Myyräkyyt

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myyräkyyt
Amblyodipsas polylepis
Amblyodipsas polylepis
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Kladi: Uuskäärmeet Caenophidia
Yläheimo: Elapoidea
Heimo: Myyräkyyt
Atractaspididae
Günther, 1858[1]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Myyräkyyt Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Myyräkyyt Commonsissa

Myyräkyyt[2] (Atractaspididae) on uuskärmeisiin (Caenophidia) kuuluva käärmeheimo, joka sisältää 69 lajia.[3] Niitä tavataan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Lähi-idässä.[4] Ne ovat kokonaan tai osittain sopeutuneita kaivamiseen,[5] ja ne elävät maan alla. Useimmat lajit elävät savannien ja pensasaavikoiden hiekkaisessa maaperässä, toiset taas kosteassa maassa alankometsissä.[4]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myyräkyiden pää ja silmät ovat pienet ja kuono on yleensä pyöristynyt. Pään suomut ovat usein yhdistyneet toisiinsa, mikä auttaa niitä kaivamisessa.[4] Niillä on kiiltävät suomut, ja ne ovat usein yksivärisen ruskeita tai mustia.[4][5] Pituutta myyräkyillä on 30–102 senttiä.[4]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myyräkyyt elävät maan alla joko muiden eläinten koloissa tai kaivautuen itse karikkeeseen tai löysään hiekkaan. Useimmat lajit syövät muita kaivavia matelijoita, kuten sokkokäärmeitä, matoliskoja tai jalattomia liskoja, mutta joillakin lajeilla on erikoistuneempi ruokavalio. Esimerkiksi Aparallactus-lajit syövät lähes ainoastaan juoksujalkaisia. Useimmat myyräkyyt lisääntyvät munimalla, ja ne laskevat kerralla 2–15 munaa. Yksi laji, Aparallactus jacksonii, kuitenkin synnyttää kaksi tai kolme poikasta kerralla.[4]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myyräkyyt jaetaan kahteen alaheimoon, joista Aparallactinae sisältää lähinnä takamyrkkyhampaisia mutta myös myrkkyhampaattomia lajeja, kun taas Atractaspidinae sisältää etumyrkkyhampaisia lajeja.[5][6] Atractaspidinae-alaheimossa on kaksi sukua, maakyyt (Atractaspis) ja Homoroselaps, jotka eroavat toisistaan siten, että maakyiden hampaat muistuttavat enemmän kyykäärmeiden (Viperidae) hampaita ja Homoroselaps-suvun enemmän myrkkytarhakäärmeiden (Elapidae) hampaita.[6] Tämän takia maakyyt luokiteltiin pitkään kyykäärmeiden heimoon, kun taas Homoroselaps-sukua pidettiin primitiivisinä myrkkytarhakäärmeinä.[4][7] Aparallactinae-alaheimo puolestaan luokiteltiin tarhakäärmeisiin (Colubridae).[7]

Nykyisessä molekyylitutkimuksiin perustuvassa luokittelussa maakyyt ja Homoroselaps muodostavat monofyleettisen alaheimon Atractaspidinae, joka Aparallactinaen kanssa muodostaa myyräkyiden heimon. Heimo kuuluu Elapoidea-yläheimoon, joka sisältää muun muassa myrkkytarhakäärmeet, muttei kyykäärmeitä tai tarhakäärmeitä.[8][9]

Alaheimot ja suvut:[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Haaramo, Mikko: Atractaspididae Mikko’s Phylogeny Archive. 22.7.2004. Helsingin yliopisto. (suomeksi, englanniksi)
  2. Pynnönen-Oudman, Kirsi: Käärmeet, notkeat luikertelijat. Teoksessa Lehtonen, Hannu (päätoim.): Maailman luonto. Eläimet. Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 254. Espoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6505-X.
  3. a b Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Atractaspididae The Reptile Database. 2020. Reptarium. Viitattu 4.8.2020. (englanniksi)
  4. a b c d e f g Branch, Bill: African burrowing snakes (Atractaspididae). Teoksessa Hutchins, Michael & Murphy, James B. & Schlager, Neil: Grzimek’s Animal Life Encyclopedia, 2nd edition. Volume 7, Reptiles, s. 461–462. Farmington Hills, MI: Gale Group, 2003. ISBN 0-7876-5783-2. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 4.8.2020). (englanniksi)
  5. a b c Chippaux, Jean-Philippe & Jackson, Kate: Snakes of Central and Western Africa, s. 136. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2019. ISBN 1421427206. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.8.2020). (englanniksi)
  6. a b Portillo, Frank et al.: Evolutionary history of burrowing asps (Lamprophiidae: Atractaspidinae) with emphasis on fang evolution and prey selection. PLOS ONE, 17.4.2019, 14. vsk, nro 4, s. e0214889. Public Library of Science. PubMed:30995262. doi:10.1371/journal.pone.0214889. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.8.2020. (englanniksi)
  7. a b Underwood, G. L.: Classification and Distribution of Venomous Snakes in the World. Teoksessa Chen-Yuan Lee (toim.): Snake Venoms, s. 23–24. Springer, 1979. ISBN 978-3-642-66913-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.8.2020). (englanniksi)
  8. Uetz, Peter: Higher Taxa in Extant Reptiles The Reptile Database. 15.1.2020. Reptarium. Viitattu 4.8.2020. (englanniksi)
  9. Zaher, Hussam et al.: Large-scale molecular phylogeny, morphology, divergence-time estimation, and the fossil record of advanced caenophidian snakes (Squamata: Serpentes). PLOS ONE, 10.5.2019, 14. vsk, nro 5, s. e0216148. Public Library of Science. PubMed:31075128. doi:10.1371/journal.pone.0216148. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.8.2020. (englanniksi)