Myh’ailo Boitšuk

Myh’ailo Lvovytš Boitšuk (ukr. Михайло Львович Бойчук; 30. lokakuuta 1882 Romanivka - 18. heinäkuuta 1937 Kiova) oli ukrainalainen taidemaalari. Boitšukia syytettiin 1930-luvulla formalismista, porvarillisesta nationalismista ja pitäytymisestä maaseutuun. Hänet pidätettiin ja ammuttiin.^[1]^[2]

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boitšuk aloitti taideopintonsa Lvivissä vuonna 1898 ja jatkoi niitä vuotta myöhemmin Wienissä yksityisessä taidekoulussa. Vuonna 1899 hän aloitti opintonsa Krakovan taideakatemiassa, missä opiskeli vuoteen 1905 saakka. Hän otti lisäopetusta vielä Wienissä ja Münchenissä ja piti ensimmäisen näyttelynsä Lvivissä Latour-galleriassa vuonna 1905. Kahta vuotta myöhemmin hänellä oli näyttely Münchenissä.^[1]

1900-luvun alun monien nuorten taiteilijoiden tapaan myös Boitšuk lähti Pariisiin. Hän perusti sinne vuonna 1909 oman ateljeekoulun ja siellä hän tapasi tulevan vaimonsa, Sofija Nalepynskan. Hänen töitään oli esillä Salon d’Automnessa ja yhdessä oppilaidensa kanssa hän piti vuonna 1910 näyttelyn bysanttilaisesta taiteesta. Tuona vuonna hän vieraili vaimonsa kanssa Italiassa. Pariisin vuosinaan hän oli todistamassa modernin taiteen syntyä ja yritti sovittaa sen perinteisiin ukrainalaisiin muotoihin. Hänen tyyliään on kuvattu uusbysanttilaisuudeksi.^[1]

Matkan jälkeen Boitšuk palasi yhdessä Itävalta-Unkariin Lviviin. Hän oli saanut sieltä työpaikan kansallismuseosta monumentaalimaalarina ja restauroijana. Hän sai pelastetuksi monia huonokuntoisia 1600- ja 1700-lukujen ikoneita. Hän oli ensimmäisen maailmansodan syttymisen aikana Venäjällä, ja hänet internoitiin, sillä hän oli Itävalta-Unkarin kansalainen. Venäjällä hän oli maalannut muraaleja ja restauroinut ikonostaaseja.^[1]

Vuoden 1917 vallankumousten jälkeen Boitšuk asettui Kiovaan. Hän oli perustajajäsenenä Ukrainan valtiollisessa taideakatemiassa, missä toimi opettajana sekä lyhyen aikaa rehtorina. Vuonna 1925 hän oli mukana perustamassa Ukrainan vallankumouksellisen taiteen yhdistystä (ARMU). Hän vieraili Saksassa ja Ranskassa, perusti monumentaalimaalauksen koulun ja johti taiteilijaryhmää joka teki monumentaalimaalauksia ja koristeli vallankumousjuhlia. Hänen koulustaan ja oppilaistaan tuli merkittävä tekijä Ukrainan modernissa taiteessa.^[1]

1930-luvulla tunnelmat synkistyivät. Vapaamielisyyden kausi oli ohi. Sosialistisesta realismista tuli pakollinen, ainoa hyväksytty taidesuuntaus. Boitšuk maalasi tyylisuunnan mukaiset freskot Harkovan teatteriin vuosina 1933–1935. Vuonna 1936 Boitšukia syytettiin "Vatikaanin agentiksi", hänet pidätettiin, häntä kidutettiin ja hänet ammuttiin samana päivänä kuin hänen oppilaansa Ivan Padalka ja Vasil Sedlar. Neljä kuukautta myöhemmin ammuttiin hänen vaimonsa.^[1]

Boitšukin pidätyksen jälkeen hänen freskonsa peitettiin ja hänen muita töitään tuhottiin. Kun Lviv liitettiin toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon, hänen työnsä haettiin museosta tuhottaviksi. Myöhemmin joitakin on paljastunut kätköistä.^[1]