Natan Sharansky

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Natan Sharansky

Natan Sharansky tai Štšaranski (hepr. ‏נתן שרנסקי‎, ven. Натан Щаранский) (s. 20. tammikuuta 1948[1] Donetsk, Ukrainalähde?) on neuvostoliittolaisyntyinen israelilainen toisinajattelija, sionisti, antikommunistinen poliitikko ja kirjailija. Hän on toiminut teollisuusmministerinä, sisäministerinä, apulaispääministerinä, rakennus- ja asuntoministerinä sekä Ariel Sharonin toisessa hallituksessa Jerusalemin asioista vastaavana salkuttomana ministerinä.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natan Sharanskyn alkuperäinen nimi on Anatoli Borisovitš Štšaranski (Анатолий Борисович Щаранский). Hän syntyi Donetskissa Ukrainassa juutalaiseen perheeseen.

Sharansky suoritti Moskovassa sovelletun matematiikan korkeakoulututkinnon. Neuvostoliitossa asuessaan hänelle ei myönnetty Israeliin lähtöviisumia vuonna 1973. Sen jälkeen hän toimi englannin kielen kääntäjänä sekä muun muassa fyysikko Andrei Saharovin avustajana. Hänet pidätettiin vuonna 1977 ja seuraavana vuonna tuomittiin tekaistuin perustein Yhdysvaltojen vakoojana Siperiaan pakkotyöhön.

Sharanskysta tuli toisinajattelija ja monet ihmisoikeusjärjestöt vaativat hänen vapauttamistaan. Diplomaatit, poliitikot ja kansalaisjärjestöt vaativat Sharanskya vapaaksi. Vuonna 1986 hänet lennätettiin DDR:ään ja hän sai luvan lähteä Länsi-Berliiniin. Hänet vaihdettiin yhteen neuvostovakoojaan, joka oli kaksoisagentti. Sharansky muutti myöhemmin Israeliin ja otti nimekseen hepreankielisen Natan-nimen.

Ronald Reagan myönsi Sharanskylle 1989 presidentin ansiomerkin Medal of Freedom.

Sharansky perusti 1995 Israelissa oikeistolaisen Ba-Aliya-puolueen, jonka puheenjohtaja hänestä tuli. Vuosina 1996–1999 hän oli Israelin kauppa- ja teollisuusministeri, sittemmin hän toimi sisäministerinä ja asustusministerinä sekä varapääministerinä. Sharansky erosi Sharonin hallituksesta vuonna 2005 vastalauseena Gazan juutalaisasutuksen tyhjentämiselle.

Sharansky kuuluu niihin Israelin oikeistopoliitikkoihin, joiden mukaan palestiinalaiset olisivat oikeutettuja omaan valtioon kunhan se ei uhkaa Israelia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Natan Sharansky, Knesset, viitattu 16.1.2016 (englanniksi)