Natriumdivetyfosfaatti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Natriumdivetyfosfaatti
Dihydrogenfosforečnan sodný.JPG
Monosodium phosphate.png
Tunnisteet
CAS-numero 7558-80-7
Ominaisuudet
Molekyylikaava NaH2PO4
Moolimassa 119,976
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 204 °C (hajoaa) [1]
Tiheys 2,04 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 599 g/l (0 °C)[1]

Natriumdivetyfosfaatti eli mononatriumfosfaatti (NaH2PO4) on natrium- ja divetyfosfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Ainetta käytetään elintarvikkeiden lisäaineena, pH:n säätöön ja fosforiyhdisteiden valmistukseen.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumdivetyfosfaatti on huoneenlämpötilassa valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee runsaasti veteen, muodostaen happaman liuoksen. Kidevedettömän natriumdivetyfosfaatin lisäksi tunnetaan myös alkeiskopiltaan rombiset kidevedelliset monohydraatti (NaH2PO4·H2O) ja dihydraatti (NaH2PO4·2H2O). Kidevesi poistuu noin 100 °C lämpötilassa. Kuumennettaessa yhdistettä enemmän se hajoaa muodostaen natriummetafosfaattia ja polyfosfaatteja.[1][2]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumdivetyfosfaattia valmistetaan neutraloimalla fosforihappoa natriumkarbonaatilla tai pienellä määrällä natriumhydroksidia. Yhdistettä muodostuu myös kuumennettaessa ammoniumnatriumfosfaattia.[1][2][3][4]

2 H3PO4 + Na2CO3 → 2 NaH2PO4 + H2O + CO2

Natriumdivetyfosfaattia käytetään yhdessä natriumvetyfosfaatin kanssa puskuriliuoksissa. Muita käyttökohteita ovat tekstiilien käsittely, veden pehmentäminen, raskasmetalli-ionien saostaminen, metallipintojen puhdistaminen, eläinrehuissa ravinteena ja polyfosfaattien valmistaminen. Elintarvikkeissa natriumdivetyfosfaattia käytetään happamuudensäätöaineena ja sulatesuolana. Sen E-koodi yhdessä natriumvetyfosfaatin ja natriumfosfaatin kanssa on E 339.[1][3][2][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 346. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c Klaus Schrödter, Gerhard Bettermann, Thomas Staffel, Friedrich Wahl, Thomas Klein & Thomas Hoffmann: Phosphoric Acid and Phosphates, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 28.07.2013
  3. a b David R. Gard: Phosphoric Acids and Phosphates, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 28.07.2013
  4. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 722. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.07.2013). (englanniksi)
  5. Lisäaineopas 2009. Evira. Viitattu 28.7.2013.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.