Mustanaamaleijonatamariini

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mustanaamaleijonatamariini
Leontopithecus caissara.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Alalahko: Haplorrhini
Heimo: Kierteishäntäapinat Cebidae
Suku: Leijona-apinat Leontopithecus
Laji: caissara[2]
Kaksiosainen nimi

Leontopithecus caissara
Lorini & Persson, 1990

Lajin levinneisyysalue
Lajin levinneisyysalue
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Mustanaamaleijonatamariini Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mustanaamaleijonatamariini Commonsissa

Mustanaamaleijonatamariini[3] eli mustanaamaleijona-apina[4] (Leontopithecus caissara) on uhanalainen eteläamerikkalainen apinalaji. Lajia arvellaan olevan jäljellä noin 180 yksilöä.[1] Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on mustapäätamariini.[5]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustanaamaleijonatamariinilla on kullanruskea selkä ja musta harja, joka on antanut sille leijona-nimen. Naama, rinta ja raajat sekä pitkä häntä ovat myös mustat.[6]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puussaelävä mustanaamaleijonatamariini syö pääasiallisesti hedelmiä sekä pieniä selkärangattomia kuten hyönteiset, hämähäkit ja etanat. Niiden on tunnetu myös juovan nektaria ja maistelevan nuorten ananaskasvien lehtiä.[7] Uskotaan myös että ne täydentävät ruokavaliotaan syömällä sieniä kuivan kauden aikana.[8]

Mustanaamaleijonatamariinit elävät 2-8 lajitoverin kokoisessa perheryhmässä. Tällaisessa ryhmässä on tyypillisesti vain yksi lisääntymiskykyinen naaras per sesonki.[9] Syntymät tapahtuvat yleensä syyskuun ja maaliskuun välisenä aikana ja naaraat normaalisti synnyttävät kaksoset.[10] Sosiaalinen kanssakäyminen on avainasemassa tämän tyyppisessä yhteisössä, ja parin putsaaminen onkin tyypillistä mustanaamaleijonatamariinien keskuudessa.[11]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustanaamaleijonatamariini on endeeminen laji pienellä alueella Brasiliassa, lähinnä Superagüin kansallispuistossa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kierulff, M.C.M., Rylands, A.B., Mendes. S.L. & de Oliveira, M.M.: Leontopithecus caissara IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.7.2014. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (taksonomian ja tieteellisen nimen lähde) ITIS.
  3. Maailman luonto: Nisäkkäät 1. Porvoo: WSOY, 1998.
  4. Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
  5. Nisäkäsnimistötoimikunta: Nisäkäsnimistö 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 4.5.2010.
  6. Arkive (myös kuva)
  7. Russell A. Mittermeier et al.: Primates in Peril: The World's 25 Most Endangered Primates, 2004–2006 bioone.org.
  8. Raboy, B. E. & Dietz, J. M.: American Journal of Primatology. repository.si.edu. 2004.
  9. Kierulff, M. C. M.; Rylands, A. B.; Mendes, S. L. & de Oliveira, M. M.: Leontopithecus caissara 2008. Viitattu https://en.wikipedia.org/wiki/IUCN_Red_List.+
  10. ARKive - Black-faced lion tamarin videos, photos and facts - Leontopithecus caissara web.archive.org. 12.11.2011. Viitattu 18.2.2019.
  11. Alexandre Túlio Amaral Nascimento: Uso do espaço e seleção de hábitat pelo Mico-Leão-da-Cara-Preta (Leontopithecus caissara). Virhe: Lehtiviitemallineessa julkaisuparametri on pakollinen. [ Ohje ], {{{Vuosi}}}. Universidade de Sao Paulo Sistema Integrado de Bibliotecas - SIBiUSP. Artikkelin verkkoversio.