Mutti
Mutti (muita nimiä pepu, köpötes, tikkupuuro, tikkuhöyry ja äkkinäinen[1]) on etenkin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla suosittu perinneruoka, joka valmistetaan ohrajauhosta ja vedestä sekä maustetaan suolalla.[2][3] Sitä pidetään vanhimpana ja yksinkertaisimpana pohjoispohjalaisena perinneruokana.[4] Mutti (ruots. nävgröt tai motti) tunnettiin myös Ruotsin Värmlannissa Suomesta peräisin olevana ruokalajina jo 1700-luvulla. Ruotsin akatemian mukaan ruoan nimi "motti" on alun perin tarkoittanut yhtä annosta kyseistä ruokalajia.[5] Muttia on tehty myös Keski-Suomessa.
Versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mutti tarkoittaa paikoitellen myös talkkunajauhoista ja vedestä keitettyä paksua tahnaa.[6] Aiemmin Uudellamaalla, mutta nykyisin Päijät-Hämeessä sijaitsevan Artjärven pitäjäruoka on hernesmutti ja päijäthämäläisen Hollolan makea omenapepu[7].
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pepun ja mutin valmistusmenetelmät ovat vaihdelleet paikkakunnasta riippuen. Anneli Syrjäsen mukaan pepu on ollut kylmään veteen valmistettua ruokaa ja mutti on valmistettu kuumaan veteen. Pepuun on voitu maakunnan eteläisillä alueilla sekoittaa myös marjoja.[4] Kun mutti on pohjalaismaakuntien perinnettä, pepu on tunnettu Etelä-Savossa, Pohjois-Hämeessä, osissa Laatokan Karjalaa ja Viipurinlahden rannikolla.[8]
Mutin valmistuksessa yksi osa suolattua vettä kiehutetaan. Sitten kaksi ja puoli osaa ohrajauhoa kaadetaan kiehuvaan veteen. Ei sekoiteta, vaan tehdään massaan reikiä puutikulla, jotta höyry pääsee nousemaan ylös. Annetaan jauhon kypsyä, kunnes vesi on lähes haihtunut, sitten sekoitetaan. Jäämäveden määrällä saadaan määriteltyä, minkä kokoisia kokkareita syntyy. Parhaimmillaan mutti on, kun se toiseen syöntiin paistetaan pannulla runsaan voin kera. Mutti nautitaan perinteisesti voin kera.[2] Muttikokkareiden koko voi vaihdella ryynimäisestä ”hiekkamutista” isokokkareiseen ”kouramuttiin”.[4]
Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mutti on ollut perinteisesti arkista ruokaa, jopa niin sanottua ”hätäruokaa”.[3] Muttia ja pepua valmistettiin usein välipalaksi tai evääksi.[4]
Sievissä järjestetään vuosittain Muttimarkkinat.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Leisiö, Timo: ”Mutti ja pepu. Skandinavian metsäsuomalaisen ruoan taustaa Suomessa ja Karjalassa.”, Elore, s. 201–214. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura, 2/2012. Artikkeli verkossa (PDF) (viitattu 12.12.2018).
- ↑ a b Pepu Mashup Ventures Ltd. Arkistoitu 16.2.2010. Viitattu 29.12.2008.
- ↑ a b c Anne Ruuttula-Vasari: Sieviläisyyttä Sievin kunta. Arkistoitu 19.10.2014. Viitattu 29.12.2008.
- ↑ a b c d Anneli Syrjänen: Viljaruoat Pohjois-Pohjanmaan ruokakulttuuri. 2007. Kirjastovirma. Arkistoitu 27.9.2016. Viitattu 9.1.2009.
- ↑ NÄV-GRÖT Svenska Akademiens ordbok. 2013. Tukholma: Svenska akademien. Viitattu 8.7.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Mikä on mutti? - perinneruokasanastoa Finfood. Arkistoitu 3.9.2007. Viitattu 29.12.2008.
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 50, 82. Helsinki: Patakolmonen Ky.
- ↑ Kaaro, Jani (toim.): ”Mutti ja pepu”, Ruoka-Kalevala eli makumuistoja Suomesta, s. 219. SKS, 2017. ISBN 978-952-222-826-0.