Siirry sisältöön

Murad IV

Wikipediasta
Murad IV
Kahden pyhän moskeijan suojelija
Konstantin Kapıdağlın maalaus, 1700-1800 -luvun vaihde.
Osmanien valtakunnan sulttaani
Valtakausi 10. syyskuuta 1623 – 8. helmikuuta 1640
Edeltäjä Mustafa I
Seuraaja Ibrahim I
Sijaishallitsija Kösem Sultan (1623–1632)
Syntynyt 27. heinäkuuta 1612
Konstantinopoli, Osmanien valtakunta
Kuollut 2. helmikuuta 1640 (27 vuotta)
Konstantinopoli, Osmanien valtakunta
Hautapaikka Sulttaani Ahmedin moskeija, Istanbul
Puoliso Ayşe Haseki Sultan
Sanavber Hatun
Safiye Hatun
Lapset Fülane Sultan
Gevherhan Sultan
Hanzade Sultan
Ismihan Kaya Sultan
Safiye Sultan
Rabia Sultan
Bedia Ayşe Sultan
Hafsa Sultan
Safiye Sultan
Rukiye Sultan
Koko nimi Şah Murad bin Ahmed Han
Suku Osmani
Isä Ahmed I
Äiti Kösem Sultan
Uskonto sunnalaisuus
Nimikirjoitus

Murad IV (27. heinäkuuta 1612 Konstantinopoli – 8. helmikuuta 1640 Konstantinopoli) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuosina 1623–1640. Hän oli yksi aikansa fyysisesti voimakkaimmista hallitsijoista.[1]

Hänen kovaotteinen hallintonsa teki lopun vallinneesta laittomuudesta ja kapinallisuudesta. Hänet tunnetaan Bagdadin valloittajana.[1]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muradin vanhemmat olivat sulttaani Ahmed I ja Kösem Sultan. Hän oli epätavallisen suuri ja voimakas mies. Hän harrasti jousiammuntaa ja painia. Hänen sanotaan olleen niin vahva, että hän kykeni painissa päihittämään vastustajansa pelkästään yhdellä kädellä. Hän myös käytti taistelussa aseinaan raskasta nuijaa sekä suurta miekkaa, jotka molemmat painoivat kertomusten mukaan vähintään 50 kiloa.

Sulttaani

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murad IV:stä tuli sulttaani 11-vuotiaana, kun hänen mielisairas setänsä, sulttaani Mustafa I syöstiin vallasta ja otettiin vangiksi.[2] Valtakautensa alkuvuosina Murad IV oli pelkkä nukkehallitsija, ja todellinen valta oli hänen äidillään Kösem Sultanilla sekä sarjalla suurvisiirejä. Samaan aikaan Osmanien valtakunta alkoi rappioitua: persialaiset valloittivat suuria alueita, Anatoliassa syntyi kapinoita ja janitsaarit hyökkäsivät sulttaanin palatsiin vuoden 1632 janitsaarikapinassa. Todellinen valta pysyi kuitenkin levottomien sipahien ja janitsaarien käsissä; nämä ryhmittymät vaativat ja saivatkin toistuvasti korkea-arvoisia virkamiehiä teloitettaviksi. Virkamiesten korruptio ja Aasian maakuntien kapinat sekä valtionkassan tyhjyys pitivät yllä keskushallinnon vastaista tyytymättömyyttä.[1]

Murad IV päätti ratkaista valtakuntansa ongelmat ja otti vallan käsiinsä. Hän halusi välttää vanhemman veljensä Osman II:n kokeman kohtalon, ja niinpä hän teloitutti maansa vaikutusvaltaisimmat poliitikot että sotilasjohtajat, mukaan lukien useimmat veljistään, suurvisiirin sekä satoja upseereja. Hän myös teloitutti noin 20 000 anatolialaista kapinallista.[2]

Sotilasjoukkojen ylilyöntien katkeroittama Murad päätti palauttaa järjestyksen niin Konstantinopoliin kuin maakuntiinkin. Vuonna 1632 sipahit tunkeutuivat palatsiin ja vaativat ja saivat suurvisiirin sekä 16 muun korkean virkamiehen päät vadille. Pian tämän jälkeen Murad otti vallan täysin omiin käsiinsä ja toimi nopeasti ja armottomasti. Hän kukisti kapinalliset verisesti.[1]

Hartaana muslimina hän kielsi tupakoinnin ja alkoholin nauttimisen, vaikka hänen itse huhuttiin olevan alkoholisti.[2] Hän sulki kahvilat sekä viinituvat pitäen niitä epäilemättä kapinallisuuden pesäkkeinä; sääntöjen rikkojat ja jopa pelkät epäillyt teloitettiin.[1]

Hän myös määräsi, ettei kukaan saanut liikkua valtakunnan kaupungeissa öisin. Sulttaani yritti saattaa maahan järjestyksen varkaiden ja ryöstäjien joukkosurmaamisilla, hän saattoi itsekin vaellella kaupungin kaduilla surmaamassa pahantekijöitä.[2]

Sotilaallisesti Murad IV:n suurin saavutus oli sotaretki Persiaa vastaan. Sotaretken aikana osmanit valloittivat muiden muassa Azerbaidžanin ja suuria alueita Mesopotamiasta.

Murad IV nuorena.
Murad IV matkalla Bagdadin sotaretkelle arabialaiseen haarniskaan pukeutuneena.

Ulkopolitiikassaan Murad otti henkilökohtaisesti johdon Persiaa vastaan ​​käydyssä sodassa ja pyrki valloittamaan takaisin alueita, jotka oli menetetty hänen hallituskautensa alkuvaiheessa. Bagdad vallattiin takaisin vuonna 1638 piirityksen päätteeksi, joka huipentui sekä varuskunnan että siviiliväestön joukkosurmaan. Rauha safavidien kanssa solmittiin seuraavana vuonna.[1]

Rohkea, päättäväinen ja kiivasluonteinen Murad ei noudattanut tarkasti šarian (islamilaisen lain) määräyksiä, ja hän oli ensimmäinen Osmanien sulttaani, joka määräsi teloitettavaksi šaykh al-islāmin eli valtakunnan korkeimman islamilaisen uskonnollisen johtajan. Hän onnistui kuitenkin palauttamaan järjestyksen ja saamaan valtion talouden tasapainoon.[1]

Murad IV kuvattuna miniatyyrimaalauksessa käsikirjoituksessa Kebir Musavver Silsilenâme, Abdulcelil Levni, n. 1710–1720.

Vaimot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murad IV:n vaimoista tunnetaan nimeltä neljä naista:

  • Ayşe Sultan, Murad IV:n haseki sultan ja ainoa, jonka arvonimi on vahvistettu.
  • Nimeltä tuntematon virallinen puoliso eli Haseki Sultan (k. 1640 jälkeen). Historioitsija Leslie Piercen mukaan Muradilla oli hallituskautensa viimeisinä vuosina toinenkin Haseki Sultan. Hänen päiväpalkkansa oli aluksi 2 751 asperaa eli akçea (hopearaha), mikä oli korkein koskaan jalkavaimolle maksettu palkka, mutta seitsemän kuukauden kuluttua se laskettiin 2 000 aspraan, samalle tasolle kuin Ayşe Sultanilla. Hän katoaa asiakirjoista pian Muradin kuoleman jälkeen.
  • Sanavber Hatun, perusti hyväntekeväisyyssäätiön Konstantinopoliin vuonna 1628.
  • Safiye Hatun.

Murad IV:llä oli ainakin viisitoista poikaa, jotka kaikki kuolivat alle 5−6 -vuotiaina ennen isäänsä. Kolmestatoista tyttärestä yhdeksän sitä vastoin eli aikuisiksi asti.

  • Fülane Sultan (1627– ?), avioitui Tüccarzade Mustafa paššan kanssa 1640.
  • Gevherhan Sultan (1630– ?), avioitui Haseki Mehmed paššan kanssa.
  • Hanzade Sultan (1631?–vuoden 1657 jälkeen), avioitui Nakkaş Mustafa paššan kanssa ja jäi leskeksi 1657.
  • Ismihan Kaya Sultan (1630/1633–1658), avioitui Melek Ahmed paššan kanssa ja kuoli synnytykseen.
  • Rabia Sultan (? – ?), eli aikuiseksi, avioliitoista ei ole tietoa.
  • Bedia Ayşe Sultan (? – ?), avioitui Malatuk Süleyman paššan kanssa ennen 1655.
  • Hafsa Sultan (? – ?), avioitui Ammarzade Mehmed paššan kanssa.
  • Safiye Sultan (vuoden 1634 jälkeen – n. 1670), avioitui 1649 Hayderağazade Mehmed paššan kanssa; toiseksi Sarı Abaza Hüseyin paššan kanssa 1659. Kolme tytärtä, kuoli synnyttäessään poikaa.
  • Rukiye Sultan (1640−1696), avioitui Şeytân Melek İbrâhîm paššan kanssa 1663, jäi leskeksi 1685. Kaksi tytärtä.

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murad IV kuoli ennenaikaisesti 27-vuotiaana alkoholismin aiheuttamaan maksakirroosiin helmikuussa 1640.[1] Kuolinvuoteellaan hän määräsi nuorimman veljensä Ibrahimin teloitettavaksi, sillä hän ei halunnut itselleen seuraajia. Määräystä ei kuitenkaan koskaan toteutettu, ja Ibrahimista tuli uusi sulttaani.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 Murad IV | Reign, Military Campaigns & Succession | Britannica www.britannica.com. Viitattu 7.7.2026. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 Stoneman, s. 152
Edeltäjä:
Mustafa I		 Osmanien sulttaani Seuraaja:
Ibrahim I
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Murad_IV&oldid=24126473”