NASAMS

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Norwegian Advanced Surface-to-Air Missile System
NASAMS 1, Bodø, 2005.jpg
Tyyppi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä
Valmistaja Kongsberg Defence & Aerospace
Valmistusmaa Flag of Norway.svg Norja
Valmistusvuodet 1998

NASAMS on yhdysvaltalais-norjalainen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Nimi on lyhennelmä sanoista "Norwegian Advanced Surface-to-Air Missile System" eli "Norjalainen kehittynyt maasta-ilmaan ohjusjärjestelmä". Sen valmistaja on norjalainen Kongsberg. Järjestelmä tuli operatiiviseen käyttöön vuonna 1998.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjus perustuu useissa länsimaiden hävittäjälentokoneissa käytettyyn AIM-120 AMRAAM-ohjukseen. NASAMS on ensimmäinen länsimainen aktiivisella tutkalla varustettu maasta laukaistava ilmatorjuntaohjus. AMRAAM-ohjus on maasta laukaistavaksi se on varsin kevyt – n. 150 kg – ohjus, kun sitä vertaa esim. BUK-M1-ohjukseen, joka painaa 690 kg. Siksi sen ampumaetäisyys jää pienemmäksi. Ampumaetäisyyttä ei ole ilmoitettu, mutta on arvioitu, että ilman booster-raketteja se on 15–17 km.[1]

Yhdysvalloissa alettiin kehitettiin samankaltaista pinnasta laukaistavaan AMRAAM-ohjukseen perustuvaa SLAMRAAM-järjestelmää kun norjalaiset saivat omansa valmiiksi. Yhdysvaltain merijalkaväen SLAMRAAM-järjestelmän nimi oli CLAWS (Complementary Low Altitude Weapons System). SLAMRAAM oli suunniteltu täydentämään olkapäältä ammuttavien Stinger-ilmatorjuntaohjusten torjuntakykyä ja toimimaan VSHORAD ("Very Short Range Air Defence") -ympäristössä.[2] Järjestelmien pystyulottuvuus on noin 13 000 jalkaa (4 kilometriä).

Myös Yhdysvaltain armeija aloitti vastaavan järjestelmän kehittämisen kaksi vuotta merijalkaväen jälkeen. Tämä oli tarkoitus asentaa HMMWV-maastoautoon ja tunnettiin myös nimellä HUMRAAM. Myös merijalkaväki harkitsi tätä järjestelmää luovuttuaan omansa kehittämisestä. Pääongelmana oli järjestelmän tulenjohdon integrointi ilmapuolustuksen tutkajärjestelmiin. Norjalaiset ratkaisivat tämän käyttämällä vanhan MIM-23 Hawk -järjestelmän tekniikkaa. Yhdysvalloissa järjestelmän kehittäminen maksoi kolme miljardia dollaria ja se oli valmiina viisi vuotta ilman tilauksia ennen kuin se peruttiin 2011.[3][4]

Vuonna 2015 Raytheon uutisoi kehittäneensä pidemmän kantaman ohjuksen nimeltä AMRAAM-ER, jonka kantama olisi yli 40 kilometriä lentokoneesta laukaistuna. Ohjusta on tarkoitus käyttää NASAMS-laukaisimissa.[5][6]

Käyttökohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjan kuninkaallisten ilmavoimien lisäksi järjestelmää ovat ostaneet Suomi, Espanja ja Alankomaat. Espanjan neljän NASAMS - laukaisualustan hankinta oli Norjan Espanjasta hankkiman laivan vastakauppa.[7] Hollanti päätti hankkia alueilmatorjuntaan Patriot -järjestelmän PAC3 -päivityksellä vuonna 2005.[8] Vuonna 2006 Hollanti päätti hankkia matalan kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmäksi NASAMS -järjestelmän.[9]

NASAMS ei vuoteen 2009 mennessä ole ollut käytössä sotatoimissa eikä alueilmatorjuntakäytössä Norjaa lukuun ottamatta. Norjassa järjestelmä korvasi 40 mm ilmatorjuntatykit ja RBS 70 -ohjukset vuonna 2000.[10] Norjalainen talouslehti Økonomisk Rapport uutisoi vuonna 2006, että NASAMS olisi valittu Valkoista taloa suojaavaksi ilmatorjuntajärjestelmäksi. Norjalainen valmistaja ei ole vahvistanut lehden väitettä, mutta myöntää tekevänsä yhteistyötä yhdysvaltalaisen Raytheon-yhtiön kanssa, jonka ohjukseen NASAMS perustuu.

Suomen vuoden 2009 ilmatorjuntaohjushankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongsbergin ja Raytheonin NASAMS II [11] kilpaili EADSin SAMP/T:n (jonka ohjus on MBDA Aster 30) Suomen tilauksesta, jossa haettiin Suomelle uutta ilmatorjuntaohjusta korvaamaan venäläisiä BUK M1-ohjuksia. Nasams II valittiin ja kauppa julkistettiin 29. huhtikuuta 2009. Toimitukset alkavat noin vuonna 2011. NASAMS ohjuksen puolesta puhui mm. ohjuksen samankaltaisuus ilmavoimien AMRAAM-ohjusten kanssa ja se, että Norja saattaa olla hankkimassa miehistönkuljetusajoneuvoja. Tässä Patrian ajoneuvoja voidaan ehkä käyttää vastakaupoissa. NASAMS:in ulottuvuus sekä pysty- ja vaakasuunnassa on kuitenkin merkittävästi pienempi kuin käytöstä poistettavalla BUK M1 -järjestelmällä.

Ohjuslavettien ja niiden huoltokaluston lavetteina tullaan käyttämään Sisun valmistamia maastokuorma-autoja.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]