Murafa (joki)
| Murafa ukr. Мурафа |
|
|---|---|
Käänteitä Murafalla |
|
| Alkulähde | Zatokyn t. Zamožnoen kylä, Podolian ylänkö, Žmerynkan piiri |
| Laskupaikka | Dnestr, lähellä Jampilia, Mohyliv-Podilskyin piiri |
| Maat | Vasenpuoliset sivujoet: Suha Vazluj Bušanka kolme nimetöntä jokea[1] Oikeanpuoliset sivujoet: Muraška Lozova[1] |
| Pituus | 162[1] tai 163[2] GeoNames-tietokannassa 700626 km |
| Alkulähteen korkeus | noin 320 m |
| Valuma-alue | 2 410[2] tai 2 440[1] km² |
Murafa (ukr. Мурафа), historialliselta nimeltään Morakhva (Морахва)[3] on vasen sivujoki Dnestrin keskijuoksulla, Vinnytsjan alueella, Ukrainassa.[2][4]
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen nimen tieteellinen alkuperätieto puuttuu. Lähtökohtana pidetään Dneprin ja Dnestrin valuma-alueella käytössä olleita useita muinaisia indoeurooppalaisten murteiden hydronyymejä Murava, Morava, Morawa tai Murakva, joita kaikkia voinee etymologioita sanalla "suo". Toisaalta joskus myös verrataan indoeurooppalaiseen juureen *Hŭ- so. ’puhaltaa’, tässä luultavasti merkityksessä ”suon haju”.[5] Toisaalta Murafan ”mor”, ”mur” tai ”mar” ja afa-tavujen väitetään iranilaisissa kielissä tarkoittavan "käärmettä". Täällä ei kuitenkaan asunut iranilaisia eikä indoeurooppalaisia, joten hydronyymejä pidettiin Raamatusta lainattuina. Enemmän jopa uskottiin nimen johtuneen joen rannoista, missä virtaavat maanalaiset purot, tai Podoliasta, missä tämän alueen muinaiset asukkaat bulgarialaiset, kasaarit, venäläiset ja vähävenäläiset empiirisesti havaitsivat jokiin laskevia mineraalilähteitä. Niiden suuri määrä Murafajoella mahdollisti tämän hydrologisen ilmiön yleistämisen ja joen nimeämisen tavallaan ”parantavaksi vedeksi”.[6]
Joen kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murafa saa alkunsa Podolian ylängöltä lähellä Zatokyn[2] tai Zamožnoen kylää, Žmerynkan piirissä. Joki virtaa etelään ja alaosassaan kaakkoon.[7] Murafa virtaa Haisynin, Žmerynkan, Mohyliv-Podilskyin piirissä, entisissä Šarhorodin eli nykyisessä Žmerynkan piirissä ja päättyy Dnestriin lähellä rajakaupunkia Jampilia, nykyisessä Mohyliv-Podilskyin piirissä.[8] Joen pituus on joko 162[1] tai 163[2] kilometriä, leveys on 15—20 ja suurin 58 metriä, syvyys koskiosuuksilla on 0,1—0,5 metriä, matalikkoalueilla 1,5—3,5 metriä ja valuma-alueen pinta-ala joko 2 410[2] tai 2 440 neliökilometriä.[1]
Murafa kuuluu Mustanmeren vesistöön. Sen yläjuoksun uoma on hieman mutkainen, liettynyt, alajuoksulla kivinen ja koskinen, joen kaltevuus on 1,6 m/km. Yläjuoksun jokilaakso on kourumainen, rinteet loivia, tulvatasanko on soinen ja sen leveys 50—120 metriä. Alajuoksun uoma on jyrkkärinteinen ja laakso on v-muotoinen, rinteet jyrkkiä, lohkoutuneita, paikoin täynnä rotkoja ja jyrkänteitä. Täydennystä joki saa pääasiassa lumesta ja sateesta.[2][9] Vettä käytetään vesihuoltoon, kasteluun[8], kotitalouksien tarpeisiin, kalojen ja vesilintujen lisääntymiseen ja vesivoimaloiden energiantuotantoon.[9] Murafalla on viisi pientä varastoallasta, myös Skalopilskan (ukr. Скалопільська ГЕС) ja lähempänä jokisuuta Petrašivskan (ukr. Петрашівська ГЕС) vesivoimalaitos.[10] Täällä sijaitsevat Vinnytsjan alueen luonnonsuojelusäätiön maisemasuojelualue arojen kasvillisuuden suojelemiseksi ja virkistykseen Murafajoen laaksossa, paikallisesti tärkeät luonnonpuisto ”Murafa”, Bilyanskyi Lisin ja Kopysterin luonnonsuojelualueet.
Murafan sivujoet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1957 julkaistun Ukrainan jokikatalogin sivujen 49 ja 50 mukaan Murafan:
- vasemmanpuolisiksi sivujoiksi luetellaan: Suha (26 km), Vazluj (22 km), Bušanka (41 km) ja kolme, 14, 12 ja 12 kilometrin pituista nimetöntä jokea[1]
- ja oikeanpuolisiksi: Muraška (66 km), Lozova (63 km)[1]
-
Alueellinen maisemapuisto «Murafa», Tšernivtsin piirissä
-
Luonnonpuisto «Murafa», Tšernivtsin piirissä
-
Luonnonsuojelualue Murafajoen varrella Kopysterinin ja Fedorovkan kylien välissä
Taistelu historiallisella Morakhvalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1432—1438 Liettuan suurruhtinaskunnan laajemmaksi poliittiseksi konfliktiksi muuttuneen vallanperimyssodan alussa, pian Puolan armeijan hyökätessä Itä-Podoliaan, käytiin taistelu 30. marraskuuta 1432 lähellä Kopysterinin linnaa ja nykyistä samannimistä kylää, Morakhvajoella, Vinnytsjan alueella.[3] Taistelu käytiin toisaalta voivodin Wincenty z Szamotułi ja Jan Mężyk Dąbrowskin johtamien puolalaisten ja toisaalta ruteenien, valakkien ja tataarien joukkojen välillä. Ruteenialaiseksi voivodiksi mainitaan eri lähteiden mukaan joko ruhtinas Feodor Koributovitš, magnaatti Feodor Ostrogski (tai Feodor Ostrožski) tai Fedko (Feodor) Nesvitski. Niistä Kremenetsin, myöhemmin Zbaražin ja Njasvižin ruhtinas Feodor Koributovitš tai Fiodor Korybut, omisti Novhorod-Siverskyin, saapui Mukatševosta Podoliaan[11] ja oli Liettuan suurruhtinaan Švitrigailan ja Žygimantas Kestutisin kannattaja. Jan Długoszin mainitsemana johtajana oli ukrainalais-ortodoksisen ruhtinassuvun jälkeläinen Feodor Ostrožski, joka kannatti kuningas Jagelloa, nimitettiin Lutskin varakuninkaaksi vuonna 1387 ja oli myös Koretsin, Izjaslavin ja muiden kaupunkien omistaja, 1430-luvulla tuki suuriruhtinas Švitrigailaa, taisteli puolalaisia vastaan Oikean rannan Ukrainassa ja joka kuoli Teodosii-nimisenä skeemamunkkina Kiovan Petšerskin lavrassa.[12] Tai taistelu käytiin Liettuan suuriruhtinaskunnan ja Puolan kuningaskunnan ruteenilaisen ruhtinaan, magnaatin, sotilaan ja valtiomiehen, Bratslavin varakuninkaan Fedir Nesvitskyn tai Feodor Nesvitskin johtamana, jonka alkuperä on edelleen epävarma, joka todennäköisesti polveutui köyhtyneiden ja taantuvien Rurikin dynastian ruhtinaiden joko Turovin-Pinskin tai Tšernihivin-Sevresin sukuhaarasta. Sekä Korybut että Nesvitski, molemmat Fedorit katosivat samanaikaisesti historian sivuilta 1440-luvulla.[11]
Myös taistelun voittajista tarjotaan eri lähteiden mukaan ristiriitaisia tietoja. Joissakin väitetään puolalaisten voittaneensa[7], kun taas enemmistö väittää todennäköisemmin ruteenien voittaneensa. Ruteenien joukot olivat pieniä verrattuna Itä-Podoliaan yhä edenneeseen Puolan armeijaan, joten yksikään Feodoreista ei uskaltanut käydä niitä vastaan avointa taistelua. Puolalaiset valloittivat useita linnoja ja muiden joukossa Feodor Nesvitski joutui jopa polttamaan ja hylkäämään kotinsa, hallinnollisen keskuksen Bratslavin, minkä mukaan jo 1300-luvun lopusta lähtien Itä-Podoliaa oltiin kutsuttu Bratslavštšynaksi.[13] Ruteenit saivat kuitenkin pian vahvistusta valakkeilta ja tataareilta ja pystyivät järjestämään väijytyksen hyökkääjille. Soisella ja metsäisellä alueella lähellä Kopysterinin linnaa Morakhvajoen varrella puolalaisten ylittäessä jokea, vastapuolen armeija käynnisti yllätyshyökkäyksen, saattoi puolalaisjoukot täydelliseen epäjärjestykseen ja kukisti 20 000 miehen armeijan. Tämän jälkeen kuningas Jagello antautui ja Švitrigailan lähettämä armeija valloitti Itä-Podolian.[3]
Puolan kruunun ja Liettuan suuren ruhtinaskunnan välisen taistelun seurauksena 1430-luvulla historiallinen Podolia jaettiin kahteen osaan: läntiseen, joka tunnettiin Podolian voivodikuntana Puolan kruunun alaisuudessa ja itäiseen, joka tunnettiin Bratslavin alueena eli Bratslavštšynana tai Itäisenä Podoliana Liettuan suuriruhtinaskunnan alaisuudessa.[14][15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h 698 Мурафа. Каталог річок України (698 Murafa. Ukrainan jokien luettelo) 1957. Ukrainan ST:n tiedeakatemia (Академія наук Української Рср). Arkistoitu Viitattu 10.10.2025. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e f g M.Romantšuk: Мурафа (Murafa) 1990. Ukrainan maantieteen tietosanakirja, Tom 2: Z–O (Географічна енциклопедія України Т. 2. З–О, Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny Tom 2: Z-O). Viitattu 10.10.2025. (ukrainaksi)
- ↑ a b c V.V.Nikolaev: Великое княжество Литовское в 1430 - 1494 гг. (Liettuan suuriruhtinaskunta vuosina 1430-1494) 2013. www.hrono.ru. Viitattu 10.10.2025. (venäjäksi)
- ↑ V.K.Hiltševskyj: Дністер (Dnestr) 2008. Encyclopedia of Modern Ukraine (Енциклопедія Сучасної України, Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny). Viitattu 10.10.2025. (ukrainaksi)
- ↑ V.Rumjantsev: 2.1. Индоевропейские гидронимы Левобережной Украины (2.1. Vasemman rannan Ukrainan indoeurooppalaisten hydronyymit) 12.2.2011. Румянцевский музей. Viitattu 10.10.2025. (ukrainaksi)
- ↑ S.Kolybaba: Мурафа и Мерефа, гидронимы и топонимы - этимология (Murafa ja Merefa, hydronyymit ja toponyymit - etymologia) proza.ru. 2013. Viitattu 10.10.2025. (venäjäksi)
- ↑ a b ЭСБЕ/Мурафа, река (ESBE/ Murafa, joki) Brockhausin ja Jefronin tietosanakirja (Энциклопедический словарь Брокгауза и Ефрона). Viitattu 10.10.2025. (venäjäksi)
- ↑ a b Murafa River (Murafajoki) 1993. Verkkotietosanakirja Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 10.10.2025. (englanniksi)
- ↑ a b G.I.Denysyk: Мурафа (Murafa) 2020. Encyclopedia of Modern Ukraine (Енциклопедія Сучасної України). Viitattu 10.10.2025. (ukrainaksi)
- ↑ Мурафа (Murafa) Bolšaja sovetskaja entsiklopedija (Больша́я сове́тская энциклопе́дия, БСЭ, BSE). Viitattu 10.10.2025. (venäjäksi)
- ↑ a b I.Papa: Загадка походження князя Федька Несвіцького: давні та новітні дискусії (Prinssi Fedko Nesvitskyn alkuperän mysteeri: muinaiset ja nykyaikaiset keskustelut) 2011. Visnyk Lviv UNIV. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 10.10.2025. (ukrainaksi)
- ↑ L.Wynar: Ostrozky 1993. Verkkotietosanakirja Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 10.10.2025. (englanniksi)
- ↑ J.O.Dunskyj: Бра́цлав (Bratslav) 2004. Інститут енциклопедичних досліджень НАН України NASU Institute of Encyclopaedic Research. Arkistoitu 9.5.2016. Viitattu 10.10.2025. (ukrainaksi)
- ↑ The Historic Podillya Project. Historic Podillya in the Late Middle Ages (Historiallinen Podillya-projekti. Historiallinen Podillya myöhäiskeskiajalla) 2018. Ukrainian Research Institute at Harvard University. Arkistoitu 13.5.2020. Viitattu 10.10.2025. (englanniksi), (ukrainaksi)
- ↑ Брацлав (Bratslav) Tieto- ja tutustumisportaali, Vinnytskyn alue (Інформаційно-пізнавальний портал, Вінницька область. Arkistoitu 10.1.2021. Viitattu 10.10.2025. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Murafa (joki) Wikimedia Commonsissa