Mustapääsirkku
| Mustapääsirkku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Sirkut Emberizidae |
| Suku: | Mustapääsirkut Granativora |
| Laji: | melanocephala |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Granativora melanocephala |
|
| Synonyymit | |
|
Emberiza melanocephala |
|
 |
|
| Katso myös | |
Mustapääsirkku (Granativora melanocephala) on keltavatsainen sirkku, joka kuuluu varpuslintuihin.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 15½–17½ cm ja paino 28–33 g. Keltasirkun kokoinen, kaikissa puvuissa ainakin hiukan keltaista mahapuolella. Juhlapukuinen koiras on mustapäinen, alapuolelta kirkkaan keltainen, ja sen selkä sekä yläperä ovat punaruskeat. Naaras ja nuori lintu ovat mahapuolelta kellahtavia, pää on harmahtava ja selkäpuoli tumma. Koiras on hieman naarasta suurempi. Erilaisia ääniä on runsaasti.
Sekä vanhoilla että nuorilla mustapääsirkuilla on täydellinen sulkasato talvella ja osittainen sulkasato kesällä.
Laji muistuttaa hyvin suuresti ruskopääsirkkua (Emberiza bruniceps) sekä puvultaan, ääniltään että olemukseltaan. Lajit risteytyvät yhteisellä esiintymisalueella Kaspianmeren kaakkoisosissa. Monet tutkijat pitävätkin näitä samana lajina. Mustapääsirkun kuvaili tieteelle Giovanni Antonio Scopoli vuonna 1769.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esiintymisalue ulottuu Kaakkois-Euroopasta Lähi-itään ja Kaukasukselle sekä Kaspianmerelle ja Iraniin. Lajin kokonaismäärästä on ristiriitaista tietoa: Euroopan populaation koko on 5,6–19 miljoonaa yksilöä IUCN); Euroopassa (EU:n alueella?) pesii 150 000–270 000 paria (Birdguides). Muuttolintu, joka talvehtii pääasiassa Intian niemimaalla. Laji on tavattu Suomessa toistaiseksi 14 kertaa, ensi kerran 3.–6.8.1980 Helsingissä.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esiintyy monenlaisilla pensaikkomailla, puu- ja viinitarhoissa, oliiviviljelmillä, metsänreunoissa ja vesistöjen varsilla.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesintä tapahtuu touko-kesäkuussa. Pesä on matalalla pensaassa tai esimerkiksi viiniköynnöksessä. Munia on 4–5, ja molemmat puolisot hautovat yhteensä noin 2 viikkoa.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syö pääasiassa siemeniä, kesäaikana myös selkärangattomia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- Birdguides
- Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Granativora melanocephala IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)