Siirry sisältöön

Munkkiaratti

Wikipediasta
Munkkiaratti
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Papukaijat Psittacidae
Alaheimo: Psittacinae
Suku: Myiopsitta
Laji: monachus
Kaksiosainen nimi

Myiopsitta monachus
(Boddaert, 1783)
Katso myös

  Munkkiaratti Wikispeciesissä
  Munkkiaratti Commonsissa

Munkkiaratti (Myiopsitta monachus) on eteläamerikkalainen papukaijalaji. Laji pesii suurissa parvissa samantapaisissa yhteispesissä kuin esimerkiksi tasavaltalaiset. Munkkiaratit myös yöpyvät näissä pesissä ja ruoanhakuun lähtiessään ne jättävät muutaman vartioimaan pesiä.

Munkkiaratteja pidetään myös lemmikkilintuina. Sitä kutsuttiin aiemmin yleisesti munkkipapukaijaksi.[2]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munkkiaratti on noin 29 senttimetriä pitkä nokasta pitkän pyrstön kärkeen. Se painaa noin 130-140 grammaa.[3]

Luonnonväritteinen munkkiaratti on suurimmaksi osaksi vihreä. Sillä on vaaleanharmaa otsa, posket ja rinta. Rinnassa on tummemman harmaata suomukuviointia. Pyrstö ja siipisulat ovat siniset. Nokka on tumman beige, silmä tumma ja jalat harmaat. [3]

Lemmikkinä siitä on jalostettu useita värimuunnoksia, joiden ulkonäkö poikkeaa villivärisestä.[4]

Taksonomia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa muissa lähteissä tunnustetaan munkkiaratti kahdeksi eriksi lajiksi: Myiopsitta monachus (munkkiaratti) ja Myiopsitta luchsi (ei vielä suomenkielistä nimeä, englanniksi Cliff parakeet).[5]

Suomenkielinen BirdLife Suomen ylläpitämä lintujen nimiluettelo ei tunnusta vielä tätä lajijakoa[6]. BirdLife Suomi on siirtynyt käyttämään Avislistin lajiluetteloa vuonna 2025, jossa nämä kaksi lajia ovat eritelty.[7] Uudistuvan nimistön suomennostyössä kuitenkin kestää, joten uusi lajinimi julkaistaneen kevään 2026 tienoilla.[8]

Munkkiaratista erotettu "Cliff parakeet" ("kielekearatti") eroaa munkkiaratista värityksen ja elinalueen perusteella. Munkkiaratilla on suomukuviollinen rinta ja vihertävä alavatsa, M. luchsilla puutuvat rinnan raidat ja sen vatsa on kellertävä.[9]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munkkiaratin luontainen levinneisyysalue on Boliviassa, Brasiliassa ja Argentiinassa. Istutettuna lajia esiintyy Puerto Ricossa, Yhdysvaltojen koillisosassa ja Espanjassa. Munkkiaratit viihtyvät sademetsien lisäksi muun muassa hedelmä- ja palmuviljelmillä.

Ravinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munkkiaratit pitävät hedelmistä, pähkinöistä, kukista ja lehdistä sekä hyönteisistä ja niiden toukista. Lemmikkeinä munkkiaratit ovat herkkiä lihomaan.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Munkkiarattien risupesä

Munkkiaratti on harvinaislaatuinen papukaijalintu, sillä se rakentaa risupesän kolossa pesimisen sijaan. Laji pesii koloniassa, jossa samassa isossa pesässä on useita pesäkammioita: niitä on normaalisti noin 20 mutta niitä voi olla jopa 200.[10] Munkkiaratit saattavat myös hoitaa (ruokkia) nuorempia sisaruksiaan ja myös ei-lisääntyvät parit ja lisääntyvät yksilöt voivat ruokkia muiden poikasia.[11]

Munkkiaratit voivat pesiä kaikkina vuodenaikoina, mutta tavallisesti ne tekevät sen lokakuussa. Silloin naaras munii 5–8 munaa erityisessä poikuekammiossa. Lisääntyminen on huonosti tunnettua, mutta poikaset itsenäistyvät kuusiviikkoisina.

Sosiaalisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munkkiarattien sosiaalisuutta ja äänenkäyttöä on tutkittu jonkin verran. Munkkiarateilla on todennäköisesti yksilöllinen äänijälki[12], eri murteita eri asuinpaikoissa [13]ja munkkiarateilla sosiaalisemmilla linnuilla on laajempi äänivarasto.[14] Munkkiaratti parvessa on myös jonkinlainen arvojärjestys[15], joka hälvenee jos lintu poissa, etenkin jos yksilö on ollut hierarkiassa korkealla.[16] Munkkiaratit muodostavat ystävyyssuhteita samaan tapaan kuin ihmiset: lähestyen varovaisemmin uusia yksilöitä.[17]

Lemmikkinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sininen munkkiaratti

Munkkiaratti on Suomessa melko yleinen lemmikkilintu. Lemmikkinä siitä on jalostettu useita värimuunnoksia, joiden ulkonäkö poikkeaa villivärisestä, esimerkiksi sininen, keltainen (lutino), harmaa ja valkoinen.[4]

Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.[18] Vaikka munkkiarateilla on luonnossa arvojärjestys, lemmikkinä ihminen on tämän ulkopuolella, eikä ihmisen tule tämän pohjalta alkaa pomottaa tai alistaa lemmikkiään.[19]

Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.[20]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ BirdLife International: Myiopsitta monachus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.2.2015. (englanniksi)
  2. ↑ Lintulajien vanhat nimet www.kaijuli.fi. Viitattu 7.11.2025.
  3. 1 2 Monk Parakeet | World Parrot Trust parrots.org. Viitattu 10.12.2025.
  4. 1 2 Quaker Colour Mutations | Maranatha Aviaries | Brisbane Conure Breeder Maranatha Aviaries. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Cliff Parakeet | World Parrot Trust parrots.org. Viitattu 10.12.2025.
  6. ↑ BirdLife Suomi | Maailman lintulajien suomenkieliset nimet birdlife.fi. Viitattu 2.10.2025.
  7. ↑ BirdLife Suomi | BirdLife ottaa käyttöön AviListin taksonomian birdlife.fi. Viitattu 5.12.2025.
  8. ↑ Lintulajien vanhat nimet www.kaijuli.fi. Viitattu 5.12.2025.
  9. ↑ Cliff Parakeet | World Parrot Trust parrots.org. Viitattu 10.12.2025.
  10. ↑ Monk Parakeet Overview, All About Birds, Cornell Lab of Ornithology www.allaboutbirds.org. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Eberhart, Jessica: BREEDING BIOLOGY OF THE MONK PARAKEET faculty.lsu.edu. 1998. Viitattu 10.12.2025.
  12. ↑ Simeon Q. Smeele, Juan Carlos Senar, Lucy M. Aplin, Mary Brooke McElreath: Evidence for vocal signatures and voice-prints in a wild parrot. Royal Society Open Science, 2023-10, 10. vsk, nro 10. PubMed:37800160 doi:10.1098/rsos.230835 ISSN 2054-5703 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  13. ↑ Simeon Q Smeele, Stephen A Tyndel, Lucy M Aplin, Mary Brooke McElreath: Multilevel Bayesian analysis of monk parakeet contact calls shows dialects between European cities. Behavioral Ecology, 23.11.2023, 35. vsk, nro 1. doi:10.1093/beheco/arad093 ISSN 1045-2249 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  14. ↑ More social parrots have a better vocabulary www.mpg.de. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  15. ↑ Monk Parakeets calculate their social standing BirdGuides. 19.10.2015. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Michael Miller: These birds vacation at their peril UC News. 3.4.2023. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  17. ↑ Michael Miller: Parakeets ‘test waters’ of new relationships UC News. 20.11.2025. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  18. ↑ Lemmikkilinnut lyhyesti ja selkokielellä kaijuli.fi. Viitattu 10.12.2025.
  19. ↑ Karala, Maija: Väärinymmärretty arvojärjestys. Kaijutin, 2024. Lemmikkilinnut Kaijuli ry.
  20. ↑ CITES-luokat lintulajeittain www.kaijuli.fi. Viitattu 10.12.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Munkkiaratti&oldid=23719660”