Nadi (jooga)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nadit ovat hindulaisessa filosofiassa ja joogafilosofiassa esiintyviä kehon biosähkökanavia, joita pitkin prana, elämälle välttämätön henkienergia kiertää.

Perimätiedon mukaan intialaiset tietäjät ovat syvämeditaatiossa havainneet ihmisen kehosta 72 000 paria nadi-kanavia.[1]

Kolme tärkeintä nadia ovat sushumna, ida ja pingala. Sushumna alkaa häntäluusta ja nostaa pranan virtauksen selkärankaa pitkin päälaelle, ida:n ja pingala:n, feminiinisen ja maskuliinisen virtauksen mutkitellessa häntäluusta vuorotellen kehon puolelta toiselle, päättyen keskelle päätä muodostaen sydän-symbolin muotoon toisiinsa yhtyvän energiavirran.

Sushumnaa kehittävät erilaiset kehon ja mielen harjoitukset ja sen virtaus on herätettävissä epäaktiivisesta tilastaan joogameditaatioita harjoittamalla.[1]

Energian virtauksen nadeissa uskotaan olevan luonnostaan nykyihmisellä jo syntymässä epätasapainoinen. Jos sushumna ei ole aktiivinen, energia virtaa vuorotellen idaa ja pingalaa pitkin, jolloin ihmisen uskotaan elävän emotionaalisessa ja henkisessä epätasapainossa. Idan ja pingalan tasapainoa tavoitellaan esimerkiksi hathajoogalla, tavoitteena avata tukokset pienemmissä nadeissa ja aktivoida kolme päänadia. Kun energia virtaa sushumnaa pitkin, myös chakrat aktivoituvat ja pranan virtaus kytkee ihmisen hengen takaisin luomistodellisuuteen .[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Schöps, Inge: Jooga: Aloittelijoille ja edistyneille, s. 35. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-9420-2.
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.