Munkkivuori (televisiosarja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Munkkivuori
Munkkivuori Key-Art-Vertical 2160x3840px SHARE.jpg
Tyyli draama
Kestoaika 60 min
Pääosissa
Alkuperämaa Suomi
Alkuperäiskieli suomi
Verkko Elisa Viihde Viaplay
Jaksoja 10
Tuotanto
Tuottaja(t)
  • Jenni Ripatti
  • Martti Tervo
  • Tiina-Mari Pitkänen
Vastaava(t) tuottaja(t)
  • Minna Haapkylä
  • Olli Suominen
  • Sari Lempiäinen (Elisa Viihde)
  • Laura Kuulasmaa (Elisa Viihde)
Ohjaaja(t) Jani Volanen
Käsikirjoittaja(t) Jani Volanen
Säveltäjä(t) Juho Taavitsainen
Martti Tervo
Leikkaaja(t) Jussi Rautaniemi
Antti Jääskeläinen
Lavastaja(t) Juulia Jokinen
Kuvaaja(t) Hans Barck
Tuotantoyhtiö(t) Rabbit Films Oy
Aiheesta muualla
IMDb

Munkkivuori on Jani Volasen käsikirjoittama ja ohjaama suomalainen draamasarja vuodelta 2022. Se julkaistiin Elisa Viihde Viaplay -suoratoistopalvelussa 16. lokakuuta 2022. Kymmenosainen sarja sijoittuu 1980-luvun alun Helsingin Munkkivuoreen ja kertoo yhden karmaisevan kesän tapahtumat lasten silmin.[1][2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarja sijoittuu 1980-luvun alun Munkkivuoreen, jonne Mirko Määttä (Viljami Loponen) muuttaa yhdessä vanhempiensa Annen ja Markun kanssa sairastavan mumminsa asuntoon. Määtät päättävät asettua taloksi mummin kuoltua, ja Mirko tutustuu nopeasti naapuripihansa muihin lapsiin. Tavalliseksi luultu kesäloma saa yllättävän käänteen, kun naapurinpoika Kristian katoaa jälkiä jättämättä.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Viljami Loponen  Mirko Määttä  
 Laura Birn  Anne Määttä, Mirkon äiti  
 Vilho Rönkkönen  Pete  
 Joonas Saartamo  Markku Määttä, Mirkon isä  
 Sunja Hyde  Heidi  
 Joonas Heikkinen  Kale  
 Hugo Komaro  Kaius  
 Miro Lopperi  Olavi  
 Kuura Rossi  Sampsa  
 Veeti Lassila  Naakku  
 Lumo Levy  Urkki  
 Anna-Maija Tuokko  Leena  
 Victor Stejskal  Viltsu  
 Olavi Uusivirta  Kari  
 Matias Lindfors  Tapio  
 Paavo Kinnunen  Henri  
 Ilmari Kujansuu  Mikael  
 Sampo Sarkola  Hannes  
 Eero Milonoff  Raikku  
 Oiva Ollila  Joni  
 Stella Leppikorpi  Taina  
 Jimi Ylätalo  Jimi  

Jaksot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Vastatuuleen”
  2. ”Sisko ja sen veli”
  3. ”Sodan ja rauhan miehet”
  4. ”Älä kieltäydy kahdesti”
  5. ”Tyttökullat”
  6. ”Koira haudattuna”
  7. ”Ystäväni avaruudesta”
  8. ”Onnen päivät”
  9. ”Perhe on pahin”
  10. ”Juuret”

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jani Volanen käsikirjoitti sarjan puolisonsa, näyttelijä Pirjo Lonkan kanssa kehittelemistään ideoista ja lapsuusmuistoista sekä toteutumatta jääneestä elokuvakäsikirjoituksestaan 2000-vuosikymmenen puolivälissä, jossa siinäkin oli teemana lapsen ymmärtämättömyys aikuisten asioista. 1980-luvun alun Munkkivuori oli myös yksi Volasen omista lapsuuden kasvuympäristöistä ja sarjan pääasiallinen kuvauspaikka. Metsäkohtaukset kuvattiin Helsingin Mellunkylässä.[3] Lapsiryhmää valmensi näyttelijä Miina Turunen, joka harjoitutti ryhmää jopa puolen vuoden ajan.[3][4]

Sarjaa kuvattiin noin neljän miljoonan euron tuotantobudjetilla toukokuusta syyskuuhun 2021. Koronapandemia viivästytti sarjan kuvauksia vuodella niin, että alkuperäinen Mirkon rooliin valittu poika ehti kasvaa ulos roolista ja tilalle otettiin Lahden kaupunginteatterissa näytellyt 13-vuotias Viljami Loponen. Volanen itse samastuu sarjan lapsihahmoista eniten pieneen Kaius-poikaan (Hugo Komaro) ja sanoo olleensa itse samanlainen ”avainkaulalapsi” asuessaan ennen kouluikää Puotinharjussa.[3][4]

Sarjalle kaavaillaan jatkoa, joka sijoittuisi lähemmäs nykyaikaa erilaisin tarinoin ja mukana olisi vain joitakin samoja hahmoja kuin ensimmäisellä tuotantokaudella, nyt varttuneina.[5]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien Kaisu Tervonen kirjoitti lapsiryhmän ottamisen sarjan päähenkilöiksi olleen riski, joka kannatti ottaa: ”Luontevat nuoret näyttelijät tekevät lapsuudesta elävää. Hahmot eivät ole viattomia hyvyyden airueita vaan yhtäältä konservatiiveja, jotka pilkkaavat kaikkea vierasta, ja toisaalta anarkisteja valmiina rikkomaan sääntöjä.” Hänestä Munkkivuori muistuttaa Jani Volasen tuotannosta eniten sketsisarjaa Ihmebantu siinä, että sekin näyttää yhdeltä asialta mutta on toista: leppoisan ja pikkutarkan lapsuusnostalgian alta pulppuaa piinallisen verkkaisesti esiin synkempiä sävyjä.[6]

Seura-lehden Jussi Karjalaisen mielestä Munkkivuori on ”tihkuva tv-mestariteos, jonka kymmenessä jaksossa ei ole yhtään liikaa”.[7] Keskipohjanmaa-lehden Hannu Björkbacka antaa Munkkivuorelle täydet viisi tähteä ja pitää oikeutettuna että lopputeksteissä nuoret näyttelijät mainitaan ennen aikuisia: ”Lapsiryhmä on puhdasta kultaa ja Viljami Loposen Mirko kaikkien aikojen tv-rooleja.” Sarjan viipyilevä tempo ja monet lähikuvat antavat Björkbackan mukaan myös lavastuksen, puvustuksen ja maskeerauksen nousta ansaitusti esiin. Hänestä Munkkivuoren kaltaista ajankuvaa ja kasvukertomusta ei ole Suomessa tehty sitten Rauni Mollbergin 1960-luvun lopun sarjojen Lapsuuteni ja Tehtaan varjossa.[8]

Muropaketti-viihdesivuston Tuukka Hämäläisen mielestä nerokasta Munkkivuori-sarjan toteutuksessa on se, että lapset näkevät ja kuulevat paljon enemmän kuin voivat ymmärtää. Hän hämmästelee nuorten näyttelijöiden energiaa ja omistautumista, joiden myötä hahmoille muodostuu sarjan edetessä vahvat persoonat.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jani Volasen uutuussarja Munkkivuori kuvaa karmivaa lähiömysteeriä lasten silmin – katso traileri Mesta. 13.9.2022. Viitattu 14.10.2022.
  2. Liukkonen, Anuliina: Jani Volasen Munkkivuori-jännityssarja on lähiömysteeri lasten silmin – katso traileri Katso. 13.9.2022. Helsinki: Aller Media Oy. Viitattu 15.10.2022.
  3. a b c Kartastenpää, Tero: Jani lähiöstä. Helsingin Sanomat, 16.10.2022. Artikkelin maksullinen verkkoversio Viitattu 18.10.2022.
  4. a b Vilkman, Sanna: Kasarinostalgia jyllää televisiosarjoissa – Jani Volasen Munkkivuoressa aikuisten valheet nähdään lasten silmin Yle Uutiset. 24.8.2021. Viitattu 19.10.2022.
  5. Kinnunen, Kalle: Hän: Jani Volanen. Suomen Kuvalehti, 17.11.2022. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.11.2022.
  6. Tervonen, Kaisu: Piinallisen verkkainen mutta pirullisen hyvä Munkkivuori-sarja kertoo lapsuuden lopusta. Helsingin Sanomat, 16.10.2022. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.10.2022.
  7. Karjalainen, Jussi: Jani Volanen loihti jälleen onnistuneen sarjan – Munkkivuori kuvaa, miten paha ja pahan houkutus vaanivat. Seura, 16.10.2022. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.10.2022.
  8. Björkbacka, Hannu: Keskipohjanmaan TV-viikon valinta: Munkkivuoren kuolinsiivous Keskipohjanmaa. 16.10.2022. Viitattu 17.10.2022.
  9. Hämäläinen, Tuukka: Munkkivuori on mestariteos! Muropaketti. 10.10.2022. Viitattu 17.10.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]