Musta kansleri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Musta kansleri
Den sorte Kansler
Ohjaaja August Blom
Käsikirjoittaja Christian Schrøder
Perustuu William Magnayn romaaniin The Red Chancellor
Kuvaaja Johan Ankerstjerne
Pääosat Valdemar Psilander, Ebba Thomsen, Robert Dinesen, Thorkild Roose
Valmistustiedot
Valmistusmaa Tanska
Tuotantoyhtiö Nordisk Films Kompagni
Ensi-ilta 10. kesäkuuta 1912 (Tanska)
28. lokakuuta 1912 (Suomi)
Kesto 915 metriä (48 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb

Musta kansleri (tansk. Den sorte Kansler) on vuonna 1912 valmistunut tanskalainen mykkäelokuva. August Blomin ohjaaman draaman pääosia esittävät Valdemar Psilander, Ebba Thomsen ja Robert Dinesen.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva tapahtuu nimettömässä slaavilaisessa kuningaskunnassa. ”Mustaksi kansleriksi” kutsuttu valtakunnankansleri von Rallenstein on luvannut prinsessa Irenen Gydan prinssin Deiman vaimoksi. Irene rakastaa luutnantti Pawlowia ja he menevät salaa naimisiin. Kanslerin apuri kreivi Rockowitz pakottaa Pawlowin juomaan myrkkyä, mutta luutnantti Groblewski pelastaa ystävänsä. Rockowitz kaappaa Irenen ja tämän hovineidon, mutta Groblewski onnistuu vapauttamaan heidät. Prinsessa ja hänen rakastettunsa saapuvat pääkaupunkiin riemusaatossa ja kansleri kuolee sydänkohtaukseen.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Thorkild Roose  von Rallenstein, ”Musta kansleri”  
 Poul Reumert  kreivi Rockowitz, kanslerin adjutantti  
 Ebba Thomsen  prinsessa Irene  
 Valdemar Psilander  luutnantti Pawlow, Irenen rakastettu  
 Robert Dinesen  luutnantti Groblewsky, Pawlowin ystävä  
 Jenny Roelsgaard  Feodora, prinsessan hovineito  
 Christian Schrøder  kulkukauppias  

[1]

Tuotanto, teemat ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustan kanslerin käsikirjoitus oli ostettu näyttelijä Christian Schrøderiltä, mutta ennen ensi-iltaa sen havaittiin perustuvan brittiläisen kirjailijan William Magnayn romaaniin The Red Chancellor. Tanskalaisyhtiö Kinografen teki samasta aiheesta elokuvan Kansleren kaldet ”Den sorte Panter”. Nordisk Films, joka oli itse usein syyllistynyt plagiointiin, osti oikeudet Magnayn romaaniin ja pyrki estämään Kinografenin elokuvan julkaisun.[2]

Elokuva on esimerkki 1910-luvun alussa maailmanmaineeseen nousseen Nordisk Filmsin kaupallisesta tuotannosta. Se on aikansa suuren yleisön makua hivelevä melodraama, jossa yhdistyvät yläluokkainen miljöö näyttävine pukuineen, rakkaustarina ja jännityskertomus.[1][3]

Aikalaiskriitikot arvioivat elokuvaa myönteisesti ja kiittivät varsinkin sen ulkokuvia ja valaistusta. Yhdysvaltalaislehden mukaan sen viehätys perustui ”katsojaa ilahduttavaan epäuskottavuuteen”. Myös elokuvan loppuosaa pidettiin jännittävänä. Nykynäkökulmasta Mustalla kanslerilla on lähinnä historiallista arvoa eikä se kuulu ohjaaja August Blomin parhaisiin teoksiin.[1][3]

Sensaatiodraamaksi ja kokotunnin näytelmäksi mainostettua Mustaa kansleria esitettiin yksinoikeudella helsinkiläisessä Scala-teatterissa lokakuussa 1912[4][5]. Fyren mainitsi sen vetonaulana yleisön ihailemat näyttelijät Dinesenin, Psilanderin, Roosen ja Thomsenin[6]. Suomessa levitetty kopio oli tanskalaista lyhyempi, 800 metrin pituinen[7].

Elokuva on nähtävissä Tanskan elokuva-arkiston mykkäelokuvasivustolla[8].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Den sorte Kansler Det Danske Filminstitut. Viitattu 23.4.2020.
  2. Thorsen, Isak: Nordisk Films Kopagni 1906–1924: The Rise and Fall of the Polar Bear, s. 83. East Barnet: John Libbey, 2017. ISBN 9780-86196-731-5.
  3. a b Cherchi Usai, Paolo: Schiave bianche allo specchio: Le origini del cinema in Scandinavia (1896-1918), s. 154–156. Pordenone: Studio Tesi, 1986. ISBN 88-7692-132-X.
  4. Scalan mainos. Helsingin Sanomat, 27.10.1912, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
  5. Scalan mainos. Hufvudstadsbladet, 27.10.1912, s. 5. Artikkelin verkkoversio.
  6. C-x: Scala. Fyren, 45/1912, s. 7. Artikkelin verkkoversio.
  7. Opiksi ja huviksi -elokuvateatterin ohjelmalehtinen Kansallisarkisto. Viitattu 23.4.2020.
  8. Den sorte Kansler Det Danske Filminstitut. Viitattu 23.4.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]