Nat King Cole
| Nat King Cole | |
|---|---|
.jpg) Cole vuonna 1946 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Nathaniel Adams Coles |
| Syntynyt | 17. maaliskuuta 1919 Montgomery, Alabama, Yhdysvallat |
| Kuollut | 15. helmikuuta 1965 (45 vuotta) Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | laulaja, pianisti |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Nat King Cole |
| Aktiivisena | 1934–1965 |
| Tyylilajit | jazz, swing, rhythm and blues |
| Soittimet | piano, urut ja kitara |
| Levy-yhtiöt | Blue Note, Capitol |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.natkingcole.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Nat King Cole (oikealta nimeltään Nathaniel Adams Coles; 17. maaliskuuta 1919 Montgomery, Alabama, Yhdysvallat – 15. helmikuuta 1965 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat) oli suosittu yhdysvaltalainen laulaja ja jazzpianisti.[1]
Lapsuus Chicagossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nat King Cole syntyi Montgomeryn kaupungissa Alabamassa, missä hänen isänsä toimi teurastajana ja baptistikirkon dekaanina. Perhe muutti jo Colen lapsuusvuosina Chicagoon, missä hänen isästään tuli pappi, ja äiti Perlina toimi kirkon urkurina.[1] Äiti opetti pojalleen pianonsoittoa, ja Natin ensiesiintyminen tapahtui jo neljän vuoden iässä kappaleella ”Yes, We Have No Bananas”. Hän esitti jazzin ja hengellisen musiikin lisäksi myös eurooppalaista taidemusiikkia omien sanojensa mukaan ”Bachista Rahmaninoviin”.
Perhe asui Chicagon Bronzevillessa, joka oli 1920-luvulla kuuluisa yöelämästään ja jazzklubeistaan. Nat hiipi iltaisin ulos klubien liepeille ja kuunteli esiintyjien soittoa. Louis Armstrong, Earl ”Fatha” Hines ja Jimmie Noone olivat tuolloin suosittuja.
Fatha Hinesin soiton innoittamana Cole aloitti oman esiintymisensä teini-ikäisenä 1930-luvun puolivälissä. Hän otti taiteilijanimekseen Nat Cole. Natin vanhempi veli Eddie Coles liittyi pian basistiksi hänen orkesteriinsa, ja he levyttivät ensilevynsä vuonna 1936 Eddien nimellä. Yhtye esiintyi ahkerasti jazzklubeissa. Nat sai tiettävästi lisänimensä ”King” vanhasta lastenlorusta ”Old King Cole” esiintyessään eräällä klubilla. Cole esiintyi pianistina ragtime- ja Broadway-legenda Eubie Blaken revyyssä Shuffle Along. Kun esitykset lakkasivat Long Beachissa, Cole päätti jäädä paikkakunnalle.[1]
Los Angeles ja King Cole Trio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nat Cole ja kolme muuta muusikkoa päättivät muodostaa ”King Cole Swingersin” Long Beachissa. Yhtye soitti useissa baareissa ennen kuin sai kiinnityksen Long Beach Pikessa 90 dollarin viikkopalkalla.
Cole avioitui tanssija Nadine Robinsonin kanssa ja muutti Los Angelesiin. Siellä hän perusti Nat King Cole Trion, johon kuuluivat Nat (piano), Oscar Moore (kitara) ja Wesley Prince (basso). Trio esiintyi ympäri Los Angelesia 1930-luvun lopulla ja esiintyi useasti myös radiossa.[2]
Cole tuli suosituksi kappaleen ”Sweet Lorraine” myötä vuonna 1940. Vaikka hän lauloi balladeja trionsa kanssa, hän ujosteli lauluaan: hän ei koskaan pitänyt itseään hyvänä laulajana. Natin hillitty tyyli oli kuitenkin erinomaisessa kontrastissa muiden jazzlaulajien räväkkään esiintymistyyliin.
Toisen maailmansodan aikana Wesley Prince jätti yhtyeen, ja Cole korvasi hänet Johnny Millerillä. The King Cole Trio teki sopimuksen uraansa aloittelevan Capitol Recordsin kanssa vuonna 1943 ja oli yhtiölle loppuun asti uskollinen. 1950-luvulla Cole oli niin suosittu, että Capitol Recordsin tunnettua pyöreää rakennusta Hollywoodissa alettiin kutsua ”taloksi, jonka Nat rakensi”.
Colea pidettiin johtavana jazzpianistina. Hänen vallankumouksellista kokoonpanoaan tuona big bandien aikakautena pidettiin ”perustrion” kokoonpanona. Kokoonpanoa matkivat muun muassa Art Tatum, Ahmad Jamal, Oscar Peterson, Tommy Flanagan ja bluespianistit Charles Brown sekä Ray Charles. Hän esiintyi myös sessioissa Lester Youngin, Red Garlandin ja Lionel Hamptonin kanssa.
Laulaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Colen ensimmäinen lauluhitti oli ”Straighten Up and Fly Right”, joka perustui vanhaan mustien kansantaruun. Kappaletta pidetään yhtenä rock ’n’ rollin ensimmäisistä edeltäjistä. Itse asiassa Bo Diddley, joka esitti vastaavanlaisia muunnelmia kansanmusiikista, piti Colea yhtenä vaikuttimistaan.
1940-luvun lopulla Cole alkoi esittää ja äänittää enemmän pop-vaikutteista musiikkia tavalliselle yleisölle, usein jousiorkesterin avustamana. Hänen asemansa populaarimusiikin ikonina lujittui sellaisten hittien kuin ”The Christmas Song”, ”Nature Boy”, ”Mona Lisa” ja ”Unforgettable” myötä. Vaikka tämä kääntyminen populaarimpaan suuntaan sai kriitikot syyttämään Colen ”myyneen itsensä”, hän ei koskaan hylännyt musiikillisia juuriaan: niinkin myöhään kuin vuonna 1956 hän äänitti puhtaan jazzalbumin, After Midnight. Vuonna 1991 Mosaic Records julkaisi kaikki Nat King Cole Trion Capitolilla äänittämät kappaleet yhdessä. Tämä 18 CD:n kokoelma sisältää peräti 349 sävellystä.
Vuonna 1948 Cole osti talon valkoihoisten asuttamalta Hancock Parkin alueelta Los Angelesista. Asukasyhdistys ilmoitti Colelle, ”etteivät he halua ei-toivottujen henkilöiden muuttavan alueelle”. Tähän Cole vastasi: ”En minäkään – ja mikäli näen jonkun ei-toivotun saapuvan tänne, olen ensimmäisenä valittamassa asiasta.”
Cole vihittiin toisen vaimonsa Maria Ellingtonin kanssa Harlemin Abyssinian Baptist Churchissa. Perheessä oli kolme lasta. Tytär Natalie Cole oli ja nuorempi veli Freddy Cole on myös laulaja.
Cole esiintyi useissa lyhytelokuvissa ja esitti W. C. Handya elokuvassa Saint Louis Blues. Hän esiintyi myös The Nat King Cole Storyssa.
Nat King Cole oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään vuonna 1965. Hänet on haudattu Forest Lawn Memorial Parkiin Kalifornian Glendaleen. Hänen viimeinen elokuvansa Cat Ballou julkaistiin vasta kuukausia myöhemmin. Hautajaiset pidettiin St. Victor’s Catholic Churchissa, Länsi-Hollywoodissa.
Huomionarvoisia kappaleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”How High the Moon”, sanoittanut Nancy Hamilton ja säveltänyt Morgan Lewis
- ”(Get Your Kicks On) Route 66”, säveltänyt Bobby Troup
- ”Smile”, sovittanut Nelson Riddle
- ”Autumn Leaves”, sovittanut Nelson Riddle
- ”The Girl from Ipanema”, sovittanut Ralph Carmichael
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- James Haskins & Kathleen Benson: Nat King Cole. Art House 2001. ISBN 951-884-297-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ruhlmann, William: Nat King Cole Biography AllMusic. Viitattu 4.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Nat King Cole Encyclopædia Britannica. 13.3.2019. Viitattu 17.3.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Unfortgettable Nat King Cole – Nat King Cole (1919-1965) Natkingcole.50webs.com. Viitattu 17.3.2019 (englanniksi).
- Nat King Cole Black History Now - Black Heritage Commemorative Society. 13.6.2011. Viitattu 17.3.2019 (englanniksi).
- Spigner, Clarence: Nat “King” Cole (1919–1965) BlackPast. 6.3.2007. Viitattu 17.3.2019 (englanniksi).
| ||||||||||||||||||||||
