HMS Bigbury Bay
| HMS Bigbury Bay | |
|---|---|
_IWM_FL_2044.jpg) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Hall, Russell and Company, Aberdeen |
| Kölinlasku | 30. maaliskuuta 1944 |
| Laskettu vesille | 16. marraskuuta 1944 |
| Palveluskäyttöön | 12. heinäkuuta 1945 |
| Loppuvaihe | Portugalin laivastolle 1959 nimellä NRP Pachero Pereira |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 626 t (standardi) 2 571 t (kuormattu) |
| Pituus | 93,65 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 11,73 m |
| Syväys | 3,89 m |
| Koneteho | 5 500 ihp |
| Nopeus | 19,5 solmua |
| Miehistöä | 157 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x 4" QF Mark XVI -tykkiä 2 putkisina HA/LA Mk XIX -asennuksina 4 x Bofors 40 mm 1 x Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheitin 2 x syvyyspommikiskoa ja 4 -heitintä, joihin 50 syvyyspommia |
HMS Bigbury Bay (viirinumero K606) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Bay-luokan fregatti. Alus poistettiin palveluksesta ja myytiin 1959 Portugalille, joka liitti sen laivastoonsa nimellä NRP Pacheco Pereira.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Bay-luokka (fregatti)
Alus tilattiin 19. tammikuuta 1943 Loch-luokan sukellusveneentorjuntafregattina työnumerolla J11825 Hall, Russell and Companyltä Aberdeenistä, missä köli laskettiin 30. maaliskuuta 1944 Bay-luokan aluksena. Alus laskettiin vesille 16. marraskuuta 1944 ja valmistui 12. heinäkuuta 1945.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koeajojen jälkeen aluksen miehistö oli koulutettavana Tobermoryssä, mistä alus siirtyi Portsmouthiin valmistautumaan palvelukseen Brittiläisessä Tyynenmeren laivastossa. Alus lähti 10. lokakuuta fregatti HMS Whitesand Bayn kanssa Colomboon, mistä se jatkoi yksin uuteen kotisatamaansa Hong Kongiin. Alus saapui määränpäähänsä 19. joulukuuta.[1]
Hong Kongiin sijoitettuun Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon liitetty alus teki partiomatkoja Kiinan rannikolla, missä se suojasi Britannian lipun alla matkaavia kauppa-aluksia merirosvoilta ja Kiinan laivastolta. Kesäkuussa 1946 alus siirrettiin huollettavaksi Sydneyyn, mistä se siirrettiin elokuussa Singaporeen. Vuoden lopulla alus osallistui Japanin aluevesillä järjestettyyn sotaharjoitukseen Yhdysvaltain laivaston kanssa.[1]
Vapauduttuaan sotaharjoituksesta ja Sukishiman salmen salakuljetuksen estämisestä alus palasi helmikuussa 1947 Hong Kongiin, missä sille siirrettiin 13 japanilaista sotarikoksista syytettyä kuljetettavaksi oikeudenkäyntiin Singaporeen. Alus osallistui helmikuussa vielä sotaharjoitukseen, mistä vapauduttuaan se siirrettiin Välimeren laivastoon Maltalle. Huhtikuun lopulla Maltalle saapunut alus sijoitettiin 5. fregattilaivueeseen ja siirrettiin telakalle, missä sille tehtiin muutoksia Palestiinan rannikon valvontaa varten. Aluksen uudeksi kotisatamaksi määrättiin Haifa, mistä se partioi Lähi-idän vesillä estääkseen laittomat juutalaisten kuljetukset Palestiinaan. Marraskuussa aluksen vieraillessa Mudrosissa kaksi aluksen miehistönjäsentä hukkui purjehdusonnettomuudessa.[1]
Helmikuussa 1948 alus osallistui Välimeren laivaston sotaharjoitukseen. Maaliskuussa alus siirrettiin Länsi-Intiaan, minne se lähti heinäkuussa Gibraltarilla tehdyn huollon päätyttyä. Alus saapui lokakuussa Bermudalle vierailtuaan matkalla Newfoundlandissa. Seuraavat kolme kuukautta alus osallistui paikallisiin harjoituksiin Yhdysvaltain ja Länsi-Intian alueen valtioiden kanssa sekä vieraili St. Kittsillä ja Dominicassa.[1]
Seuraavat yhdeksän vuotta alus oli sijoitettuna Länsi-Intiaan, vaikka tekikin säännöllisesti matkoja Portsmouthiin huoltoihin ja kolmesti se oli Falklandien alueella vartiolaivana. HMS Mounts Bay vapautti huhtikuussa 1955 aluksen Länsi-Intian asemalta. Se lähti 15. huhtikuuta Portsmouthiin, jonne alus saapui 25. huhtikuuta. Alus poistettiin palveluksesta huollettavaksi.[1]
Toukokuussa koeajojen ja tarvittavien korjausten tultua tehdyksi aluksen miehistö oli koulutettavana Portlandissa. Aluksen kotisatamaksi oli huollon aikana vaihdettu Plymouth, jonne se saapui kesäkuussa valmistautuakseen ulkomaan komennukseen. Alus lähti 20. kesäkuuta Azorien kauttaLänsi-Intiaan, jonne se saapui 2. heinäkuuta. Laivueharjoittelun jälkeen alus vieraili heinäkuussa Barbadoksella, Port of Spainissa ja Grenadassa. Elokuussa se kävi Dominicassa avustamassa hurrikaanin aiheuttamien tuhojen korjaamisessa, mistä se jatkoi Curacaoon ja Belizeen. Syyskuussa Grand Caymanilta alus palasi Trinidadiin, jossa oli ollut mellakoita. Alusta ei kuitenkaan tarvittu ja se jatkoi matkaansa Bahaman kautta Kingstoniin. Paluumatkalla Bermudalle alus joutui myrskyyn. Aluksen seuraava tehtävä liittyi Amerikan ja Länsi-Intian laivastoaseman sulkemiseen, kun se toimitti Hamiltonin katedraalille kunniavartion juhlalliseen lipunlaskuun. Laivastoaseman lakkauttamisen jälkeen alueen laivaston johtamisesta vastaa Bermudan laivastotukikohtaa johtava kommodori 29. lokakuuta alkaen. Alus lähti 11. marraskuuta Norfolkiin ja Wilmingtoniin, mistä se palasi 7. joulukuuta[1]
Alus harjoitteli Kanadan laivaston risteilijän HMCS Ontarion kanssa Bermudan vesillä, mutta suunniteltu vierailu Baton Rougeen peruuntui Suezin kriisin alkaessa. Alus vieraili Havanassa, mistä se jatkoi Belizeen noutamaan kuvernöörin viralliselle vierailulle Guatemalaan. Vierailun jälkeen alus palasi Kingstoniin, missä se asetti kunniavartion paljastettaessa muistolaatta Port Royalin 1600-luvulla tapahtuneesta maanjäristyksestä. Alus lähti 12. maaliskuuta Bermudalle, mutta ennen sitä se harjoitteli Alankomaiden laivaston kanssa Curacaossa ja vieraili Tobagossa.[1]
Alus suojasi Hamiltonia tutkimusalus Vidalin kanssa, kun Britannian pääministeri H. Macmillan ja Yhdysvaltain presidentti Eisenhower vierailivat alueella. Maat neuvottelivat muun muassa Polaris-ohjusten sijoittamisesta Britannian sukellusveneisiin. Alus vieraili 4. huhtikuuta Saint Lucialla avustamaan hallintoa mellakoinnin tukahduttamisessa. Alusta ei kuitenkaan tarvittu, joten se palasi Bermudalle. Viimeisenä tehtävänään alus vieraili Jamestownissa osallistuakseen toukokuussa siirtokunnan löytymisen 350-vuotisjuhlallisuuksiin. Matka jatkui New Yorkiin, mistä se palasi 30. toukokuuta Bermudalle. Alus lähti 6. kesäkuuta Plymouthiin, jonne se saapui 19. kesäkuuta. Alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin telakalle huollettavaksi.[1]
Marraskuussa alus palautettiin palvelukseen Devonportissa sijoitettuna Simonstowniin Etelä-Atlantin asemalle, jonne se lähti 27. marraskuuta oltuaan Portlandissa koulutettavana. Matkalla alus vieraili Bathurstissa, Freetownissa, Lagosissa, Takoradissa, Port Harcourtissa ja Kamerunissa. Alus lähti 2. tammikuuta 1958 Kamerunin Victoriasta ja saapui 17. tammikuuta Simonstowniin vierailtuaan vielä Pointe Noiressa ja Luandassa.[1]
Pian saavuttuaan alus osallistui maissa olevan tulipalon sammutukseen, minkä jälkeen se harjoitteli helmikuussa laivueen mukana. Seuraavaksi alus vieraili Itä-Afrikan satamissa kuten East Londonissa, Beirassa ja Durbanissa sekä Port Elizabethissa, mistä se palasi 26. maaliskuuta. Toukokuun alus osallistui erilaisiin harjoituksiin Saldahana Bayssä ja vieraili Walvis Bayssä, mistä palattuaan se siirrettiin telakalle. Alus vapautui 15. kesäkuuta, minkä jälkeen palvelus jatkui. Alus kuljetti Etelä-Atlantin komentajan vierailulle Port Elizabethiin, East Londoniin ja Durbaniin. Komentajan poistuttua alukselta se lähti Mombasaan.[1]
Irakin hallitsijan kuningas Feisalin salamurhan jälkeen alus siirrettiin Välimerelle, jonne se siirtyi Adenin ja Punaisenmeren kautta. Alus oli 30. heinäkuuta valvomassa Tiran Straitsia HMS Loch Ruthvenin kanssa, mistä se määrättiin 7. elokuuta palaamaan Adeniin. Matkalla alus vieraili eteläisellä Punaisella merellä Kameran Islandilla ja Perimissä ennen saapumista Adeniin 14. elokuuta. Ennen liittymistään Välimeren laivastoon Kyproksen partio-osastoon alus vieraili Ranskan Somalimaassa Djiboutissa.[1]
Alus aloitti 7. syyskuuta partioinnin Limassolissa. Maltan vapautettua aluksen tehtävästä se siirtyi lokakuussa vartiolaivaksi Aqabaan ja uudelleen Kyproksen valvontaan osana Naton marraskuista harjoitusta. Reserviin siirto päätöksen jälkeen alus lähti Britteinsaarille Kotilaivaston mukana. Matkalla se vieraili 20. marraskuuta Lissabonissa, missä siihen tutustui Portugalin laivaston upseereista koottu osasto. Alus saapui 25. marraskuuta Devonportiin, jossa sen varastot tyhjennettiin. Alus siirrettiin reserviin ja lopulta poistolistalle.[1]
NRP Pacheco Pereira[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Portugali osti aluksen 12. toukokuuta 1959 ja liitti sen laivastoonsa nimellä NRP Pacheco Pereira. Alus poistettiin palveluksesta ja myytiin romutettavaksi 6. heinäkuuta 1970.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)