Näköala sillalta
| Näköala sillalta | |
|---|---|
| A View from the Bridge | |
| Kirjoittaja | Arthur Miller |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Tyylilaji | tragedia |
| Tapahtumapaikka ja -aika | Eddie Carbonen asunto ja sen lähiympäristö |
| Kantaesitys | 29.9.1955 |
| Kantaesityspaikka | Coronet Theatre (nyk. Eugene O’Neill Theatre), New York |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| Kuoro | lakimies |
Näköala sillalta (A View from the Bridge) on yhdysvaltalaisen Arthur Millerin näytelmä, joka kantaesitettiin yksinäytöksisenä vuonna 1955 Martin Rittin ohjauksessa. Se menestyi huonosti, ja Miller laajensi näytelmän kaksinäytöksiseksi; tämä versio tunnetaan nykyisin alkuperäistä paremmin.[1] Pidempi versio kantaesitettiin Lontoon West Endissä Peter Brookin ohjaamana 11. lokakuuta 1956.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italialaissukuinen satamatyöläinen Eddie asuu New Yorkin Brooklynin rannassa vaimonsa Beatricen ja orvoksi jääneen veljentyttärensä, 18-vuotiaan Catherinen kanssa. Eddie kohtelee tyttöä insestisen pakkomielteisesti ja vainoharhaisen suojelevasti. Kun pari vaimon serkkupoikaa tulee Sisiliasta New Yorkiin laittomina siirtolaisina, Eddie ja Beatrice majoittavat heidät asuntoonsa. Catherine rakastuu heistä nuorempaan, kauniiseen, laulavaiseen a vaaleatukkaiseen Rodolphoon, ja pian he haluavat mennä naimisiin. Eddie tekee kaikkensa estääkseen liiton. Hän syyttää Rodolphoa homoseksuaaliksi, joka haluaa mennä naimisiin vain saadakseen kansalaisuuden. Lopulta Eddie ilmiantaa vaimon serkut maahanmuuttoviranomaisille. Ennen karkotuspäätöksen voimaanpanoa serkuista vanhempi, Marco, surmaa Eddien. Kaiken tämän kertoo näytelmässä takaumina antiikin teatterin kuoron tavoin myötätuntoinen lakimieshahmo, joka lopuksi rinnastaa näytelmän tapahtumat antiikin myytteihin.[2]
Näköalassa sillalta Miller käsittelee New Yorkin ja New Jerseyn satamatyöläisiä, aivan kuten 1950-luvun alussa yhdessä Elia Kazanin kanssa työstämässään käsikirjoituksessa The Hook, jonka Kazan myöhemmin sovitti elokuvaksi Alaston satama. Miller sanoi kuulleensa näytelmän aiheeksi ottaman tarinan eräältä lakimieheltä.
Elokuva- ja oopperasovituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italialainen elokuvaohjaaja Luchino Visconti ohjasi Näköalan sillalta näyttämölle Italiassa vuonna 1958 ja otti sen tarinasta sitten vaikutteita elokuvaansa Rocco ja hänen veljensä (1960).[3] Amerikkalainen Sidney Lumet ohjasi näytelmän pohjalta ranskalais-italialaisen elokuvan Näköala sillalta (Vu du pont), pääosissa Raf Vallone (Eddie), Maureen Stapleton (Beatrice) ja Carol Lawrence (Catherine).[4] Se oli ensimmäinen kerta kun Yhdysvaltain valkokankaalla nähtiin miesten välinen suudelma, joskin tarinassa nöyryyttävänä osoituksena siitä, että toinen mies olisi homoseksuaali.[5]
Säveltäjä Renzo Rossellini, elokuvaohjaaja Roberto Rossellinin veli, sävelsi Millerin näytelmän pohjalta oopperan Uno sguardo dal ponte, joka kantaesitettiin Roomassa 1961. Vuonna 1999 toinen oopperaversio, jonka musiikin teki William Bolcom Arthur Millerin laatimaan librettoon, kantaesitettiin Chicagossa, jossa Eddie Carbonen roolin esitti Kim Josephson. Tätä teosta on esitetty myös New Yorkin Metropolitanissa 2002, Washingtonin kansallisoopperassa 2007 sekä Euroopassa alkukielellä 2011 ja saksaksi 2003.
Näytelmä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa näytelmää on esittänyt muun muassa Kansallisteatteri vuonna 2003 Michael Baranin suomennoksena ja Antti-Einari Halosen ohjaamana. Eddie Cochranin roolin näytteli Juha Muje.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Christopher Bigsby: The Cambridge Companion to Arthur Miller, s. 104–108. Cambridge University Press, 2010. ISBN 0-521-74538-1.
- ↑ Shank, Theodore J. (toim.): A Digest of 500 Plays, s. 358. MacMillan, 1977 (5. painos). ISBN 0-02-012690-5.
- ↑ Rohdie, Sam: Rocco and His Brothers – Rocco e i suoi fratelli, British Film Institute Publications 1992.
- ↑ Vu du pont Elonet.
- ↑ Russo, Vito: The Celluloid Closet: Homosexuality In The Movies. Harper & Row 1986, sivu 138. ISBN 978-0060961329.
- ↑ Lahtinen, Outi: Kansallisteatteri: Näköala sillalta (Arkistoitu – Internet Archive), Turun Sanomat 11.9.2003. Viitattu 6.10.2014.
