Natalja Kljutšarjova

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Natalja Kljutšarjova (Наталья Ключарёва, s. 1981) on venäläinen kirjailija ja runoilija. Hän on yksi merkittävimmistä 1980-luvulla syntyneistä venäläisistä kirjailijoista.

Kljutšarjova syntyi Permissä vuonna 1981 ja muutti Jaroslavliin vuonna 1992. Hän on valmistunut Jaroslavlin valtiollisen yliopiston filologisesta tiedekunnasta. Vuodesta 2005 lähtien hän on asunut Moskovassa tai Moskovan lähellä sijaitsevassa Žutškin kylässä. Hän on työskennellyt televisiotoimittajana ja toimittajana Pervoje sentjabrja (”Ensimmäinen syyskuuta”) -aikakauslehdessä. Hänen perheeseensä kuuluu vuonna 2011 syntynyt esikoinen.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2006 — Runokokoelma Belyie pionepy
  • 2008 — Kolmannessa luokassa (Rossija: obštši vagon)
  • 2009 — SOS!
  • 2010 — Derevnja durakov (“Hölmöjen kylä”)
  • 2011 — V Afriku, kuda že ještšo?

Natalja Kljutšarjova on ollut ehdokkaana erilaisten kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Hän oli ehdokkaana Debjut-kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2002. Vuonna 2007 hän sai Juri Kazakovin kirjallisuuspalkinnon teoksella Odin god v Raju. Kljutšarjova on yksi harvoista 1980-luvulla syntyneistä venäläisistä kirjailijoista, joiden käännösoikeudet on myyty useisiin Euroopan maihin. Häntä pidetään yhtenä Venäjän kiinnostavimmista nuorista nykykirjailijoista.

Kljutšarjova kuvaa romaaneissaan, millaista on kasvaa nyky-Venäjän levottomassa ja nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Teoksissaan hän käsittelee sosiaalisia ongelmia kuten alkoholismia, huumeiden käyttöä ja syrjäytymistä nykyajan Venäjällä, mutta hän on kirjoittanut myös paljon lähimmäisenrakkauden kaltaisista teemoista. Päähenkilöt romaaneissa ovat yleensä miehiä. Teoksissaan Kolmannessa luokassa ja SOS! Kljutšarjova kuvaa päähenkilön matkaa junalla kaupungista toiseen sekä päähenkilön matkan aikana tapaamia henkilöitä Venäjän eri yhteiskuntaluokista. Vastaavanlainen junamotiivi on ollut tyypillinen venäläiselle kirjallisuudelle jo Tolstoista lähtien, ja myös monet nykykirjailijat ovat käyttäneet junamotiivia teoksissaan. Kljutšarjovan romaaneissa puhutaan myös paljon sielusta ja Jumalasta. Kirjallisina esikuvinaan hän pitää Tšehovia ja Dostojevskia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]