Merinäkinruoho
| Merinäkinruoho | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: | Kilpukkakasvit Hydrocharitaceae |
| Suku: | Näkinruohot Najas |
| Laji: | marina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Najas marina |
|
| Katso myös | |
Merinäkinruoho (Najas marina) on pääasiassa Euraasiassa tavattava yksivuotinen uposkasvi.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksikotinen merinäkinruoho kasvattaa 10–60 senttimetriä pitkän sileän tai piikkisen varren. Tavallisesti varsi on runsashaarainen. Hedekasvi on emikasvia pienempi. Ruodittomat, tupelliset lehdet ovat vastakkain tai joskus kolmen tai useamman lehden kiehkuroina. Lehdet ovat muodoltaan kooltaan 1–4 cm pitkiä ja 1–2 mm leveitä, ja muodoltaan tasasoukkia sekä iso-, harva- ja karkeahampaisia. Lehden tuppi on lyhyt ja lähes korvakkeeton. Kukat sijaitsevat lehtihangoissa ja ovat pieniä, perättömiä ja yksineuvoisia. Hedekukissa on kaksiliuskainen, kalvomainen kehä ja yksi luotti. Emikukat ovat kehättömiä ja niissä on yksi emi ja kolme luottia. Hedelmä on pieni, 3–6 x 1,5 mm kokoinen pähkylä. Merinäkinruoho kukkii Suomessa heinä-syyskuussa.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merinäkinruohoa tavataan laajalti ympäri Euroopan, levinneisyyden painopisteen ollessa Keski- ja Etelä-Euroopassa. Lajia ja sen alalajeja tavataan hajanaisesti myös Etelä- ja Keski-Aasiassa, Afrikassa, Polynesiassa, Australiassa sekä Pohjois-Amerikassa.[3] Suomessa merinäkinruohoa on alkuperäislaji.[2] Sitä on tavattu Suomenlahden rannikon itäosista Pohjanlahden rannikolle Keski-Pohjanmaan pohjoisosan korkeudelle saakka. Laji on kuitenkin taantunut tai kadonnut monin paikoin erityisesti Suomenlahdella. Vahvimmat kannat lajilla on Varsinais-Suomen ja Satakunnan rannikkoalueilla.[4] Suomessa tavattavat merinäkinruohot kuuluvat alalajiin ssp. marina.[5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa merinäkinruohoa tavataan murtovedessä suojaisissa, pehmeäpohjaisissa lahdissa. Lajia voi esiintyä rannikolla myös äskettäin kuroutuneissa järvissä sekä joskus myös sisämaajärvissä.[2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merinäkinruohoa kasvatetaan myös akvaarioissa.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Najas marina IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 519.
- ↑ Den virtuella floran: Havsnajas (myös levinneisyyskartat) Viitattu 1.8.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R., & Lahti, T. 2013: Kasviatlas 2012: Merinäkinruohon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 1.8.2013.
- ↑ Lutukka 21/2005, s. 78.
- ↑ Suomen Vesipuutarhaseura ry: Viileä akvaario Viitattu 1.8.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2016: Merinäkinruohon (Najas marina) levinneisyys Suomessa
- Luontoportti: Merinäkinruoho (Najas marina)
|