Mesoamerikan intiaanikulttuurien muotoutumisvaihe
Mesoamerikan intiaanikulttuurien muotoutumisvaihe on Mesoamerikan intiaanikulttuurien historiassa se kausi, jolloin saviastiat yleistyivät. Se alkaa ensimmäisistä saviastioista ja päättyy korkeakulttuurien kuten mayojen nousuun. Niinpä tätä vaihetta kutsutaan myös esiklassiseksi kaudeksi.[1] Kausi jaetaan kolmeen osaan: Varhainen muotoutumisvaihe noin 2500–1200 eaa., keskinen 1200–600 eaa., ja myöhäinen 600 eaa. – 200 jaa.
Tätä kulttuurien kehitysvaihetta alkoivat kutsua muotoutumisvaiheeksi tai muodostavaksi kaudeksi (engl. formative stage) 1950-luvun lopulla Gordon Willey ja Philip Phillips kirjassaan Method and Theory in American Archaeology. Se oli heidän luokittelussaan keskimmäinen viidestä kulttuurien kehityksen vaiheesta.[2] Heidän määritelmänsä mukaan tässä vaiheessa asutaan kylissä ja viljellään maissia tai maniokkia. Määritelmä vastaa vanhassa maailmassa käytettyä neoliittisen kauden määritelmää, mutta 1950-luvulla Amerikan tutkimuksessa ei haluttu käyttää eurooppalaisia käsitteitä. Myöhemmät tutkijat ovat uusien arkeologisten löytöjen valossa jossain määrin kyseenalaistaneet Willeyn ja Phillipsin jaottelua ja määritelmiä.[3] Kausi on jaettu aluksi kahteen, myöhemmin usein kolmeen alajaksoon.[4].
Saviastioiden laajaa käyttöä pidetään yleensä asutuksen kiinteytymisen merkkinä. Saviastioistahan on hyötyä muun muassa viljan varastoimisessa tuholaisia vastaan, ja maanviljely vaatii yleensä melko kiinteää asutusta. Paikallaan pysyvästä maanviljelyasutuksesta on useimmilta muinaisilta saviastian valmistusalueilta löydettykin todisteita, kerrostuma kerrostumalta kasvaneiden kylien jäännöksiä. Muodostavaa kautta luonnehti kaikilla alueilla väestön kasvu lähinnä maanviljelyn pohjalta. Tämä synnytti monilla alueilla keskenään sotia käyviä päällikkökuntia ja valtaansa laajentavia kaupunkivaltioitakin. Muodostavaan kauteen näyttää liittyvän jossain vaiheessa tapahtuva väestön jakautuminen hallitsevaan päällikön johtamaan ylimystöön ja tavalliseen rahvaaseen. Muodostava kausi kiinnostaa sivistyksen synnyn tutkijoita, sillä sen aikana kiteytyivät useimmat myöhemmät kulttuuripiirteet.
Meksikonlahden rannikon olmeekkeja on pidetty sivistyksen alullepanijoina. Heidän monumentteja sisältävät asutuskeskuksensa alkoivat kukoistaa viimeistään 1200 eaa., mikä liittyi tuhansien asukkaiden päällikkökuntien syntyyn. Olmeekkien vaikutus levisi laajalle. Samoihin aikoihin idempänä olevalla Etelä-Jukatanin alueella syntyi varhainen Nakben mayakeskus. Noin 500 eaa. sapoteekit lienevät kehittäneen kirjoituksen ja valtion Oaxacan laaksoon.
Tyynenmeren rannikolle ilmestyi kiinteitä kyliä ehkä noin 1500 eaa. liittyen Barran kulttuuriin ja Monte Altoon. Niinpä Mesoamerikassa syntyi jo noin 2000 eaa. pysyviä kyliä, jotka alkoivat kehittyä kohti valtioita viimeistään 1000 eaa. olmeekkien noustessa.selvennä
Saattaa olla, että Mesoamerikan kulttuurin piirteitä, joihin kuuluvat kohollaan olleet temppelit, on lainattu Etelä-Amerikasta, missä kulttuuri kehittyi aiemmin. Olmeekit kehittivät Mesoamerikan kulttuurin ituja Meksikonlahden etelärannalla olevissa päällikkökunnissaan noin 1200–300 eaa. Heidän alkuperänsä voi olla Tyynenmeren rannikolla Guatemalan seuduilla, alueella joka lienee saanut vaikutteita Perusta. Ensimmäiset valtiot lienevät syntyneen Meksikon keskiylängöllä, missä vuoden 1000 eaa. jälkeen syntyi Oaxacan laaksoon sapoteekkien keskus San José Mogote. Sapoteekit kehittivät kirjoituksen noin 500 eaa.
Varhainen muotoutumisvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muotoutumisvaihe alkoi Mesoamerikassa noin 2500–2450 eaa., kun siellä alettiin valmistaa saviastioita, Vanhimpia astioita on löydetty mm. Länsi-Meksikossa Puerto Marquésissa Guerreron osavaltiossa, ja myös Matanchénissa Nayaritissa. Tyynenmeren rannikolla Guatemalan alangolla oli keramiikkaa valmistavia kyliä Tilapa, La Blanca, Ocós, El Mesak ja Ujuxte.
Saviastioiden valmistusta on pidetty usein paikallaan pysyvän asutuksen merkkinä arkeologiassa, koska saviastia on kohtuullisen raskas ja helposti särkyvä, ja koria on hankalampi kuljettaa liikkuvan metsästäjäryhmän mukana. Ihmiset asettuivat asumaan kiinteisiin maanviljelykyliin noin 2000–1500 eaa. Näihin aikoihin lienee viimeistään alkanut kosketus Etelä-Amerikan kanssa meritse.
Muotoutumisvaiheen alkuvaiheessa 2000/1500–900 eaa. syntyivät ensimmäiset kylät, joissa oli jonkinlaista sosiaalista kerrostuneisuutta, ja maissinviljely vakiintui lopullisesti. Tämä saattaa olla Etelä-Amerikan Perun ja Ecuadorin alueen kulttuurien vaikutusta.[5]. Länsi-Meksikon rannikon mm. Coliman osavaltion 1500–1000 eaa. Capachan kulttuurin keramiikka muistuttaa Ecuadorin Machalillan kulttuurin ja Chorreran kulttuurin keramiikkaa. Mutta enemmän Capachan kulttuuri muistuttaa Tlatilcoa ja olmeekkeja[6]. Noin 1500 eaa. levisi Locona-kulttuuri laajalle Izapasta pohjoiseen, ja jatkui Ocosin perinteenä. Tällä alueella lienee puhuttu tuolloin zoquekieliä.
Varhaisella muotoutumisvaiheella alkoi monumenttien rakentaminen. Tämä voidaan tulkita merkiksi jonkinlaisesta ylimystöstä. Etelä-Meksikon ylängön tunnetuimpia esiklassisia keskuksia on varhaisen muotoutumisvaiheen Tlatilco ja Las Bocas. Valtavat maasta ja kivestä tehdyt monumenttirakennelmat ilmestyivät ensimmäisenä olmeekkien alueelle Tabascoon ja varhaiselle maya-alueelle. Olmeekkien varhaisimpia keskuksia olivat muun muassa varhaisen muotoutumisvaiheen San Lorenzo, El Manatí Meksikonlahden rannikon seuduilla ja Teopantecuanitlan Guerrerossa. Maya-alueen varhaisimmat keskukset olivat Nakben ja Cerron tyyppisiä pieniä keskuksia.
Varhaisessa muotoutumisvaiheessa Capachan kulttuuri levittäytyi alueelle viimeistään 1450 eaa. Saviastiat alkoivat levitä Mesoamerikan alueella noin 2500–2300 eaa.lähde? Varhaisimmat saviastiat liittyvät Meksikon keskiylängön niin sanottuun Purrón-vaiheeseen. Myös kangaspuut yleistyivät arkaaisen kauden lopuilla. Varhaista muotoutumisvaihetta luonnehtivat maissin viljely, kutominen, keramiikka, pienikokoiset hedelmällisyyden jumalankuvat ja uskonnon harjoitus kotona, ei temppeleissä.
Vasta myöhäisesiklassisella ajalla suureksi kasvaneesta Izapasta on löydetty veistoksia ajalta 1800–1500 eaa. Noin 1800 eaa. ilmestyi Monte Altoon kulttuuria, mutta Monte Alton kokoa varhaisella esiklassisella kaudella ei tunneta, ja siksi ei osata sanoa miten merkittävä keskus se silloin oli.
Varhaisimman muodostavan kauden kulttuureja ja löytöpaikkoja (Noin 2000–1000 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chiapa de Corzo[1]
- Olmeekit San Lorenzo Tenochtitlan
- sapoteekkialueen Oaxacan laakson San José Mogote
- Maya-alueen Nakbe, Cerros
- Meksikon keskiylängön Chalcatzingo
Muotoutumisvaiheen keskivaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Muotoutumisvaiheen keskivaihetta, joka alkoi noin 1200 eaa. luonnehtivat olmeekkien ja Tlatilcon kulttuurit. Ehkä noin 1500 eaa. Guatemalan alueen läntiset kulttuurit heikkenivät ja Meksikon laaksoon ja olmeekkialueelle ilmestyi jonkinasteisesti järjestyneitä suuria kyliä. Noin 1300 eaa. zoquekielten puhujien eli olmeekkien alue oli laajentunut Guatemalan länsirannikolta Meksikonlahden eteläpuolelle.[5] Olmeekkialueella oli asutusta San Lorenzossa noin 1500 eaa., ja se kasvoi suureksi keskukseksi noin 1200 eaa.
Olmeekkivaikutteinen Tlatilcon kulttuuri kukoisti 1250–800 eaa., ja sen keskuksia olivat Meksikon laakson Tlatilco ja Tlapacoya. On oletettu, että tuolloin Meksikon laaksossa olisi asunut zapoteekkeja.[5]
Se tuotti uhrirituaaleihin liittyvää keramiikkaa. Otomien luomaksi väitetty Tlatilco heikkeni vasta 700 eaa. Cuicuilcon noustessa. Myös muualla näkyi orastavia merkkejä myöhempien kulttuurien noususta. Miksteekkikulttuuri alkoi 1400 eaa., ja samoihin aikoihin Oaxacaan ehkä zapoteekkeihin liittyvä San José Mogote, joka heikkeni Monte Albanin noustessa keskiesiklassisella ajalla. Keskisellä esiklassisella kaudella oli myös Capachan kulttuuri, jota luonnehtivat Jalisco, Colima, Sinaloa, ja Complejo Mixe-zoquen kannaksella, ja La Gran-traditio 1800–1350 eaa.
Noin 1000 eaa. alkoi olla selviä merkkejä ylimystöstä, temppeleistä, ja keskisellä muotoutumiskaudelle varhaista sivilisaatiota olmeekkien vaikutus levisi laajalle, samoin Meksikon keskiylängöllä oli monia paikallisia keskuksia, joissa tuntui olmeekkien vaikutus. Samoihin aikoihin kehitettiin kirjoitus joko olmeekien tai sapoteekkien kantamailla. Olmeekkien toisen keskuksen La Ventan tuhon jälkeen 400 eaa. heidän vaikutuksensa heikkeni. Mayojen varhaiset kaupungit joissa oli klassiselle ajalle tyypillistä monumentaaliarkkitehtuuria Nakbe n. 1000 eaa. ja El Mirador n. 650 eaa. nousivat keskiesiklassisella ajalla.
Noin 900 eaa. olmeekkien varhaisimman tunnetun suuren keskuksen San Lorenzon romahtaessa olmeekkivaikutus heikkeni Meksikon ylängöllä. San Lorenzon patsaiden hajottaminen voi viitata väkivaltaisiin mullistuksiin alueella.
Kauden keskivaiheessa syntyi edelleen kasvavia seremoniakeskuksia, muun muassa pyöreän pyramidin sisältävä Cuicuilco. Kaupungit kasvoivat ja kehittyivät edelleen. Kautta luonnehti sapoteekkien varhaisvaihe San José Mogotessa Oaxacan laaksossa. Mayojen alueelle ilmestyi keskisellä muotoutumiskaudella El Mirador ja Cival. Muita keskisen muotoutumisvaiheen keskuksia olivat olmeekkien La Venta Meksikonlahden rannoilla ja Guerreron Oxtotitlan. Meksikon keskiylängöllä kukoisti tällöin Chalcatzingo. Myöhäisellä muotoutumisvaiheella syntyivät myöhemmin todella suuriksi kasvaneet Uaxactun ja Tikal. Keski-Meksikoon syntyi Teotihuacan. Etelämpänä olivat Izapa ja Kaminaljuy.
Keskisen muodostavan kauden kulttuureja ja löytöpaikkoja (Noin 1000–400 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olmeekit La Venta, Tres Zapotes
- sapoteekkialueen Oaxacan laakson Oaxaca: Monte Albán
- Maya-alueen El Mirador, Izapa, Lamanai, Xunantunich, Naj Tunich, Takalik Abaj, Kaminaljuyú, Uaxactun
- Meksikon keskiylängön Tlatilco?
Muotoutumisvaiheen loppuvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olmeekkien "valtiot" lienevät olleen päällikkökuntia tai kyläliittoja, mutta myöhäisellä muotoutumisvaiheella 500/400 eaa. – 100 eaa./200jaa. syntyivät ensimmäiset valtiot Oaxacan laaksoon ja Meksikon keskiylängölle.lähde? Meksikon keskiylängön merkitys kasvoi, Tlatilco ja Cuicuilco kasvoivat todellisiksi kaupungeiksi. Kauden alussa noin 500–400 eaa. sapoteekkien Monte Albán nousi Oaxacan laaksossa ja syrjäytti aiemman San José Mogoten. Kasteluviljely otettiin käyttöön Tehuacanissa 700 eaa., ja Oaxacassa 400 eaa. Kasteluviljelyn katsotaan liittyvän kiihtyvään kehitykseen kohti sivilisaatiota
Noin 400 eaa. huipulle noussut Cuicuilco Meksikon keskiylängöllä tuhoutui tulivuorenpurkauksessa 300–0 eaa.lähde? Muotoutumiskauden loppuvaiheessa 100 eaa. – 100 jaa. alkoi näkyä merkkejä Meksikon keskiylängön Teotihuacánin noususta.lähde? Keramiikkalöytöjen mukaan Cuicuilcon väkeä olisi paennut sinne. Noin 0–200 jaa. syntyi Teotihuacanin kaupungin asemakaava.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marcor J G: Archaeology of Formative Ecuador 2003. Dumbarton Oaks. Arkistoitu 11.2.2012. Viitattu 16.3.2012. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b The Preclassic or Formative Period 1500 BC - 300 AD Mexconnect.
- ↑ Willey G & Phillips P: Method and Theory in American Archaeology, s. 73. uusintapainos 2001. University of Chicago Press / University of Chicago Press, 1957. ISBN 9780817310882.
- ↑ Marcos s. 8
- ↑ Marcos s. 18
- ↑ a b c Izapa: Birthplace of time - Chapter 5: The Olmec Dawning (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Susan Toby Evans, David L. Webster: Archaeology of Ancient Mexico and Central America: An Encyclopedia, s. 95–96. Routledge, 2013. ISBN 1136801855, 9781136801853.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Izapa Birthplace of time (Arkistoitu – Internet Archive) Vincent H. Malmström -- Dartmouth College