Myyräekinokokki
| Myyräekinokokki | |
|---|---|
 Unkarissa ketusta eristetty myyräekinokokki (mittayksikkö 0,5 mm) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Laakamadot Platyhelminthes |
| Luokka: | Heisimadot Cestoda |
| Alaluokka: | Eucestoda |
| Lahko: | Cyclophyllidea |
| Heimo: | Taeniidae |
| Suku: | Echinococcus |
| Laji: | multilocularis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Echinococcus multilocularis |
|
| Katso myös | |
Myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis) on enimmäkseen koiraeläinten ohutsuolessa elävä, parin millimetrin pituinen[1] heisimato. Myyräekinokokin väli-isäntinä toimivat jyrsijät. Myyräekinokokkitartunta voi aiheuttaa ihmisessä vakavan, jopa hengenvaarallisen, ekinokokkoosin.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myyräekinokokkia on todettu erityisesti Euroopan keskiosissa ja arktisilla alueilla. Madon levinneisyysalueilla ketuista 15–70 % voi olla tartunnan kantajia.[2] Esimerkiksi Sveitsissä kuolee vuosittain kymmenkunta myyräekinokokin aiheuttamaan maksatautiin. Matoa on todettu myös Virossa, Liettuassa ja Latviassa, sekä alkuvuodesta 2011 myös Ruotsin länsirannikolla. Tutkijat uskovat madon levinneen myös Pietarin alueelle Venäjällä. Suomeen sen tulo on enää ajan kysymys.[1]
Elämänkierto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myyräekinokokin aikuisvaihe on lihansyöjien, yleensä koiraeläinten, kissojen, supikoirien ja susien, ohutsuolessa. Pääisäntäeläimet ovat yleensä oireettomia. Munat leviävät pääisännästä ulosteiden välityksellä, ja ulosteista ne leviävät väli-isäntinä toimiviin jyrsijöihin (myyrä, piisami, orava, rotta, kotihiiri) suun kautta. Väli-isännässä myyräekinokokin toukkavaihe kehittyy suvuttomasti ja muodostaa väli-isännän sisäelimiin nesteen täyttämiä rakkulamuodostumia.[2]
Tartunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääisännän ulostamat munat leviävät edelleen ympäristöön muurahaisten ja lentävien hyönteisten välityksellä. Myös tuuli voi levittää munia. Jaokkeiden sisällä ulostetut munat voivat liikkua ulostekasasta pois jopa kymmeniä metrejä jaokkeen liikkeen avulla. Munat voivat säilyä ympäristössä jopa vuosia, mikäli ne eivät kuivu ja niiden tartuntakyky säilyy -30 – +60 °C -välisellä lämpötila-alueella.[2] Madon levinneisyysalueella esimerkiksi luonnonmarjojen säilöminen pakastamalla ei ole enää turvallinen keino taudin välttämiseksi.[1]
Ihmiseen myyräekinokokki voi tarttua ketun tai koiran ulosteen, ulosteen saastuttaman veden tai marjojen välityksellä, tai koiran turkkiin tarttuneista munista, koira onkin todennäköisin tartuntalähde [3]. Ihminen voi myös toimia madon väli-isäntänä. Useimmiten ihmisen immuunijärjestelmä kykenee eliminoimaan loisen toiminnan, jolloin ainut havaittava oire on vasta-ainetason nousu. Mikäli immuunijärjestelmä epäonnistuu loisen torjumisessa, muodostaa mato yleensä maksaan kasvainta muistuttavan kystan. Maksasta loinen saattaa levitä edelleen keuhkoihin, aivoihin tai muuallekin elimistöön, esimerkiksi leikkauksien yhteydessä. Taudin itämisaika on 5–15 vuotta ja sen hoitoon käytetään leikkauksia ja loislääkitystä. Aikaisemmin tautiin sairastuneet yleensä kuolivat noin viiden vuoden kuluessa, mutta nykyisin hoitoennuste on parantunut.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Johanna Mannila: Ihmiselle hengenvaarallista myyräekinokokkia jo Ruotsissa Helsingin Sanomat. 26.2.2011. Viitattu 26.2.2011.
- ↑ a b c d e Riskinarviointi Echinococcus multiloculariksen leviämisestä Suomeen ja Suomessa (pdf) 2001. Helsinki: Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos. Viitattu 26.2.2011.
- ↑ HS: Myyräekinokokki leviää Suomeen todennäköisimmin idästä, vaikka loista on jo Ruotsissa maaseuduntulevaisuus.fi. Viitattu 20.6.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Myyräekinokokki lähestyy Suomea (22.10.2014) (hameensanomat.fi)
- Marjastajien ei tarvitse huolestua myyräekinokokista (15.7.2011) (yle.fi)
- Pitääkö myyräekinokokkia pelätä? (10.3.2011) (laakarilehti.fi)
- Vaarallinen loinen kolkuttelee jo Suomen ovea (19.4.2011) (yle.fi)
- Hanna Jarva, Antti Lavikainen, Heikki Henttonen ja Seppo Meri (2002) Uhkaavatko ekinokokit meitä? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 118(20):2083-2090
- Eläintaudit: Ekinokokit Elintarviketurvallisuusvirasto Evira (2013)