Naapuruussopimus
| Naapuruussopimus | |
|---|---|
| Sopimus ystävyydestä, suhteiden perusteista, alueellisista koskemattomuuksista ja valtiollisista yhteistöistä. Suomen Tasavallan ja Venäjän federaation välillä | |
| Allekirjoitettu | 6. tammikuuta 1992 |
| Allekirjoituspaikka | Helsinki, Suomi |
| Kielet | suomi ja venäjä[1] |
| Voimaantulopäivä | 11. heinäkuu 1992 |
| Korvaa sopimuksen | YYA-sopimus |
| Osapuolet | |
| Osapuolet |
 Suomi Venäjä |
| Allekirjoittajat | Esko Aho ja Gennadi Burbulis |
Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välinen sopimus suhteiden perusteista[1] (ruots. Överenskommelse om grunderna för relationerna mellan Republiken Finland och Ryska Federationen[2], ven. Договор между Российской Федерацией и Финляндской Республикой об основах отношений, Dogovor meždu Rossiskoi Federatsijei i Finljandskoi Respublikoi ob osnovah otnošenij[3]), tunnetaan myös nimellä Naapurussopimus, on 20. tammikuuta 1992 Helsingissä solmittu Suomen ja Venäjän välinen sopimus. Sopimuksessa käsitellään alueellista koskemattomuutta ja valtiollista yhteistyötä. Sen allekirjoittivat Suomen pääministeri Esko Aho ja Venäjän varapääministeri Gennadi Burbulis. Sopimus ratifioitiin 26. kesäkuuta ja se tuli voimaan 11. heinäkuuta 1992.
Sopimus oli ensin voimassa kymmenen vuotta, jonka jälkeen sitä jatkettiin viisi vuotta kerrallaan. Vuonna 2022 alkoi uusi viisivuotiskausi.[4]
Sopimuksen neuvottelu aloitettiin jo Neuvostoliiton loppuvaiheissa. Solmimishetkellä sovittiin, että neuvostoajalta peräisin ollut YYA-sopimus lakkaa olemasta voimassa valtioiden keskinäisellä noottien vaihdolla.
Sopimuksen laatimisen yhteydessä Suomen puolelta esitettiin, että sopimukseen tulisi maininta Suomen oikeuksista kehittää ja suojella suhteitaan Venäjällä oleviin suomalais-ugrilaisiin kansoihin. Vastavuoroisesti Venäjä sai oikeuden suojella ”Venäjältä peräisin olevien omaperäisyyttä Suomessa”.[1]
Suomen liittyminen Natoon aiheutti Venäjällä keskustelua siitä, noudattaako Suomi naapuruussopimusta ja Pariisin rauhansopimusta. Naapuruussopimuksesta on mahdollista irtautua, mikäli toinen osapuoli antaa tästä kirjallisen ilmoiutuksen, minkä jälkeen sopimus on voimassa vielä 90 päivää ja raukeaa tämän jälkeen.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c FINLEX ® - Valtiosopimukset: 63/1992 www.finlex.fi. Viitattu 1.8.2023.
- ↑ Ulkoministeriö: FINLEX ® - Valtiosopimukset viitetietokanta: 63/1992 www.finlex.fi. Viitattu 1.8.2023.
- ↑ О ратификации Договора между Российской Федерацией и Финляндской Республикой об основах отношений от 14 мая 1992 docs.cntd.ru. Arkistoitu 4.4.2023. Viitattu 22.1.2024. ru
- ↑ Suomen ja Venäjän kiistelty sopimus sai viisi vuotta jatkoaikaa – konkaridiplomaatti: ”Moraalinen pohja puuttuu” Ilta-Sanomat. 12.7.2022. Viitattu 22.11.2023.
- ↑ Venäjän media kuohuu: tikunnokassa Sanna Marinin ikä ja talvisodan syyksi väitetty ”romanttinen nationalismihömpötys” Iltalehti. 13.5.2022. Viitattu 6.4.2024.
