Naishallitus
| Naishallitus | |
|---|---|
| Ἐκκλησιάζουσαι | |
| Kirjoittaja | Aristofanes |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | komedia |
| Tapahtumapaikka ja -aika | ateenalainen katu |
| Kantaesitys | 392 tai 391 eaa. |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| Kuoro | Ateenan naisia |
Naishallitus eli Naisten kansankokous (m.kreik. Ἐκκλησιάζουσαι, Ekklēsiazūsai tai Ekklēsiazousai; lat. Ecclesiazusae) on Aristofaneen kirjoittama antiikin kreikkalainen komedia, jonka aiheena on naisten osallistuminen politiikkaan.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aristofaneen Naishallituksen kantaesitys oli Ateenan Dionysoksen teatterilla vuonna 392 tai 391 eaa.[2] Se oli Aristofaneen myöhäistuotantoa ja muistuttaa monin tavoin tämän aiemmin kirjoittamaa komediaa Lysistrate. Näytelmä kirjoitettiin sen jälkeen, kun Ateena oli hävinnyt peloponnesolaissodan ja kokenyt lyhyen tyrannian kauden, minkä seurauksena Ateenan suuruden aika oli jo mennyttä.[1]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naishallitus edustaa tyyliltään ja rakenteeltaan niin kutsuttua keskimmäistä komediaa, joka oli siirtymävaihetta vanhasta uuteen komediaan. Näytelmä on Aristofaneen lyhin, ja koostuu 1 183 runosäkeestä.[2]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näytelmä alkaa sillä, että Praksagora, ateenalainen nainen, astuu ulos kodistaan kadulle ennen aamunkoittoa. Hänellä on valeparta ja miehen vaatteet, ja hän kantaa kävelykeppiä ja lyhtyä. Ateenalaisten naisten muodostama kuoro (khoros) saapuu yksi kerrallaan, ja kaikki sen jäsenet ovat pukeutuneet samalla tavalla. Näyttääkseen uskottavammilta, osa naisista on antanut ihonsa tummua ja lakannut poistamasta ihokarvojaan, jotta näyttäisivät miehekkäämmiltä. Yksi naisista tuo mukanaan korillisen lankaa saadakseen tehtyä jotain hyödyllistä sillä aikaa kun muita vielä odotellaan, mutta Praksagora kurittaa tätä, sillä se paljastaisi naiset.[3]
Paljastuu, että naiset ovat menossa Ateenan ekklesiaan eli kansankokoukseen. Praksagora yrittää saada naiset koolle ja turhautuu siitä, etteivät nämä osaa esittää miehiä tarpeeksi hyvin: Osa vannoo Demeterin ja Persefonen nimiin Apollonin sijasta, osa puhuttelee toisiaan rouviksi, ja osa valittaa naamioitumisen vaikeutta ja janoaan. Praksagora katsoo olevansa ainoa, joka on kyvykäs puhumaan kokouksessa. Puheessaan hän aikoo syyttää kaupungin johtoa korruptoituneiksi, itsekkäiksi ja epäisänmaallisiksi sotatoimiensa ja yhteisten varojen kavaltamisen vuoksi. Hän aikoo ehdottaa, että miehet luovuttavat hallintavallan naisille, ”sillä annammehan kotonakin päätäntävallan ja vastuun taloudesta heille”. Hän myös esittää, että naiset ovat parempia kuin miehet, koska he ovat kovia tekemään töitä, pitävät kiinni perinteistä eivätkä välitä turhista uutuuksista. Praksagora tekee muihin naisiin vaikutuksen retorisilla kyvyillään, ja tämä sanoo, että oppi puhetaitonsa kuuntelemalla reettoreita asuessaan miehensä kanssa Pnyksillä, jossa kansankokoukset pidetään. Naiset keskustelevat siitä, kuinka hoitaisivat miesten vastustuksen sekä opettelevat käsiäänestyksen järjestämistä, ennen kuin lähtevät kansankokoukseen heti aamunkoitteessa ehtiäkseen ensimmäisinä, jotta saavat palkan ja muonituksen (kansankokouksessa maksettiin palkkaa vain ensimmäisille paikalle tulleille tiettyyn rajaan saakka).[3]
Praksagoran aviomies Blepyros astuu ulos talostaan pukeutuneena Praksagoran yöasuun ja tohveleihin. Hän on vanha ja haluaisi huussiin, mutta ei löytänyt omia vaatteitaan. Kadulla hän törmää naapuriinsa, ja kummatkin miehet tajuavat, että heidän vaimonsa ja vaatteensa ovat kateissa. Khremes saapuu kansankokouksesta ja selittää miehille, ettei saanut palkkaa, koska paikalle ilmaantui paljon ”kalpeanaamaisia suutareita”, millä viittaa miehiksi luulemiinsa naisiin. Hän kertoo tapahtumista ja Praksagoraan puheesta. Hän sanoo, että puhuja vaikutti ”kauniilta nuorelta mieheltä”, joka sanoi, että naiset ovat parempia pitämään salaisuudet, palauttamaan lainatut esineet ilman huijausta, eivätkä he toimi syyttäjinä tai yritä kukistaa demokratiaa. Blepyros on kaikesta samaa mieltä.[3]
Naisten kuoro astuu näyttämölle, yhä miehiksi pukeutuneena. Naiset ovat kotimatkalla kansankokouksesta ja yrittävät olla herättämättä huomiota. Blepyros syyttää Praksagoraa rakastajan luona käymisestä, kun saa tämän kiinni palauttamassa vaatteitaan. Praksagora sanoo vain auttaneensa ystäväänsä, ja tarvinneensa miehensä vaatteita, koska hänen oli kylmä. Hän teeskentelee hämmästynyttä kuullessaan, että kansankokous oli päättänyt antaa vallan naisille, mutta sanoo sitten päätöksen olleen viisas. Tämän jälkeen hän selittää uuden hallinnon perusperiaatteet miehelleen. Hän ehdottaa, että kaikki yksityisomistus kielletään, kaikille maksetaan sama palkka ja kaikki tulevat elämään samantasoista elämää. Ihmiset eivät enää tarvitsisi omaa varallisuutta, sillä kaikki maksettaisiin yhteisestä kassasta. Hän sanoo myös, että miehet ja naiset olisivat nyt vapaita makaamaan kenen kanssa haluavat, kunhan makaavat ensin rumempien ja sitten vasta kauniimpien kanssa. Koska lapset eivät enää tietäisi isiään, vanhempien vastuu jaettaisiin myös kaikille. Järjestelmä poistaisi myös velat ja niihin liittyvät oikeudenkäynnit, sekä varkaudet, koska kaikki saisivat kyllikseen. Taloista poistettaisiin sisäseinät, niin että kaikki eläisivät yhdessä, ja oikeustalot ja pylväshallit muutettaisiin yhteisruokaloiksi.[3]
Seuraavassa kohtauksessa Blepyroksen naapuri asettelee omaisuuttaan talonsa edustalle jaettavaksi yhteiseksi. Tällöin paikalle saapuu Itsekäs, joka sanoo naapuria hölmöksi, kun tämä seuraa uusia lakeja. Itse hän aikoisi odottaa varmistuaakseen, että lait todella astuvat voimaan, ennen kuin luopuisi omaisuudestaan. Kaupungin airut saapuu, ja kutsuu ihmisiä yhteiselle juhla-aterialle. Naapuri sanoo, ettei Itsekäs ole oikeutettu osallistumaan, koska ei ole luopunut yksityisomaisuudestaan. Itsekäs ilmoittaa kuitenkin sekä pitävänsä omaisuutensa että osallistuvansa ilmaiselle aterialle. Seuraavassa kohtauksessa tyttö ja poika ovat tapaamassa toisiaan, kun paikalle saapuu vanha nainen, joka keskeyttää nuoret ja vaatii uusien lakien perusteella poikaa itselleen ensimmäisenä. Kun tyttö ja nainen riitelevät pojasta, kaksi muuta vanhaa naista raahaavat pojan pois vasten tämän tahtoa.[3]
Viimeisessä kohtauksessa juopunut neito ylistää thasoslaista viiniä ja uusia lakeja. Hän on etsimässä Blepyrosta hakeakseen tämän juhliin Praksagoran pyynnöstä. Blepyros tuleekin vastaan, ja on jo menossa juhliin tyttö kummassakin kainalossaan. Kaikki poistuvat juhliin kuoron laulaessa siitä, miten yltäkylläiset juhlat tulevatkaan olemaan; siellä kaikki pääsevät syömään lopadotemakhoselakhogaleokranioleipsanodrimypotrimmatosilfiokarabomelitokatakekhymenokikhlepikossyfofattoperisteralektryonoptokefalliokinklopeleiolagoiosiraiobafetraganopterygonia (kyseinen kuvitteellinen ruokalaji on pisin kirjallisuudessa esiintyvä sana).[3]
Tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naisten näytelmässä esittämä hallintomalli, jossa ei ole yksityisomaisuutta ja kaikki on yhteistä, on käytännössä kommunistinen. On arveltu, että Platon olisi näytelmän kirjoittamisen aikoihin jo esittänyt suullisessa muodossa ainakin osan Valtiossa esittämistään ihannevaltiota koskevista ajatuksistaan, ja Aristofanes saattaa tehdä pilkkaa niistä. Toinen pilkan kohde on ilmiselvästi ajatus naisten osallistumisesta politiikkaan; antiikin kreikkalaisille miehille ajatus ”kansankokoukseen osallistuvista naisista” olisi ollut ilmeinen oksymoron. Näytelmässä miesten ja naisten sukupuoliroolit käännetään nurin päin, mutta tätä ei ole tarkoitettu feministiseksi ajatukseksi, vaan ennen kaikkea kuvaamaan sitä huonoa tilaa, johon Ateenan politiikka oli ajautunut.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aristofanes: Naishallitus. Suomentanut Jalmari Finne. s.l., s.a..
- Aristofanes: Naisten kansankokous. Monisteessa Aristofanes: Komediat 3. Sammakot, Naisten kansankokous, Plutos. Omakustanne, 1972.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aristophanes: Ecclesiazusae. Teoksessa Aristophanis Comoediae Vol. II. Lys., Thesm., Ran., Eccl., Plut., Fragmenta. Toim. F. W. Hall & W. M. Geldart. Oxford Classical Texts. Oxford University Press, 1963. ISBN 978-0-19-814505-9. Kreikankielinen alkuteksti.
- Aristophanes: Assemblywomen. Teoksessa Aristophanes: Frogs. Assemblywomen. Wealth. Aristophanes Volume IV. Käännös Jeffrey Henderson. Loeb Classical Library 180. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2002. ISBN 9780674995963. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- De Luca, Kenneth M.: Aristophanes' Male and Female Revolutions: A Reading of Aristophanes' Knights and Assemblywomen. Applications of political theory. Reference, Information and Interdisciplinary Subjects Series. Lexington Books, 2005. ISBN 0739108336.
- Rothwell, Kenneth Sprague: Politics and Persuasion in Aristophanes' Ecclesiazusae. Mnemosyne, bibliotheca classica Batava. 111: Supplementum. Brill, 1990. ISBN 9004091858.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Αριστοφάνης: Ἐκκλησιάζουσαι. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
- Aristophanes: Ecclesiazusae. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
Akharnalaiset · Ampiaiset · Linnut · Lysistrate · Naishallitus · Naistenjuhla · Pilvet · Rauha · Rikkaus · Ritarit · Sammakot