Siirry sisältöön

Nancy Fraser

Wikipediasta
Nancy Fraser
Fraser vuonna 2008
Fraser vuonna 2008
Henkilötiedot
Syntynyt20. toukokuuta 1947 (ikä 79)
Koulutus ja ura
Koulukunta marxilainen feminismi, kriittinen teoria, Frankfurtin koulukunta
Tunnetut työt Kannibaalikapitalismi (2022, suom. 2024)
Feminism for the 99%: A Manifesto (2019)
Redistribution or Recognition? A Political-Philosophical Exchange (2003)
Tutkinnot New Yorkin kaupunginyliopisto

Nancy Fraser (s. 20. toukokuuta 1947) on yhdysvaltalainen filosofi, teoreetikko ja marxilainen feministi. Hän on filosofian ja politiikan professori New School for Social Researchissa New Yorkissa.

Kriittisen teorian perinteeseen kytkeytyvässä akateemisessa työssään Fraser on käsitellyt laajaa kirjoa aiheita, kuten identiteettejä, yhteiskunnallisia liikkeitä ja julkisuutta. Fraser tunnetaan myös Jürgen Habermasin julkisuusteorian feministisestä kritiikistä. Myöhemmässä tuotannossaan Fraser on keskittynyt analysoimaan kapitalistista yhteiskuntaa.

Varhainen elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fraser varttui Baltimoressa, Marylandin osavaltiossa. Baltimore oli Fraserin lapsuusaikoina rotueroteltu kaupunki, jossa olivat voimassa Jim Crow -lait. Fraser päätyi mukaan rotuerottelun poistamiseen tähtäävään toimintaan jo varhain nuoruudessaan.[1]

Fraser opiskeli naisten Bryn Mawr -collegessa ensin antiikintutkimusta mutta vaihtoi pian filosofiaan.[1] Fraser oli opiskeluvuosinaan 1965–1969 tiiviisti mukana uusvasemmistolaisessa opiskelija-aktivismissa. Noina vuosina Fraserista tuli omien sanojensa mukaan "eräänlainen epäortodoksinen marxilainen". Hän oli mukana kansalaisoikeusliikkeessä, Vietnamin sodan vastaisessa liikkeessä, toisen aallon feminismin alkuvaiheessa ja opiskelijaliikkeessä. Fraserin mukaan noista kohtaamisista uusvasemmiston kanssa hänelle jäi käteen ennen kaikkea ajatus yhteiskunnan rakenteellisesta kritiikistä yksittäisten väärinkäytösten tarkastelemisen sijaan.[1]

Fraser aloitti jatko-opintonsa New Yorkin kaupunginyliopistossa vuonna 1974 oltuaan viisi vuotta täysipäiväinen aktivisti. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1980. Fraserin väitöskirja käsitteli filosofian historiaa.[1]

Ajattelu ja tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fraseria ovat kiinnostaneet erilaiset yhteiskunnalliset liikkeet ja niiden väliset jännitteet. Hän on tarkastellut keskeisesti feministisen ja sosialistisen liikkeen muuttuvaa suhdetta. Fraser on liikkunut sekä yhteiskuntateorian että normatiivisen filosofian alueilla.[2] Fraserin akateeminen työ kytkeytyy kriittisen teorian perinteeseen ja Frankfurtin koulukuntaan.[1][2]

Fraser on käsitellyt laajaa kirjoa aiheita, kuten identiteettejä ja identiteettipolitiikkaa, julkisuutta ja feminismiä. Fraser tunnetaan myös työstään oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden filosofisten käsitteiden parissa.[1] Myöhemmässä tuotannossaan Fraser on siirtynyt kohti marxilaista lähestymistapaa ja on keskittynyt analysoimaan kapitalistista yhteiskuntaa.[2][3]

Habermas-kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fraser kävi 1980- ja 1990-luvuilla väittelyä julkisuusteoriastaan tunnetun filosofi Jürgen Habermasin kanssa. Fraser argumentoi erityisesti julkisuuden käsitteen laajentamisen puolesta niin, että sukupuoleen ja luokkaan liittyvä epätasa-arvo huomioidaan.[1][2]

Fraserin mukaan Habermasin Julkisuuden rakennemuutoksessa esittämä julkisuuskuvaus ei ota tarpeeksi huomioon luokan ja sukupuolen roolia julkisen keskustelun rakentumisessa. Habermasin julkisuuskäsitys "yhteisten asioiden ajamisena" ohittaa kiistan siitä, mitkä asiat ylipäätään kuuluvat julkisen keskustelun piiriin.[2] Fraser on teoretisoinut vastajulkisuuksia, jotka ovat erilaisten sorrettujen ryhmien avaamia demokraattisen keskustelun tiloja.[1]

Fraser on Habermas-kritiikissään korostanut eroa normatiivisen ja yhteiskuntateoreettisen tason välillä. Hän argumentoi, että Habermasin korostamien julkisen keskustelun ideaalien lisäksi on pohdittava myös ehtoja, joita näiden ideaalien toteutuminen vaatii, eikä tätä kysymystä voi ratkaista filosofisella tasolla. Fraser on kritisoinut myös Habermasin hahmottelemia yhteiskunnan sfäärejä: esimerkiksi pääosin naisten tekemä uusintava työ ei mahdu Habermasin käsitykseen taloudesta.[2]

Feministisen liikkeen analyysi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fraser analysoi 1990-luvulla sitä, miten feminismin tulisi suhtautua kapitalismiin ja erityisesti uusliberalismiin. Fraser hahmotteli epäoikeudenmukaisuuteen puuttuvia strategioita tunnustuksen (recognition) ja uudelleenjaon (redistribution) käsitteiden kautta.[4]

Uudelleenjako viittaa toimiin, joilla pyritään vastaamaan luokkarakenteisiin perustuvaan taloudelliseen epäoikeudenmukaisuuteen. Fraser pitää uudelleenjakoa reittinä transformatiiviseen oikeudenmukaisuuteen, joka haastaa kapitalismin rakenteet. Tunnustaminen taas pyrkii puuttumaan kulttuurisiin epäoikeudenmukaisuuksiin, joissa yksilöiltä tai ihmisryhmiltä evätään kunnioitus, asema tai näkyvyys identiteetin, esimerkiksi sukupuolen, rodun tai seksuaalisuuden vuoksi. Fraser kuitenkin näkee, että puhtaasti tunnustamiseen keskittyvä politiikka voi tukea uusliberaalia politiikkaa, ellei sitä yhdistetä rakenteellisiin muutoksiin.[4] Fraser myös korosti, ettei kumpikaan strategioista riitä yksinään, varsinkaan ryhmille, jotka kokevat molempia epäoikeudenmukaisuuden muotoja.[4]

Väittely Butlerin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fraser ajautui kiistaan sukupuolentutkimuksesta tunnetun Judith Butlerin kanssa, joka kyseenalaisti Fraserin tekemän erottelun taloudellisen ja kulttuuriseen epäoikeudenmukaisuuden välillä. Butler katsoi, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kamppailut oikeuksiensa puolesta ovat itsessään antikapitalistisia. Fraser vastasi, että epäoikeudenmukaisuuden muotojen pitäminen analyyttisesti erillään on hyödyllistä ja mahdollistaa selkeämpien poliittisten strategioiden luomisen. Fraserin mukaan Butler ei huomioinut kapitalismin joustavuutta eli kykyä antaa tunnustusta vähemmistöidentiteeteille järjestelmän sisällä, mikä johtuu kapitalismin tavasta erottaa yksityiselämä taloudesta. Hän näki Butlerin lähestymistavan sortuvan marxilaiseen reduktionismiin.[2][4]

Fraser siirtyi myöhemmässä työssään kohti kokonaisvaltaisempaa ja rakenteellisempaa kapitalismikritiikkiä ja korosti, että kapitalismi asettaa rajotteita pohjimmiltaan sekä tunnustamiselle että uudelleenjaolle. Fraser on todennut, että statustaistelut eivät voi kukoistaa ilman taloudellista oikeudenmukaisuutta.[4]

Kapitalistisen yhteiskunnan analyysi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmässä tutkimuksessaan Fraser on tarkastellut kapitalismin suhdetta rotusortoon, uusintavaan työhön, ilmastokriisiin, feministisiin liikkeisiin ja oikeistopopulismin nousuun.[3] Teoksessaan Kannibaalikapitalismi (2024) Fraser argumentoi, että kapitalismi kannibalisoi omat ennakkoehtonsa eli tuhoaa systemaattisesti olemassaolonsa perustaa. Fraser käsittää teoksessa kapitalismin pelkkää talousjärjestelmää laajempana yhteiskuntajärjestyksenä. Fraserin mukaan sukupuolten ja rotujen väinen epätasa-arvo sekä ilmastokatastrofi eivät ole satunnaisia ilmiöitä vaan rakenteellisesti sidoksissa kapitalismiin.[5][6]

Henkilökohtainen elämä ja politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fraser on juutalainen.[7] Fraserin mukaan hänet kasvatettiin juutalaiseen identiteettiin ja elämäntapaan, muttei varsinaisesti juutalaiseen uskontoon. Hän on suorittanut bat mitsva -seremonian.[1]

Fraserin pesti professorina Kölnin yliopistossa peruttiin vuonna 2023 tämän allekirjoittaman, Israelin akateemista boikottia vaativan vetoomuksen vuoksi. Fraser sanoi tapauksen rikkoneen akateemista vapautta ja sananvapautta. Hän vertasi haastattelussa saksalaisinstituutioiden ottamaa tiukkaa linjaa Israelin tuen suhteen mccarthyismiin.[8][7]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fraserin viimeisimmän teoksen suomennos Kannibaalikapitalismi ilmestyi elokuussa 2024 Vastapainon kustantamana.[9]

Fraserilta julkaistut englanninkieliset teokset:[10]

  • Cannibal Capitalism: How Our System Is Devouring Democracy, Care, and the Planet—and What We Can Do About It (Verso, 2022)
  • Feminism for the 99%: A Manifesto (Verso, 2019). Kirjoitettu Cinzia Arruzzan and Tithi Bhattacharyan kanssa.
  • Capitalism: A Conversation in Critical Theory (Polity, 2018). Kirjoittanut yhdessä Rahel Jaeggin kanssa.
  • Fortunes of Feminism: From State-Managed Capitalism to Neoliberal Crisis (Verso, 2013)
  • Scales of Justice: Reimagining Political Space in a Globalizing World (Polity, 2008)
  • Adding Insult to Injury: Nancy Fraser Debates Her Critics (Verso, 2008), toim. Kevin Olson
  • Pragmatism, Critique, Judgment: Essays for Richard J. Bernstein, toimittanut yhdessä Seyla Benhabibin kanssa (MIT Press, 2004).
  • Redistribution or Recognition? A Political-Philosophical Exchange (Verso, 2003), kirjoittanut yhdessä Axel Honnethin kanssa.
  • Mapping the Radical Imagination: Between Redistribution and Recognition (Cambridge, 2003)
  • Justice Interruptus: Critical Reflections on the "Postsocialist" Condition (Routledge, 1997)
  • Feminist Contentions: A Philosophical Exchange (Routledge, 1994), kirjoittanut yhdessä Seyla Benhabibin, Judith Butlerin ja Drucilla Cornellin kanssa.
  • Revaluing French Feminism: Critical Essays on Difference, Agency, and Culture, toimittanut Sandra Bartkyn kanssa (Indiana University Press, 1992).
  • Unruly Practices: Power, Discourse and Gender in Contemporary Social Theory (University of Minnesota Press, 1989).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Laura Lee Downs, Jacqueline Laufer: Nancy Fraser, Rebel Philosopher. Travail, genre et sociétés, 2012, 27. vsk, nro 1, s. 5–27. ISSN 1294-6303 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 Fraser, Nancy: ”Suomentajien jälkisanat”, Kannibaalikapitalismi: Miten päästä eroon järjestelmästä, joka syö demokratian, hyvinvoinnin ja maapallon, s. 215-235. Vastapaino, 2024. ISBN 9789523971813
  3. 1 2 Nancy Fraser | The New School for Social Research www.newschool.edu. Viitattu 20.9.2024.
  4. 1 2 3 4 5 Evelina Johansson Wilén: Feminist alliances against precarity or capitalism? A continuation of the Butler–Fraser debate. Acta Sociologica, 1.8.2024, 67. vsk, nro 3, s. 317–329. doi:10.1177/00016993231205190 ISSN 0001-6993 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ Rhoda Feng: Nancy Fraser’s Lessons From the Long History of Capitalism thenation.com. 29.11.2022. Viitattu 19.9.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Kapitalismi ei ratkaise kriisejä, se siirtää ongelmat muualle — Keskustelua Nancy Fraserin kirjasta Kannibaalikapitalismi – Komeetta komeetta.info. 22.12.2024. Viitattu 28.12.2024.
  7. 1 2 Nancy Fraser: Germany Canceled Me for Supporting Palestine jacobin.com. Viitattu 14.9.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Elisabeth von Thadden: Nancy Fraser: "I Am not a State! I Am a Free Human Being!" Die Zeit. 11.4.2024. Viitattu 11.9.2024. (saksaksi)
  9. ↑ Kannibaalikapitalismi vastapaino.fi. Viitattu 13.9.2024.
  10. ↑ Nancy Fraser | The New School for Social Research www.newschool.edu. Viitattu 20.9.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nancy_Fraser&oldid=23205772”