Muurahaiskävyt

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muurahaiskävyt
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Synnyttävät nisäkkäät Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Muurahaiskävyt
Pholidota
Weber, 1904[1]
Heimo: Muurahaiskävyt
Manidae
Gray, 1821
Suku: Muurahaiskävyt
Manis
Linnaeus, 1758
Lajit
  • 8 lajia, katso teksti
Katso myös

  Muurahaiskävyt Wikispeciesissä
  Muurahaiskävyt Commonsissa

Muurahaiskävyt (Pholidota) ovat muurahaisia syöviä hampaattomia ja pitkäkielisiä nisäkkäitä, joiden koko ruumista vatsaa lukuun ottamatta peittää keratiinista koostuvien kovien, teräväreunaisten ja käpyjen suomuja muistuttavien levyjen muodostama panssari. Muurahaiskävyt ovat ainoita nisäkkäitä, joilla on tällainen puolustuspanssari. Petoja vastaan ne puolustautuvat kääriytymällä palloksi kuten vyötiäiset, mutta eivät ole niille läheistä sukua. Muurahaiskäpyjä elää Afrikassa Saharan eteläreunan ja Etelä-Afrikan valtion pohjoisrajan välisellä alueella. Aasiassa niitä elää Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa.

Muurahaiskäpyjen lahkoon kuuluu kahdeksan lajia, joista neljä elää Afrikassa ja neljä Aasiassa. Niistä suurikokoisin on jättiläismuurahaiskäpy (Manis gigantea). Muurahaiskävyillä on neljä jalkaa, mutta liikkuessaan maalla nopeasti ne kävelevät vain takajaloillaan ja pitävät lyhyitä eturaajojaan rintansa edessä. Etujalkoja ja teräviä kynsiä ne käyttävät kaivamiseen ja puissa kiipeämiseen.

Suoranainen uhka on (sala)metsästys, joka liityy lajin käyttöön sekä ravintona että perinteisessä lääketieteessä Aasiassa.

Evoluutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurahaiskäpyjen esihistoria on jäänyt hämärän peittoon, mutta monet niiden poikkeukselliset piirteet viittaavat siihen, että muurahaiskävyt erottautuivat muiden nisäkkäiden kehityshaaroista jo varhaisessa vaiheessa dinosaurusten joukkosukupuuton jälkeen. Varhaisimmat muurahaiskäpyfossiilit ovat löytyneet Euroopasta noin 45 miljoonaa vuotta vanhoista kerrostumista (keskieoseenikausi). Saksasta löytyneen Eomanis-muurahaiskävyn fossiilin perusteella voidaan todeta, että se muistutti hyvin paljon nykyisiä lajeja.[2] Muurahaiskävyt ovat sittemmin levittäytyneet Aasiaan ja Afrikkaan. Beringinsalmenkin ne ovat ilmeisesti ylittäneet, sillä muurahaiskäpyjen fossiileita on löydetty noin 35 miljoonaa vuotta vanhoista kerrostumista. Varhaisimmat Aasian muurahaiskäpyfossiilit ovat 24 miljoonaa vuotta vanhoja, ja Afrikkaan ensimmäiset lajit ovat siirtyneet fossiiliaineiston perusteella noin 30 miljoonaa vuotta sitten.[3] Viimeiset merkit eurooppalaisista muurahaiskävyistä ovat peräisin pleistoseenikaudelta.

Huolimatta siitä, että muurahaiskävyt muistuttavat Etelä-Amerikan vajaahampaisia, kuten vyötiäisiä puolustusmekanisminsa ansiosta ja muurahaiskarhuja ruokavalionsa ja kielensä perusteella, eivät ne ole läheistä sukua keskenään. Varhaisessa vaiheessa muurahaiskävyt kyllä luokiteltiin vajaahampaisiin. Nykyisin muurahaiskäpyjen arvellaan geenitutkimusten perusteella kehittyneen sattumalta vajaahampaisia muistuttavaksi eurooppalaisista petoeläimistä. Muurahaiskävyt ovat vajaahampaisten ja maasian kanssa eläviä todisteita konvergenttisestä evoluutiosta. Tarkempia tietoja petoeläinten muurahaiskäpyihin johtaneesta kehityksestä ei ole pystytty saamaan.

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurahaiskäpyjen Pholidota-lahkossa on yhteensä kahdeksan elossa olevaa lajia, jotka kaikki kuuluvat heimoon Manidae.[4] Ne on tavallisesti luokiteltu myös yhteen sukuun, Manis.[1][4] Nyttemmin jotkin lähteet, muun muassa kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN, ovat jakaneet lajit neljään sukuun.[5] Nämä aiemmin alasukuina pidetyt uudet suvut ovat Manis, Smutsia, Phataginus ja Uromanis.

Elossa olevan Manidae-heimon lisäksi muurahaiskäpyjen lahkoon luokitellaan kaksi esihistoriallista heimoa, Metacheiromyidae ja Epoicotheriidae. Esihistoriallisia sukuja ovat Eurotamandua, Cryptomanis, Eomanis, Necromanis ja Patriomanis.

Muurahaiskävyt ovat melko läheistä sukua petoeläimille (Carnivora) ja ne on toisinaan luokiteltu yhteiseen Ferae-nimiseen kladiin.

Nykyiset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän lajilistan taksonomia perustuu Wilsonin ja Reederin Mammal Species of the World-teokseen vuodelta 2005.[4]

Kehon rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurahaiskävyn suomuinen suojaus ja tonkimiseen soveltuvat pitkät kynnet. Kuvassa näyttelyesine Keski-Suomen luontomuseosta Jyväskylästä vuonna 2013.

Muurahaiskävyillä on liikkuvien, limittäin menevien ja teräväreunaisten levyjen peittämä pitkulainen ruumis, lyhyet jalat ja pitkä lihaksikas häntä. Levyt muistuttavat muodoltaan hain hammasta tai käpyjen siementä. Levyjen väri vaihtelee lajeittain tumman ruskeasta kellertävään, ja ne tarjoavat oivan suojavärin öiseen aikaan. Levyt koostuvat keratiinista. Levyt ovat yleensä limittyneet 18 riviin. Aasialaiset ja afrikkalaiset lajit eroavat toisistaan muutamalla tavalla panssarin suhteen. Aasialaisilla lajeilla levyjen välistä pilkottaa 3–4 ohutta karvaa, kun taas afrikkalaisilla ei näitä karvoja ole.[7][8] Vatsassa, kaulassa ja kuonon päässä ei suojalevyjä ole lainkaan, mutta näitä kohtia peittää kevyt karvoitus, joten muurahaiskävyt eivät ole täysin kaljuja. Levyttömiä kohtia muurahaiskävyt suojaavat työntämällä pään vatsansa alle ja asettamalla häntänsä päänsä yläpuolelle. Levyjen määrä ei muutu eläinten elinaikana, mutta jos levyjä irtoaa elämän aikana, niin ihon tyvisolukerroksen kudokset tuottavat nopean kopioitumisen seurauksena ihoon nystyjä (dermal papillae), jotka kovettuessaan muodostavat uuden suojalevyn.[8]

Muurahaiskäpyjen kehon rakenne muistuttaa jonkin verran Etelä-Amerikassa elävää isomuurahaiskarhua. Lajien ruumiinpituus vaihtelee 30–90 cm välillä, mihin ei sisälly vielä häntää, joka on yleensä vähintään yhtä pitkä kuin ruumis. Pitkähäntämuurahaiskävyllä on nimensä mukaisesti ruumista huomattavasti pitempi häntä. Painavimmat lajit painavat noin 35 kilogrammaa, kun pienimpien kohdalla täysikasvuisen yksilön massa on 1 kg. Painosta noin 20 % johtuu panssarikilvestä, ja urokset ovat naaraita 10–50 % painavampia. Arboreaalisilla eli puussa elävillä lajeilla panssarilevyt ovat kevyempiä.[3]

Muurahaiskävyt ovat melko hiljaisia, niiden äänet ovat lähinnä puhinaa ja sihinää. Ääntelyllä ei siksi arvella olevan suurta merkitystä niiden sosiaalisessa käyttäytymisessä.[6]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurahaiskävyillä ei ole lainkaan hampaita. Niille on kehittynyt tahmea, 15–40 senttimetriä pitkä ja lantiosta alkunsa saava kieli, jolla ne syövät helposti muurahaisia ja termiittejä. Kielen tahmeutta ylläpitävät rinnassa sijaitsevat suuret sylkirauhaset. Hampaiden puuttumisen takia muurahaiskäpyjen mahalaukun rakenne on erilainen kuin muilla nisäkkäillä: mahaporttia ympäröi paksu lihaskerros, jossa on keratiinista koostuvia piikkejä. Tämän maharakenteen avulla muurahaiskävyt "pureskelevat" syömänsä ruoan, kuten linnut tekevät lihasmahassa. Joidenkin lintujen tapaan myös muurahaiskävyt nielevät pikkukiviä, jotka auttavat ruoan pillkomisessa.[9][10]

Termiittipesien rikkomisessa muurahaiskäpyjä auttavat voimakkaat eturaajat ja terävät kynnet, joista keskivarpaan kynsi on pisin. Muurahaiskävyt juoksevat takajalkojensa varassa, pitäen etujalat ylhäällä rintansa päällä. Ne voivat kulkea pitkiäkin matkoja tällä tavalla, osittain pitkän häntänsä ansiosta. Kaikilla neljällä jalalla ne liikkuvat kävellessään hitaasti, kaivaessaan tai arboreaalisten lajien kohdalla kiipeillessään oksistossa. Puissa kiipeilyä edistää myös niiden tarttumiseen erikoistunut häntä. Terrestriaalisilla lajeilla häntä on vain puoliksi tartuntakykyinen.[8]

Muurahaiskäpyjen pää on suippomainen, ja sen kärjessä ovat suuaukko ja sieraimet. Silmät ja korvat sijaitsevat pään sivuilla. Ulkokorvat ovat yleensä erittäin pienet tai ne ovat surkastuneet kokonaan pois. Muurahaiskävyt pystyvät sulkemaan korva- ja sierainaukkonsa, mikä helpottaa muurahaisten syömistä. Pään luustollinen rakenne on hyvin tasainen. Poskikaaret ovat epätäydelliset. Pääkallosta puuttuu monia rakenteita, joihin pureskelulihakset voisivat kiinnittyä. Alaleuka on hyvin heikko, eikä se juuri liiku eläimen syödessä, koska siltä puuttuu monia alaleuan ulokkeita, jotka mahdollistaisivat sen liikkumisen (engl. angular process, coronoid process). Kasvolihaksia muurahaiskävyillä on hyvin vähän.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurahaiskäpyjä elää Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa, trooppisen ja subtrooppisen vyöhykkeen metsissä, savanneilla ja hietikoilla, missä on runsaasti niiden hyödyntämää ravintoa. Aasiassa levinneisyysalueet ulottuvat Sri Lankaan, Intiaan ja jopa Nepaliin ja Pakistaniin. Muurahaiskäpyjä elää myös Kaakkois-Kiinassa ja Isoilla Sundasaarilla, lukuun ottamatta Sulawesiä. On lajista riippuvaista millaisessa maastossa ne mieluiten elävät, mutta tärkeintä on kuitenkin, että siellä elää runsaasti muurahaisia tai termiittejä.[11]

Muurahaiskäpyjen reviirit ovat laajoja, uroksilla parikymmentä hehtaaria ja naarailla kolmesta neljään hehtaaria. Muurahaiskävyt elävät maanalaisissa pesissä. Pesäkolojen suuaukon halkaisija on muutamia kymmeniä senttejä. Kahden metrin läpimittaiseen pesään johtaa noin 2,5 metriä pitkä käytävä. Joillakin lajeilla pesäkolot ovat jopa kuusi metriä syviä[6]. Pesässä ollessaan muurahaiskävyt yleensä tukkivat suuaukon maalla. Arboreaaliset lajit kulkevat korkeimmillaan noin kuuden metrin korkeudessa, mutta vierailevat säännöllisesti maanpinnalla.[11]

Nykyisin useimmat muurahaiskäpylajit ovat harvinaistuneet. IUCN:n mukaan vuonna 2011 kahdeksasta lajista kaksi oli elinvoimaisia, neljä silmälläpidettäviä ja kaksi erittäin uhanalaisia.[5]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurahaiskävyt ovat hyönteissyöjiä, joiden ruokavalio koostuu lähinnä muurahaisista ja termiiteistä. Ne pyydystävät saaliinsa pitkällä, ohuella ja tahmealla kielellään, joka ulottuu hyvin termiittien pesätunneleihin. Lepoasennossa kieli työntyy rintaonteloon. Muurahaiskävyt käyttävät kieltään myös veden juomiseen. Päästäkseen paremmin käsiksi hyönteisiin, ne joutuvat rikkomaan pesiä tai kääntämään maata vahvoilla etujaloillaan. Yksilön syömä ruoka voidaan päätellä sen ulosteesta: muurahaisia syöneellä se on mustaa ja termiittejä syöneellä se on ruskeaa. Ruoan etsimisessä ne käyttävät tarkkaa hajuaistiaan. Suurimmat muurahaiskäpylajit syövät muitakin hyönteisiä, ja ruokatilanteen niin pakottaessa, muutkin lajit syövät saatavilla olevia kuorettomia hyönteisiä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurahaiskäpy kaivaa maahan pesäkolon, jossa se synnyttää. Emo elää yleensä pesässä yksin, mutta joissakin tapauksissa uroksen on nähty elävän naaraan kanssa. Muurahaiskäpyjen kohtu on kaksisarvinen, ja siinä kehittyy yleensä yksi poikanen. Kahden poikasen raskaudet ovat mahdollisia, mutta kolmoset ovat harvinaisia. Poikanen on jo maailmaan tullessaan suomuinen, vaikka suomut ovatkin pehmeitä ja etenkin kuonon seudulla heikosti kehittyneitä. Vastasyntyneiden yksilöiden pituus on noin 30 cm ja ne painavat 90–500 grammaa. Naaraalla on kaksi nisää, joilla se ruokkii poikastaan.

Monien populaatioiden kohdalla on huomattu, ettei muurahaiskävyillä ole varsinaista kiima-aikaa, vaan ne lisääntyvät ympärivuotisesti. Synnytysten on kuitenkin havaittu sijoittuvan useimmiten marras-maaliskuulle, ja sitä edeltää 4–5 kuukauden pituinen kantoaika. Muurahaiskäpyjen raskaudenjälkeistä käyttäytymistä ei tunneta tarkasti, mutta arvioiden mukaan emo alkaa vieroittaa poikasta kun raskaudesta on kulunut kolmisen kuukautta. Syntymän jälkeen emo kuljettaa poikasen selässään pois pesästä tutustumaan ympäristöön. Ruokailessaan emo jättää poikasen hetkeksi yksin, mutta vaaran uhatessa emo kääriytyy poikasen ympärille keräksi. Myös poikanen osaa kääriytyä. Poikasten arvellaan tulevan sukukypsiksi noin kahden vuoden iässä. Ensimmäiset hyönteiset muurahaiskäpy syö emonsa selästä, kunnes se on tarpeeksi vanha itse hankkimaan ruokansa.[12][13]

Muurahaiskäpyjen elinikää luonnossa ei tunneta, mutta tarhaolosuhteissa ne ovat eläneet 12-vuotiaiksi.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Pholidota (TSN 180104) itis.gov. Viitattu 12.9.2011. (englanniksi)
  2. ↑ Pholidota, Pangolins University of California Museum of Paleontology – UCMP. Viitattu 17.2.2009. (englanniksi)
  3. ↑ a b Olendorf 2004, s. 107.
  4. ↑ a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Manidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 12.9.2011. (englanniksi)
  5. ↑ a b The IUCN Red List of Threatened Species (hakusana "Pholidota") Iucnredlist.org. 2010. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 12.9.2011. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 344–345. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  7. ↑ What is a Pangolin? SavePangolins.org. Viitattu 18.2.2009. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Olendorf 2004, s. 108.
  9. ↑ Phil Myers: Pholidota Animal Diversity Web. Viitattu 18.2.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Olendorf 2004, s. 109-
  11. ↑ a b Olendorf 2004, s. 110.
  12. ↑ a b Olendorf 2004, s. 113.
  13. ↑ Pangolin African Wildlife Foundation. Viitattu 19.2.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pholidota. Muurahaiskävyistä Encyclopedia of Life -verkkotietosanakirjassa
  • Pholidota[vanhentunut linkki]. Muurahaiskäpyihin liittyviä kuvia ja videoita. ARKive.org
  • Pangolin. Muurahaiskävyistä African Wildlife Foundationin sivuilla
Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Muurahaiskävyt&oldid=22192010”