Musa Bigiev

Musa Bigiev
موسى جار الله
Musa Bigi (1910)
Henkilötiedot
Syntynyt	25. joulukuuta, 1875 Rostovin alue, Venäjän keisarikunta
Kuollut	29. lokakuuta, 1949 Kairo, Egypti
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Musa Bigiev (myös Bigeev, Bigi ja Musa Carullah, موسى جار الله; (25. joulukuuta 1875 – 29. lokakuuta 1949) oli Venäjän keisarikunnassa syntynyt tataaritaustainen islaminuskon hanafitutkija, maturiditeologi, kirjailija, julkaisija ja yksi jadidistisen liikkeen johtavimmista henkilöistä. Kiisteltynä uudistajana Bigi sai Osmanien valtakunnan šeikki al-islam Mustafa Sabrilta lempinimen "islamin Luther". Suomessa Bigi vaikutti paikallisen tataariyhteisön keskuudessa ja vieraili ensimmäisen kerran maassa jo 1910-luvulla. Kirjallisia teoksia Bigi julkaisi noin 120. Bigin työ ja nimi on paljolti unohdettu nykypäivänä. Tähän vaikutti etenkin Bigin ja muiden saman henkisten ajattelijoiden sensurointi Neuvostoliiton aikana.

Elämäkerta

Bigi syntyi Venäjän keisarikunnassa, Rostovin alueella vuonna 1875. Hän käytti suurimman osan nuoruudestaan opiskellessaan kaupunkien Kazan, Buhara, Samarkand, Mekka, Medina, Kairo, Damaskos, Istanbul ja Uttar Pradesh uskonnollisissa oppilaitoksissa.

Vuonna 1904, Bigi palasi Venäjälle, missä hän meni naimisiin. Myöhemmin hän muutti Pietariin ja otti osaa oikeustieteiden tiedekunnassa Pietarin imperiaalisessa yliopistossa. Hänestä tuli tuolloin myös hyviä ystäviä Ğabdräşit İbrahimin kanssa, jonka toimittamaan lehteen "Ülfät" Bigi päätyi julkaisemaan useasti.

Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen aikoihin Bigi otti aktiivisesti osaa islamilaisen poliittisen järjestön (myöh. puolueen) Ittifaq al-Muslimin:in perustamisessa. Hän oli mukana Venäjän ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa muslimikongressissa Nižni Novgorodissa. Vallankumouksen jälkeen Bigi työskenteli julkaisijana ja vuodesta 1910 opettajana orenburgilaisessa madrasassa.

Vuonna 1923, Bigi vangittiin Moskovassa, julkaistuaan teoksen Islamiyet elifbası (Islamin aakkoset). Turkin silloinen ulkoministeri İsmet İnönü viestitti Suomeen pyytäen maassa asuvia tataareja avustamaan Bigin vapauttamisessa. (Toisen lähteen mukaan tataariyhteisö viestitti Turkin hallinnolle). Vapaus koitti kolmen kuukauden kuluttua, mutta Bigi oli vapaanakin jatkuvan tarkkailun alla. Vuonna 1929 hän pakeni Neuvostoliitosta Turkestaniin ja sen kautta Kiinaan, josta matka vielä jatkui Himalajan ylitse Afganistaniin ja Egyptiin.

Neuvostoliitosta pakenemisen jälkeen Bigi oleskeli useissa muslimimaissa. Ensiksi Bigi asui Kabulissa, mistä hän palasi Bombayn ja Peshawaran kautta Kairoon, jossa hän myöhemmin kuoli.

Bigi vieraili Suomessa paikallisen tataariyhteisön keskuudessa monia kertoja, joista ensimmäinen oli syksyllä 1910. Seuraavan vuoden kesäkuussa hän tuli maahan uudelleen, jolloin hän matkusti aavasaksaan tutkiakseen miten islaminuskon oppien mukaan pastotaan ja suoritetaan iltarukouksia pitkien ja valoisien päivien aikana. Matkan jälkeen Bigi julkaisi aiheeseen liittyvän teoksen, Ozın könnerde ruza (Paastoaminen pitkien päivien aikana).

Vuonna 1933, Bigi saapui Tampereelle (neljättä kertaa). Vierailunsa aikana hän keskittyi omiin kirjoitustöihin ja samalla toimi uskonnollisena valistajana tataariyhteisön parissa. Kun Tampereella vietettiin Turkin kansallispäivän juhlatilaisuutta, Bigi osallistui juhlaan, mutta jättäytyi yhteiskuvasta pois uskoen sen olevan Neuvostoliitossa asuvien perheenjäsenten haitaksi. Tampereen tataarit pitivät vuonna 1949 Bigille omistetun juhlan Hotelli Emmanuksen juhlasalissa.

Kritiikkiä

Teoksessaan Rahmet‑i İlâhiyye Bürhanları, Bigi väittää, että "tuonpuoleisen elämän ikuinen rangaistus ei ole sopusoinnussa jumalallisen armon laajuuden kanssa ja että Allahin anteeksianto voi ulottua kaikkiin ihmisiin". Etenkin tämä on nähty kiistanalaisena mielipiteenä.

Osmanilainen teologi, šeikki al-islam Mustafa Sabri kritisoi Bigiä teoksessaan Yeni İslam Müçtehidlerinin Kıymet-i İlmiyesi (1919): "Eurooppalaisen sivilisaation aineellinen kehitys ylitti islamilaisen, mikä heikensi muslimioppineiden luottamusta omaan sivilisaatioonsa ja aiheutti suurta vahinkoa heidän uskomuksilleen ja arvomaailmalleen. Vaikka Musa Carullah Bigief oli arvostettu oppinut, hän ei valitettavasti kyennyt pysymään immuunina tälle taudille, joka vaivasi islamilaisia älymystöjä. Eurooppalaisen sivilisaation olemassa oleva aineellinen kehitys teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän unohti Jumalan voiman ja mahtavuuden". Sabri keksi Bigille lempinimen "islamin Luther".

Bigin on sanottu olevan epäsuosittu Iranissa, koska hän kritisoi šiialaisuutta.

Joitain teoksia

• Rusya Müslümanlarının 3. Nedvesi (1906)
• Müslüman İttifakının Programı ve Şerhi (1906)
• Rahmet-i İlahiye Buhranları (1911)
• Uzun Günlerde Ruze (1911)
• Uzun Günlerde Oruç (1975)
• Siyonizm (1911)
• Nazimetü’z-Zehra (1912)
• Islâhat Esasları (1914)
• Zekât (1916)
• Şeriat Esasları (1916)
• Tarihü’l-Kur’an ve’1-Mesahif (1923)
• Nizamü’t-Takvim fi’1-İslâm (1935)
• Eyyamu Hayatı’n-Nebiy (1935)
• El-Kanunu’l-Medeni fi’1-İslâm (1946)
• Kitâbu’s-Sünne (1998)
• İslâm’ın Elifba’sı (2000).

Aiheesta muualla

• Our Religious Mentor: Musa Bigeev and the Tatars in Finland - Islam Zaripov, Ramil Belyaev
• Meeting of the planning group for the building of a mosque in Finland, Helsinki 1917 - kuva