Museum für Naturkunde

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Museorakennus.

Museum für Naturkunde on Berliinissä toimiva luonnonhistoriallinen museo. Museo sijaitsee Mitten kaupunginosassa Invalidenstrasse-kadun varrella. Vuoteen 2009 saakka museo oli Humboldt-yliopiston alainen, mutta sittemmin sitä on ylläpitänyt erityinen säätiö, joka kuuluu Leibniz-Gemeinschaftiin.

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museon kuuluisin näyttelyesine, Archaeopteryxin fossiili.
Brachiosauruksen luuranko museon dinosaurussalissa on maailman suurin koottu dinosauruksen luuranko.

Museon näyttelytilat ovat 6 600 neliömetrin laajuiset. Museon kokoelmat käsittävät yli 30 miljoonaa esinettä, joiden joukossa on joitain huomattavia kohteita. Lasikattoisella valopihalla eli niin sanotussa dinosaurushallissa on seitsemän koottua dinosauruksen luurankoa. Niistä tunnetuin on 150 miljoonaa vuotta vanha Brachiosauruksen luuranko, jonka saksalainen paleontologiryhmä löysi vuonna 1909 Tendaguru-kukkulan luota nykyisestä Tansaniasta. Se on pystytettynä yli 13 metriä korkea ja siten maailman suurin koottu aito dinosauruksen luuranko. Se saatiin koottua ensimmäisen kerran vuonna 1937.[1] Luuranko koottiin uudelleen vuosina 2005–2007 viimeisimmän tieteellisen tiedon pohjalta.[2] Toinen kuuluisa näyttelyesine on samassa salissa esillä oleva muinaislintu Archaeopteryxin fossiili, joka on parhaiten säilynyt maailman yhdeksästä kyseisen lajin fossiilista. Se löydettiin vuosien 1874 ja 1876 välisissä kaivauksissa Blumenbergistä läheltä Eichstättiä. Vanhin museon esineistä on 4,6 miljardia vuotta vanha meteoriitti.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehti August Tieden suunnittelema museorakennus valmistui vuonna 1889, ja sinne yhdistettiin kolme Humboldt-yliopiston alaista museota: geologis-paleontologinen, mineraloginen ja eläintieteellinen museo.[1] Ne oli kaikki perustettu samaan aikaan yliopiston kanssa vuonna 1810. Erillinen museorakennus oli tarpeen, koska 1880-luvulla luonnonhistorialliset kokoelmat täyttivät jo kaksi kolmasosaa yliopiston tiloista.[3] Kokoelmia oli kartutettu 1800-luvun alusta alkaen, ja niihin kuului muun muassa löytöjä Alexander von Humboldtin, Leopold von Buchin ja Adelbert von Chamisson tutkimusmatkoilta. Eläintieteellisen kokoelman perustana oli muun muassa kreivi Johann Centurius von Hoffmannseggin yksityinen kokoelma. Keisarikunnan aikana kokoelmat laajenivat huomattavasti lisää uusien saksalaisten tutkimusretkien myötä.[1]

Museorakennus vaurioitui toisen maailmansodan pommituksissa helmikuussa 1945, mutta se saatiin kunnostustöiden myötä avattua uudelleen jo saman vuoden syyskuussa. Se oli ensimmäinen Berliinin museoista, joka avattiin uudelleen sodan jälkeen.[1] Pommitukset tuhosivat kuitenkin koko itäsiiven. Pääosa kokoelmista pelastui, mutta suurten nisäkkäiden ja valaiden jäännökset menetettiin.[3]

Kylmän sodan aikana museo oli Itä-Saksan puolella, ja se sai uusia esineitä lähinnä sosialistisista veljesmaista, kuten Mongoliasta ja Kuubasta. Pääosa museorakennuksesta kunnostettiin vuosina 2005–2007, ja sinne avattiin uusi pysyvä perusnäyttely, jonka aiheena on evoluutio.[1] Itäsiiven uudelleenrakentaminen käynnistyi vuonna 2006.[3] Sen valmistuttua sinne sijoitettiin vuonna 2010 nesteisiin säilöttyjen näytteiden kokoelmat.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 200–203. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.
  2. Brachiosaurus brancai (englanniksi) Museum für Naturkunde. Viitattu 28.7.2014.
  3. a b c History of the Museum (englanniksi) Museum für Naturkunde. Viitattu 28.7.2014.
  4. The new East Wing building (englanniksi) Museum für Naturkunde. Viitattu 28.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]