saksaan Langweileriin joskus sen 5 300 – 4 900 eaa. kestäneen historian viimeisessä vaiheessa. Langweilerissä oli alussa vain pitkätaloja, mutta keskisessä ja myöhemmässä vaiheessa esiintyi keskisuuria ja pieniä taloja. Useimmat talot olivat pisin sivu luoteesta kaakkoon ehkä jonkin uskomuksen takia. Varhaista nauhakeraamista ja Hinkelsteinin kulttuuria luonnehti "kenkälestikirves" jota parista kallolöydöstä päätellen on käytetty aseenakin.

Historia

Nauhakeraaminen astia.

Nauhakeraamisen kulttuurin tulo aloitti monilla alueilla neoliittikauden.

Edeltäjät

Ennen nauhakeraamista perinnettä noin 7 000 – 6 000 eaa. Balkanin niemimaalla vaikutti kolme varhaista neoliittista ryhmää. Noin 6 500 eaa. jako oli seuraava. Lännessä Kroatian Salmatian rannikoilla oli Välimeren ryhmä, mm. Crvena Stijena-Smilcicin ryhmä. Serbian seuduilla oli Keski-Balkanin ryhmä eli Starcevo I-Körös. Sen vaikutus ulottui Slavoniaan ja Etelä-Unkariin asti. Romaniassa ja Bulgariassa taas vaikutti Balkanin-Anatolian ryhmä. Se jakaantui Romanian Gura Bacuululin ja Bulgarian Karanovo I:n haaroihin. Romanian Gura Baciululin tyyppisen kulttuurin vaikutus ulottui Starcevon alueelle Serbiaan. Pohjois-Unkarissa, tulevalla varhaisella nauhakeraamisella alueella, oli vielä mesoliittinen metsästyskulttuuri.

Maanviljelyn leviäminen pysähtyi Balkanin pohjoisosiin noin 6 000 eaa. alkaen noin 600 vuodeksi. Nauhakeraaminen perinne lienee syntynyt Unkarin ja Slovakian rajaseudulla ehkä jo noin 6 000 eaa., viimeistään 5 500 eaa.

Nauhakeramiikan syntyalueille näyttää ulottuvan lännessä Etelä-UnkariinStarcevon haara. Etelä-Unkarissa Tonavalle ja varsinkin Tiszajoelle ulottui Körösin haara. Luoteis-Unkariin pohjoiselle Tiszajoelle ulottui Szatmarin haara. Käytännössä Starcevo, Cris ja Körös ovat sama asia.

Synty

Nauhakeraaminen kulttuuri syntyi luultavasti jossain Unkarin-Itävallan-Moravian tienoilla Tonavan-Tiszan varrella ehkä jo 5 700 eaa. ellei aiemmin, mutta varmemmin viimeistään 5 550 eaa. Kulttuuri alkoi Määrin-Böömin-Unkarin tienoilta tiheimmältä esiintymisalueeltaan Keski-Tonavalta. Kulttuurin varhainen ydinalue oli noin 5 500 eaa. Länsi-Unkarissa ja tähän rajoittuvissa Etelä-Slovakian ja Länsi-Itävallan alueissa. Siellä ovat nykyään Wien ja Budapest. Tonava tekee tässä kohtaa ison mutkan etelään päin. Vaikutteet tulivat etelästä Balkanilta, jossa vallitsi neoliittinen maanviljelykulttuuri. Niinpä lähtökulttuuriksi on ehdotettu Starčevo-Körösin kulttuuria ja/tai Vinčan kulttuuria.

Nauhakeramiikka alkoi ehkä, kun Starčevon keramiikkaan maalattuja koristekuvioita alettiin piirtää saviastioihin uurteiksi. Lisäksi näitä kuvioita tyyliteltiin. Uurteet piirrettiin monesti parittain rajaamaan nauhamainen alue, joka saatettiin lisäksi vielä koristella painantein. Astia jätettiin maalaamatta. Näin vaikutelma oli monesti nauhoin koristeltu astia.

Monien tutkijoiden mielestä nauhakeramiikka syntyi Tiszajoella. ^lähde? Toiseten mukaan syntyalue oli Balatonjärven seuduilla tai siitä pohjoiseen ennen Tonavaa. Nauhakeraamisen perinteen syntyyn ja/tai leviämiseen on saattanut liittyä neoliittisen tulokasväestön sekoittuminen paikalliseen mesoliittiseen metsästäjä-keräilijäväestöön. Geenitutkimusten mukaan nauhakeraaminen perinne jätti vain pienen jäljen Euroopan geeniperintöön. Tällöin suurin osa nauhakeraamisesta väestöstä olisi ollut alkujaan paikallisia ihmisiä, ei Balkanilta tulleita muuttajia.

Ensimmäinen täysin kehittynyt nauhakeramiikka löydetään Länsi-Unkarista, Itävallasta ja Saksasta 5 750 – 5 500 kalenterivuotta eaa. Väitetään ensimmäisen nauhakeramiikan esiintyneen Unkarissa 5 700 eaa. Varhemmin nauhakeramiikka tavataan itävallassa 5 550 eaa. Jotkut toiset lähteet väittävät että ensimmäinen nauhakeramiikka olisi ollut Serbiassa Starcevon alueella (jossain Belgradin lähistöllä.

Itävallasta hieman Wienistä etelään Brunn am Gebirgessä on löydetty ajalta 5 550 – 5 200 eaa. asteittainen siirtymä Starcevon kulttuurista nauhakeraamiseen. Alemmissa kerrostumissa näkyy Länsi-Unkarista Balatonjärven läheltä tuodusta kivestä tehtyjä työkaluja, ja Starčevon tyylistä maalaamatonta keramiikkaa. Ajan mukana LBK-tyylinen keramiikka lisääntyi yhdessä karjanhoidon kanssa, ja Unkarista tuodut kivityökalut vähenivät.

Nauhakeraamisten löytöpaikkojen tarkka ajoitus tuottaa ongelmia, koska käytössä on monestikin vain epätarkka radiohiiliajoitus. Tämä kulttuuri oli saapunut Kaakkois-Unkariin jo 6100–6000 eaa. Tämän mukaan Starcevo-Körösin balkanilaisen kulttuurin ja nauhakeramiikan välillä on löydöissä 300–500 vuoden aukko. Mutta Körösin alueelle tuli myöhemmin AVK (Alföld Bandkeramik), ei nauhakeramiikka. Onpa nauhakeramiikan synnyttäjäksi väitetty Körösiä idempänä ollutta Szatmarin ryhmää, joka oli kehittynyt Körösösistä.

Kulttuuri alkoi levitä noin 5 700, viimeistään 5 500 eaa. alkaen Unkarista Tonavaa pitkin Reinille viljavissa lössirikkaissa jokilaaksoissa, välttäen mesoliittisten kulttuurien asuinalueita.

Leviäminen

Kulttuurin leviämistä ruokki joko väestönkasvu tai ihmisten halu hylätä tietyn ajan kuluttua vanhat, lahoavat asumukset, tai halu hylätä vanhat talot uskomuksien määrääminä tietyin väliajoin. Kulttuuri alkoi levitä Itä-Euroopasta Unkarin seuduilta kohti pohjoista ja länttä noin 5 700–5 500 eaa. alkaen. Tällöin noin 5 600 eaa. alkoi nauhakeramiikan ensimmäinen vaihe. Se levisi Tonavaa pitkin ylös, ja myös pohjoiseen Etelä-Puolaan noin 5 300 eaa. mennessä. Nauhakeramiikan varhainen nopea leviäminen Tonavaa pitkin länteen eteläiselle Reinille tapahtui luultavasti 5 500–5 400 eaa, Pohjois-Reinille ja Pohjois-Ranskaan myöhemmin. Toisten tietojen mukaan tämä leviäminen olisi tapahtunut hieman myöhemmin, noin 5 300–5 000 eaa

Ensi vaiheessaan noin 5 600–5 200 eaa. nauhakeramiikka levisi Unkarista Etelä-Saksaan ja itään päin Etelä-Puolaan. Itäiseen Unkariin kehittyi nauhakeramiikan kanssa kilpaileva AVK (Alföld Bandkeramik) ehkä Körös-Szatmarin ryhmästä noin 5 300 kalenterivuotta sitten. Noin 5 200 eaa. alkaen oli nauhakeramiikan toinen vaihe, jolloin kulttuuri levisi läntisimpään Saksaan Reinille ja Pohjois-Ranskaan. Idempänä kulttuuri levisi Keski-Puolaan ja Pohjois-Romaniaan asti.

Ehkä noin 360 vuodessa nauhakeraaminen kulttuuri oli levinnyt noin 4 km:n vuosivauhtia Unkarista Belgiaan asti vuoteen 5 000 eaa. mennessä. Leviäminen saattoi tapahtua Pariisin altaaseen asti jopa 200 vuodessa. Joka tapauksessa kulttuuri levisi synnyttyään laajalle alueelle parissa-muutamassa sadassa vuodessa. Nauhakeraaminen kulttuuri oli melko yhtenäinen Unkarista Alankomaihin ja se synnytti kiinteän asutuksen Keski-Eurooppaan 15 sukupolvessa.

Erään näkemyksen mukaan nauhakeraaminen kulttuuri oli ainakin varhaisvaiheessaan lössikyliä, joiden kulttuuria luonnehti ihmisten asuminen pitkissä taloissa. Tämä alue ulottui Etelä-Reinille asti. Niin sanotulla siirtymävyöhykkeellä jossa oli myöhäistä nauhakeraamista perinnettä, rakennettiin suuria kuolleiden taloja varhaista nauhakeramiikkaa jäljitellen. Alue ulottui suureen osaan Ranskaa, Pohjois-Saksaan ja Pohjois-Puolaan ja Kaakkois-Englantiinkin.

Vielä kauempana Bretagnen rannikoilla, Portugalissa ja Britteinsaarilla ja Tanskassa oli ympyrärakenteiden luonnehtima megaliittikulttuuri. Tänne ei edellinen kulttuuri ehtinyt levitä ja kulttuurissa oli monia mesoliittisen perinteen piirteitä. Nauhakeraamisen väestön geeneissä oli melko runsaasti Lähi-idän ja Turkin neoliittisen väestön geenejä, muttei niin paljon kuin Makedonian ja Kreikan seuduilla. Ainakaan Erteböllen kulttuuri ei käynyt säännöllistä kauppaa nauhakeramiikkaa valmistaneiden ihmisten kanssa. Vasta nauhakeramiikan johdannainen TRB (Trichterbecher eli suppilopikarikulttuuri) toi viljelyn sinne noin 4 500 eaa. alkaen.

Alue

Euroopan kulttuurit nauhakeraamisen eli Tonavan kulttuurin laajettua huippuunsa noin 4 500–4 000 eaa.

Nauhakeraamisen kulttuurin painopisteet olivat keskisellä Tonavalla, ylemmällä ja keskisellä Elbellä ja ylemmällä ja keskisellä Reinillä- Kulttuuri levisi myös muun muassa Oderjoelle ja Vistulajoelle Puolassa, ja lopulta Seine-Oisejoelle Pariisin altaaseen. Idässä kulttuuri ulottui ylemmälle Dnjestrjoelle ja läntiselle Bugjoelle. Sieltä kulttuuri koukkasi Karpaattien ympäri etelään Keski-Dnjestrille itäiseen Romaniaan. Kulttuuri jäi sisämaahan, eikä levinnyt esimerkiksi Saksan ja Puolan rannikolle, tai Romaniassa Mustanmeren rannikoille. Saksan pohjoisrannikolle oli mesoliittisia metsästäjiä. Oderin ja Vistulan suistossa oli tosin jonkin verran nauhakeraamista asutusta.

Loppuvaihe

Nauhakeraamisen kulttuurin ja aiemman mesoliittisen kulttuurin löytöpaikkojen välillä on selvä raja Itä-Belgiassa Liegen ja Maastrichtin seuduilla Meusen laaksossa. Nauhakeraamiset paikat ovat kaikki viljelyn kannalta ravinteikkaalla lössialueella. Monesti nauhakeraamista kulttuuria pidetään rauhanomaisena. Mutta saattoi olla niinkin että kylien välillä oli keskinäisiä sotia. Lisäksi nauhakeramiikan malko leviäminen monille mesoliittisen kulttuurin alueille niin että nämä näyttävät häviävän tukee ajatusta jonkinlaisesta sotaisesta levittäytymisestä. Toisaalta mesoliittiset ja nauhakeraamiset asuinpaikat olivat monesti laajassa mittakaavassa lomittain kuin tilkkutäkkinä.

Noin 5 300–5 000 eaa. Flomborn-vaiheessa kulttuuri oli levinnyt Alankomaihin ja Etelä-Puolaan. Tälle vaiheelle olivat ominaisia V:n muotoiset kaivannot, jotka sulkivat sisäänsä muutaman pitkätalon. Näitä kaivantoja saattoi olla monta sisäkkäin, niillä oli joko linnoittamiseen liittyvä tai rituaalinen tarkoitus. Eräs ympyränmuotoinen kaivanto rakennettiin Herxheimiin. Se oli melko soikea, läpimitat 300 x 230 metriä, ja pinta-ala 5-6 hehtaaria. Kaivannon keskustassa oli asutus, ja itse kaivannosta on löydetty luurankoja, joiden rikotut kallot viittaavat siihen että paikalla olisi taisteltu. Nauhakeramiikan lopussa havaitaan yhä enemmän linnoittamista ja eri nauhakeraamisten kulttuurien eriytymistä. Myös Itävallan Aspann-Schletzistä on löydetty soikion muotoinen kaivanto ja vanha kaivo, ja merkkejä taisteluista noin ajalta 5 000 eaa.

Tämän kulttuurin ihmiset eivät liene rakentaneet temppeleitä ja linnoituksia. Poikkeus tästä ovat 4 800–4 600 eaa. Saksassa, Itävallassa, Tšekissä ja Slovakiassa rakennetut ympyräkaivannot. Nämä kuuluvat jo tämän keramiikan myöhäiseen vaiheeseen. Noin 5 000 eaa. alkuvaiheen nauhakeraaminen kulttuuri jakautui paikallisiin perinteisin, muun muassa Lengyelin kulttuuriksi. Välillä 5 000–4 400 eaa. keskineoliittisella ajalla nousivat Saksassa ensin Hinkelstein, sitten Grossgartach ja Stichbanndkeramik (viivaornamentti-keramiikka), Rössenin kulttuuri ja lopulta Bischemim.

Nauhakeraamista vaihetta seurasi 4 500 eaa. samankaltainen maalatun keramiikan aalto, jossa oli itäisiä vaikutteita. Joidenkin mukaan maalatun keramiikan olisi tuonut Balkanille Turkista muuttanut uusi kansa, pelasgit. Nauhakeramiikkaa oli vielä 4 100 eaa. Belgiassa. Nauhakeramiikka ei sekoittunut paikallisin perinteisin, paitsi ehkä lännessä ja pohjoisessa.

Nauhakeraamisia löytöpaikkoja

• Eilsleben
• Bylany Böömissä Tšekissä
• Langweiler 8
• Herxheim bei Landau/Pfalz
• Breiteneich
• Grafensulz
• Asparn an der Zaya
• Wetzleinsdorf
• Köln-Lindenthal

Läntinen nauhakeramiikka

Stichbandkeramik

Stichbandkeramik (STK) engl. Stroke-ornamented ware, "viivaornamenttikeramiikka" oli yhtenäinen keramiikkatyyli, joka vallitsi noin 4 800–4 200 eaa. Se tuli varhaisen nauhakeramiikan jälkeen. Saksassa. Kulttuuri vastaa Tonava Ib tai Tonava II-vaihetta. Tämä ja Notenkopfkeramik (nuottikeramiikka) ovat saaneet alkunsa Keski-Tonavalta. Kulttuuri levisi Keski-Saksasta itäisen Hartz-vuoriston tienoilta. Tässä kulttuurissa syntyi trapetsinmuotoinen pitkätalo, joka levisi moniin myöhempiin kulttuureihin. Kulttuuri suosi polttohautausta. Gosekista Berliinistä etelään on löydetty kaksinkertainen paalukehä, joka muistuttaa rengaskaivantoineen ja portteineen etäisesti Stonehengen kiviympyrää. Se olisi silloin ajallisesti Stonehengen puinen edeltäjä. Tämä kulttuuri levisi aiemman nauhakeramiikan alueelle. Stichbandkeramikin jälkeen tulivat Rössenin ja Lengyelin kulttuurit.

Itäinen nauhakeramiikka

Itäinen nauhakeraaminen kulttuuri eli Bükkin kulttuuri oli läntisillä Karpaateilla Bükkin vuorilla ja Unkarissa Tiszajoen altaassa Itä-Unkarissa. Kulttuuri näyttää olleen aluetta alun perin jääkauden jälkeen asuttaneiden metsästäjien, Cro-Magnonin ihmisten, luoma kaskiviljely-maanviljelykulttuuri. Alkuperäinen mesoliittinen Szatmarin kulttuuri sai keramiikan etelän Starcevon kulttuurista noin 5 500 eaa., ja Starcevon vaikutteita sai myös Tizadobin kulttuuri 5 200–5 000 eaa. Eteläinen Starcevon kulttuuri joutui nauhakeramiikan piiriin 5 000 eaa., mikä vaikutti Unkarin alueen kulttuuriin. Bükkin keramiikka oli monimuotoista ja hienosti tehtyä ja vuorialueelta louhittiin obsidiaania kivityökalujen raaka-aineeksi.

Nauhakeraamisen kulttuurin vaiheita

• Varhainen (Keski-Tonavalla) (Tonava Ia)
• Keskinen (Nuottikeramiikka)
• Myöhäinen (Tonava Ib)

Nauhakeraamisen kulttuurin seuraajia

• Hinkelsteinin kulttuuri
• Großgartachin kulttuuri
• Rössenin kulttuuri
• Lengyelin kulttuuri
• Cucutenin kulttuuri
• Boian-Maritzan kulttuuri

Katso myös

• Neoliittinen Eurooppa
• Neoliittinen Balkan
• Starcevon kulttuuri
• Vincan kulttuuri
• Ympyräkaivannot
• Sydänsimpukkakeramiikka

Lähteet

• Burenhult G (toim.): Ihmisen suku, Kivikauden ihmiset. WSOY, 1994. ISBN 9789510187807.
• Bellwood P: First farmers : the origins of agricultural societies. Blackwell Publishing, 2005. ISBN 978-0-631-20566-1.

Aiheesta muualla

• Gronenborn hyviä ajoituksia!!!
• Europe's First Farmers
• 10th Neolithic Seminar
• The Later Bandkeramik
• The Earliest Bandkeramik