Mustavahakas

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mustavahakas
Coloured Figures of English Fungi or Mushrooms - t. 172.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Vahakkaat Hygrophoraceae
Suku: Metsävahakkaat Hygrophorus
Laji: camarophyllus
Kaksiosainen nimi
Hygrophorus camarophyllus
(Alb. & Schwein.) Dumée, Grandjean & Maire[1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Mustavahakas Commonsissa

Mustavahakas (Hygrophorus camarophyllus) on nimensä mukaisesti mustalakkinen vahakaslaji. Se on erinomainen ruokasieni ja kauppasieni, joskin sitä ostetaan ja tunnetaan harvakseltaan.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustavahakkaan lakki on ruskean- tai harmaanmusta, säteittäisesti viiruinen, kuiva ja 5-12 cm leveä. Nuorena lakki on kupera mutta se laakenee vanhemmiten. Joskus vanhan sienen lakki on jopa hieman suppilomainen, mutta keskusta jää silti kupumaisesti koholle. Sienen heltat ovat harmaanvivahteisen valkoiset sekä vahakasmaiseen tapaan lähes millimetrin paksuiset ja harvat. Välihelttoja on yleensä kerrotusti reunasta lukien eli neljää reunahelttaa kohti on yksi jalkaan ulottuva heltta. Jalka on pehmeä, hatara, pohjaväriltään valkoinen ja kauttaaltaan säikeisen tummanviiruinen. Malto on paksua ja haurasta. Tuoksu on miedon hunajainen.

Samankaltaisia lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustavahakkaan näköislajeja ovat pienehkö, vaaleanharmaa nuijamalikka (Clitocybe clavipes), koivulahorusokas ja lahopuulla kasvava isojuurekas (Megacollybia platyphalla).

Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustavahakas kasvaa syys-lokakuussa erityisesti paksusammaleisissa, kuusivaltaisissa kangasmetsissä. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta pohjoisessa se on harvinaisempi.

Käyttö ravinnoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustavahakas on erinomainen ruokasieni. Sen maku on mieto ja makeahko. Sieni ei vaadi esikäsittelyä, eikä sen käytölle ei ole tiettävästi rajoituksia ehdotonta sieniallergiaa lukuun ottamatta. Toisaalta mustavahakas kuuluu niihin sieniin, jotka keräävät runsaanpuoleisesti radioaktiivista cesiumia[2]. Hyönteisten toukat pilaavat mustavahakkaita kiusallisen usein, mutta toisinaan rihmastopaikalta voi saada hyvinkin runsaan sienisaaliin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]