Murat V
Murad V (21. syyskuuta 1840 Çırağanin palatsi, Konstantinopoli – 29. elokuuta 1904 Çırağanin palatsi, Konstantinopoli) oli Osmanien valtakunnan sulttaani 30. toukokuuta – 31. elokuuta 1876 vain 93 päivän ajan.[1]
Hänen liberaali suuntautuneisuutensa toi hänet valtaistuimelle hänen itsevaltaisen setäpuolensa Abd-ul-Azizin syrjäyttämisen jälkeen.[1]
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Şehzade eli prinssi Mehmed Murad oli sulttaani Abd-ul-Mejidin ja tämän tšerkessisyntyisen neljännen vaimon Şevkefza Kadınin (1820–1889) poika.
Mehmet Murad oli erittäin älykäs mies; hän sai hyvän koulutuksen ja tunsi laajasti sekä turkkilaista että eurooppalaista kirjallisuutta. Vuonna 1867 hän seurasi setäpuoltaan, sulttaani Abd-ul-Azizia tämän Euroopan-matkalla ja teki myönteisen vaikutuksen; matkan aikana hän otti salaa yhteyttä maanpaossa oleviin nationalistis-liberaaleihin nuorturkkilaisiin, minkä vuoksi Abd-ul-Aziz määräsi hänet tiukan valvonnan alaiseksi.[1]
Toisin kuin monet muut Osmanien valtakunnan sulttaanit, prinssi Mehmet Murad vieraili ulkomailla. Kesällä 1867 hän seurasi setäpuoltaan, sulttaani Abd-ul-Azizia sekä velipuoltaan, prinssi Abdul Hamidia matkalle, joka suuntautui Pariisiin (30. kesäkuuta – 10. heinäkuuta 1867), Lontooseen (12.–23. heinäkuuta 1867), Wieniin (28.–30. heinäkuuta 1867) sekä useiden muiden Euroopan maiden pääkaupunkeihin tai kaupunkeihin.[2]
Valtaannousu kaappauksen avulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Prinssi Muradilla oli läheiset suhteet osmaniälymystöön kuuluneen ryhmän muodostamaan salaseuraan, nuorosmaneihin. Nuorosmanit olivat pettyneitä Tanzimat-uudistuksiin, sillä he katsoivat niiden jääneen keskeneräisiksi ja halusivat valtakuntaan perustuslaillisen edustuksellisen monarkian ajan eurooppalaisen mallin mukaan. Seuraan kuului muutamien poliitikkojen lisäksi toimittajia ja kirjailijoita sekä sanomalehtien ja kirjojen julkaisijoita, kuten İbrahim Şinasi, Namık Kemal, Ali Suavi, Ziya pašša, and Agah Efendi. Namık Kemal ja Ziya pašša olivat lähimpiä Muratin kontakteja seuraan. Murat oli luvannut heille julistaa uuden perustuslain mahdollisimman pian, mikäli hän pääsee valtaan. Niinpä uudistushenkiset virkamiehet, joihin kuuluivat mm. salkuton ministeri Mithat pašša, suurvisiiri Mütercim Mehmed Rüşdi pašša, sotaministeri ja entinen suurvisiiri Hüseyin Avni pašša sekä ulkoministeri Mehmed Raşid pašša suistivat sulttaani Abd-ul-Azizin valtaistuimelta ja vangitsivat hänet 30. toukokuuta 1876.[3]
Vallankaappaajat noutivat Muradin kotoaan Çırağanin palatsista samana yönä, jotta tämä voisi vannoa sulttaanille kuuluneen valan ja päästä näin uudeksi sulttaaniksi. Murad kuitenkin ahdistui ja joutui paniikkiin, sillä hän luuli itseään vietävän teloitettavaksi. Hänet kuitenkin valittiin sulttaaniksi valtaistuimelle, ja hän otti hallitsijanimekseen Murad V.[3]
Hallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vallankaappaajilla oli korkeat odotukset uudesta demokraattisemmasta hallinnosta ja hetken aikaa näyttikin siltä, että nuorosmaneiden uudistusohjelma toteutettaisiin kokonaisuudessa. Murad V nimitti nuorosmanit Namık Kemalin ja Ziya paššan sihteereiksi kuningashuoneeseensa. Hän alkoi kuitenkin kuunnella suurvisiiri Mütercim Mehmed Rüşdi paššaa, joka kehotti sulttaania varovaisuuteen. Uudistusmielisten pettymykseksi hänen ensimmäinen asetuksensa käsitteli uudistuksia vain vähän ja epämääräisesti.[3]
Uusi sulttaani oli päättänyt toteuttaa perustuslaillisia uudistuksia, mutta edeltäjä Abd-ul-Azizin itsemurha ja eräiden keskeisten ministerien murhat järkyttivät Muradia niin voimakkaasti, että hän sai hermoromahduksen.[1]
Vain viisi päivää vallankaappauksen jälkeen 5. kesäkuuta 1876 edellinen sulttaani ja Muradin setäpuoli Abd-ul-Aziz teki itsemurhan. Puhuttiin myös poliittisesta salamurhasta. Kuultuaan setänsä kuolemasta Murad järkyttyi syvästi ja alkoi pelätä, että joutuisi itsekin samanlaisen kohtalon uhriksi. Sitten 15. kesäkuuta tapahtui Çerkes Hasanin välikohtaus, jossa nuori upseeri tunkeutui hallituksen kokoukseen ja ampui kaksi ministeriä mukaan lukien vallankaappaukseen osallistuneen Hüseyin Avni paššan sekä haavoitti useita virkamiehiä. Myös tämä tapaus vaikutti Muradin hermoihin, ja hän alkoi turvautua alkoholiin. Välikohtaus kuitenkin muutti valtatasapainoa, sillä siinä kuoli ja haavoittui lähinnä hallituksen vanhoillisia jäseniä, joten edistysmieliset olivat nyt vahvemmilla.[3]
Uusi perustuslaki hyväksyttiin uuden hallituksen kokouksessa kuukautta myöhemmin 15. heinäkuuta. Tähän mennessä jo alkoholisoitunut ja henkisesti luhistunut Murad ei kuitenkaan kyennyt suoriutumaan lain julistamisesta. Kun sulttaani oli tutkittu sekä osmani- että ulkomaisten lääkärien toimesta ja todettu kyvyttömäksi hallitsemaan, hallitus kysyi Muradin nuorempaa velipuolta Hamit Efendiä sijaishallitsijaksi. Hamit kuitenkin kieltäytyi sijaisuudesta, jolloin hallitus suisti Muradin valtaistuimelta sillä perusteella, että hän oli ilmeisesti henkisesti sairas ja nimitti Hamit Efendin uudeksi hallitsijaksi 31. elokuuta, nimellä Abd-ul-Hamid II.[3][1]
Murad V:n hallinto oli kestänyt vain 93 päivää, ja hän jäi Osmanien valtakunnan historian lyhytaikaisimmaksi sulttaaniksi. Hänen velipuolensa Abd-ul-Hamid II:n hallintokaudella vuosina 1876–1909 tehtiin useita epäonnistuneita yrityksiä palauttaa Murad V valtaistuimelle.[1]
.jpeg)
Valtakauden jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muradin terveydentila koheni kun hän pääsi pois stressaavasta asemastaan. Hänet kuitenkin asetettiin pysyvään kotiarestiin Çırağanin palatsiin, jossa hän eli vielä 28 vuotta. Hän kuoli 63-vuotiaana 29. elokuuta 1904.[1]
Nuorimman tyttären Aliye Sultanin (1880–1903) ennenaikainen kuolemansa 23-vuotiaana sekä seuraavana vuonna sattunut vanhimpaan tyttäreen Hatice Sultaniin liittynyt avioliiton ulkopuolisen suhteen (hän oli ollut suhteessa serkkupuolensa Fatma Naime Sultanin, Abd-ul-Hamid II:n tyttären ensimmäisen aviomiehen kanssa) skandaali heikensivät lopullisesti Muradin terveyttä, ja hän kuoli vuoden 1904 puolivälissä.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murad oli ensimmäinen ja viimeinen sulttaanijäsen Turkin vapaamuurareiden suurloosissa.[4]
Vaimot ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murad V:llä oli yhdeksän vaimoa:
- Elaru Mevhibe Kadın (1835–1936). Baş kadın (ensimmäinen sulttaanin puoliso, päävaimo). Georgialainen, kasvoi yhdessä Abdülmecid I:n tyttärien kanssa. Hänellä ei ollut tiettävästi lapsia. Muradin kuoleman jälkeen hän asettui Şişliin. Istanbulin brittiläisen miehityksen alettua hän vetäytyi yksityiselämään; hän ei enää koskaan poistunut kotoaan vaan vietti päivänsä puutarhaa hoitaen aina kuolemaansa 100-vuotiaana saakka.
- Reftarıdil Kadın (1838–1936). Toinen kadın (sulttaanin puoliso). Hatko-sukuun kuulunut tšerkessi. Hän synnytti pojan. Eli 98-vuotiaaksi.
- Şayan Kadın (1853 –1945). Kolmas kadın (sulttaanin puoliso). Hän syntyi Anapassa nimellä prinsessa Safiye Zan. Hän synnytti tyttären. Eli 92-vuotiaaksi.
- Meyliservet Kadın (1859–1891). Neljäs kadın (sulttaanin puoliso). Ennen avioliittoaan Muradin kanssa hän oli palvellut tämän sisarpuolta Refia Sultanin hovissa. Hän synnytti tyttären. Kuoli ennen Muradia eikä siten koskaan poistunut Çırağanin palatsista.
- Resan Hanım (1860–1910). Baş ikbal (ensimmäinen suosikkijalkavaimo). Georgialainen; syntyi Artvinissa nimellä Ayşe Hanım. Ennen avioliittoaan Muradin kanssa oli palvellut tämän sisarpuolta Seniha Sultanin hovissa. Hän synnytti kaksi tytärtä.
- Gevherriz Hanım (1863–1940). Toinen ikbal (suosikkijalkavaimo); tunnettiin myös nimellä Cevherriz Hanım. Tšerkessi, syntyi Sotšissa. Ennen puolison asemaan nousemistaan hän oli toiminut kalfana (palvelijattarena). Hänellä ei ollut tiettävästi lapsia. Muradin kuoleman jälkeen hän avioitui uudelleen.
- Nevdürr Hanım (1861–1927). Kolmas ikbal (suosikkijalkavaimo). Syntyi Batumissa. Hänellä ei ollut tiettävästi lapsia. Muradin kuoleman jälkeen häneltä evättiin palkka, ja asui tytärpuolensa Hatice Sultanin luona; kun Hatice karkotettiin vuonna 1924, hän vajosi täydelliseen köyhyyteen.
- Remzşinas Hanım (1864 – vuoden 1934 jälkeen). Neljäs ikbal (suosikkijalkavaimo). Tšerkessi. Hänellä ei ollut tiettävästi lapsia.
- Filizten Hanım (1862–1945). Viides ikbal. Hänellä ei ollut tiettävästi lapsia.
Murad V:lla oli seitsemän lasta:
- Şehzade Mehmed Selaheddin (1861–1915), äiti Reftadiril Kadın. Vanhin lapsi ja ainoa aikuiseksi elänyt poika, syntyi Muradin ollessa vielä prinssi eli şehzade. Hänellä oli seitsemän puolisoa, kahdeksan poikaa ja kahdeksan tytärtä.
- Şehzade Süleyman (1866–1866), äiti tuntematon, kuoli alle vuoden ikäisenä.
- Hatice Sultan (1870–1938), äiti Şayan Kadın. Syntyi Muradin ollessa vielä prinssi eli şehzade. Hän oli kahdesti naimisissa, ja hänellä oli kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.
- Şehzade Seyfeddin (1872–1872), äiti tuntematon, kuoli alle vuoden ikäisenä
- Fehime Sultan (1875–1929), äiti Meyliservet Kadın. Kahdesti naimisissa, ei jälkeläisiä.
- Fatma Sultan (1879–1932), äiti Resan Hanım. Kerran naimisissa, ja hänellä oli neljä poikaa ja tytär.
- Aliye Sultan (1880–1903), äiti Resan Hanım. Hänen ennenaikainen kuolemansa 23-vuotiaana sekä seuraavana vuonna sattunut Hatice Sultaniin liittynyt skandaali heikensivät lopullisesti Muradin terveyttä, ja hän kuoli vuoden 1904 puolivälissä.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 Murad V | Reign, Succession & Abdication | Britannica www.britannica.com. Viitattu 12.7.2026. (englanniksi)
- ↑ Sultan Abdülaziz - Avrupa Seyahati/Tarih/milliyet blog blog.milliyet.com.tr. Arkistoitu 11.11.2014. Viitattu 12.7.2026.
- 1 2 3 4 5 Erik Jan Zürcher: Turkey: A Modern History, s. 72–73. I.B.Tauris, 2004. ISBN 0857730541
- ↑ Freemasons (or Templars) in Turkey, chapter IV. bibliotecapleyades.net. Viitattu 5.9.2015
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Murat V Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Abd-ul-Aziz |
Osmanien sulttaani | Seuraaja: Abd-ul-Hamid II |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
