Mustapäästäinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mustapäästäinen
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Soricomorpha
Heimo: Päästäiset Soricidae
Alaheimo: Varsinaiset päästäiset Soricinae
Tribus: Soricini [2]
Suku: Sorex
Laji: isodon
Kaksiosainen nimi
Sorex isodon
Turov, 1924
Levinneisyyskartta
Mustapäästäisen levinneisyys
Mustapäästäisen levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mustapäästäinen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mustapäästäinen Commonsissa

Mustapäästäinen eli korpipäästäinen (Sorex isodon) on lähinnä Pohjois-Aasiassa elävä päästäislaji. Lajia tavataan myös Suomessa, jossa se on rauhoitettu. Mustapäästäinen on läheistä sukua Kiinassa elävälle taigapäästäiselle (Sorex sinalis), jonka kanssa se luokiteltiin aiemmin samaan lajiin.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkäpuoleltaan mustapäästäinen on hieman tummemman ruskea kuin tavallinen metsäpäästäinen, joskus lähes musta. Sen väri vaihtelee vuodenajoittain: Talvella sekä on miltei musta, kesällä tummanruskea. Vatsapuoli on vaaleampi, harmaanruskea kesällä, mutta jopa kellanruskea talvella. Selän ja vatsan väriraja on epäselvä.[3] Muiden päästäisten tavoin mustapäästäiselläkin on pitkulainen kuono.[4] Sen voi joskus tunnistaa voimakkaasta ominaishajustaan.

Mustapäästäinen voi kasvaa jopa 8 cm pitkäksi, lisäksi hännän pituus on noin viisi senttiä, joten se on toiseksi suurin Suomessa elävistä päästäislajeista. Yksilön paino vaihtelee 10 gramman molemmin puolin.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustapäästäisen levinneisyysalue ulottuu Fennoskandiasta Venäjän ja Siperian poikki Kiinaan ja Sahalinille asti.[1] Se elää metsissä ja jokilaaksoissa.[1] Se suosii paksumultaisia alueita, josta löytyy kastematoja.[4] Suomessa lajia esiintyy maan itä- ja keskiosissa, ja tavataan rämeillä ja puronvarsilla ryteiköissä, mutta myös kultuuripiirissä.[3]

Lisääntyminen ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustapäästäisemo synnyttää kerralla 5-8 poikasta. Ne talvehtivat keskenkasvuisina, tulevat keväällä sukukypsiksi, lisääntyvät ja lopulta kuolevat noin puolitoistavuotiaina. Yksi kuolinsyy on hampaiden kuluminen loppuun. Ravintoon kuuluu kastematoja ja kärpäsentoukkia.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Amori, G., Henttonen, H., Stubbe, M., Samiya, R., Ariunbold, J., Buuveibaatar, V., Dorjderem, S., Monkhzul, Ts., Otgonbaatar, M., Tsogbadrakh, M. & Gankhuyag, P.: Sorex isodon IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Sorex (Sorex) isodon Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 5.1.2011. (englanniksi)
  3. a b c Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät, s. 74. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04235-1.
  4. a b Keskisuomalainen
  5. Taiganäbbmus SLU Artdatabanken (ruotsiksi)
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.