Muinaisen Egyptin tekniikka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Egyptiläinen seinämaalaus esittää shaduf-vedennostolaitetta, joka on yhä käytössä monin paikoin

Muinaisen Egyptin tekniikka tarkoittaa tekniikkaa, jota käytettiin muinaisessa Egyptissä ajanjaksolla alkaen noin 4000 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja päättyen ajanlaskun hellenistiseen kauteen.

Maanviljely kulttuurin synnyssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisten korkeakulttuurien syntymisen edellytyksenä on ollut tuottava maatalous, joka antoi ihmisille enemmän aikaa kehittää teknisiä ratkaisuja. Maatalouden tuottavuus oli suurinta tulvivien jokien kuten Niilin rannoilla. Maanviljelyksen tuottama ylijäämä on kasvattanut ihmisyhteisöjen kokoa, kehittänyt työnjakoa ja vilkastuttanut kaupankäyntiä. Auraa alettiin käyttää 3000 eaa. Babyloniassa, mikä nosti sadon määrää, kun rikkakasveja saatiin vähennettyä ja maaperän ravinteet saatiin paremmin kiertoon. Auraa vetämään valjastettiin härkä, joka on märehtijänä helpompi ruokkia kuin hevonen. Kaksoisvirranmaasta teknisiä keksintöjä välittyi Niilin alueelle, jonne syntyi Saharan aavikon suojaamana noin 3 000 vuotta kukoistanut muinaisen Egyptin kulttuuri.[1]

Härkävaljakko ja aura auttoi egyptiläisiä tuottamaan ylijäämää, jonka avulla riitti resursseja kulttuurin kehittämiseen

Kastelujärjestelmä kehittyi niilin jokivarsikulttuurissa ja lisäsi viljelymaanalaa. Tulvavettä opittiin varastoimaan altaisiin ja käyttämään vielä tulvan jälkeen. Egyptiläisten kehittämällä shadufin, vedennoston tarkoitetun vivun avulla vettä pystyttiin nostamaan ylemmille pelloille. Kastelujärjestelmät kehittyivät laajoiksi. Egyptissä arvioidaan asuneen vuonna 5000 eaa. primitiivisen maatalouden alkaessa noin 100 000 ihmistä. Väkiluku kasvoi nopeasti, ja vuonna 3000 eaa. asukkaita oli jo noin miljoona. Roomalaisaikana asukkaita oli noin 4 miljoonaa, ja väkiluku alkoi kasvaa vasta uudella ajalla.[2]

Kaupankäynti ja liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Egyptiläiset alukset
Veneenveistäjiä työssään. Kuvassa on myös hieroglyfi-kirjoitusta

Niili toimi Egyptin pääkulkuväylänä. Sitä voitiin purjehtia etelään ja joen mukana päästiin takaisin pohjoista kohti. Jo varhain alettiin rakentamaan riittävän suuria aluksia, jotka auttoivat kauppaa kehittymään ja laajentamaan hallintoa. Kirjoitustaidon kehittyminen kuvastaa tiiviissä yhteisössä syntyviä tarpeita oikeudenmukaisuuden suhteen, sillä varhaisimmat tunnetut tekstit ovat veroluetteloita ja anomuksia verovähennyksistä. Tekstejä kirjoitettiin papyrukselle ja niitä voitiin pienellä vaivalla kuljettaa ja arkistoida. Temppelit toimivat kaupankäynnissä aluksi uskottuina miehinä ja sopimusten säilyttäjinä, mutta temppelien asema vahvistui vähitellen ja niistä tuli kaupunkivaltioiden hallintokeskuksia.[3]. Painojen ja mittojen standardit syntyivät, tunnettu on esimerkiksi painon yksikkö talentti.[4] Egyptiläisillä oli myös käytössään kalenteri ja aurinkokello.[5]

Fajanssin valmistuksesta on merkkejä noin vuodelta 4000 eaa. Fajanssin valmistamiseksi on jouduttu rakentamaan uuneja, joissa saavutetaan riittävän korkea lämpötila, ja samalla on luotu edellytyksiä metallien erottamiselle malmista. Lapislatsuli-korut ovat olleet suosittuja Egyptissä, johon tätä materiaalia tuli kaupankäynnin kautta.[6] Pyörän synty liitetään yleensä 4000-luvun eaa. Mesopotamiaan, jossa sitä käytettiin savenvalussa. Se saapui Egyptiin valloittajien mukana, kun nämä hyökkäsivät hevosvaljakoineen.[7]

Sanakirjoituksesta äännekirjoitukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumerien nuolenpääkirjoitusta pidetään vanhimpana kirjoitusjärjestelmänä. Egyptiläiset hieroglyfit ovat lähes yhtä vanhoja, noin 3000 eaa. syntyneitä.[8] Molemmat kirjoitusjärjestelmät olivat alkujaan sanakirjoitusjärjestelmiä perustuen kuvakirjoitukseen. Kuvat pelkistyivät nopeasti merkeiksi.[9] Sanakirjoituksessa jokaisella merkillä on vastinesanansa, jolloin kirjoitustaitoisten täytyy osata tuhansia merkkejä. Tavumerkkien määrä on huomattavasti vähemmän kuin sanoja ja kirjoittamisen oppiminen helpompaa. Askeleen äännekirjoituksen suuntaan tekivät Egyptissä työssä olleet seemiläisiä kieliä puhuneet palkkasotilaat, joiden kirjoitusta on löytynyt Wadi el-Hol-nimisestä paikasta Siinailla.[10] Kirjoitus on noin vuosisadalta 1900 eaa. Äännekirjoitusjärjestelmä välittyi foinikialaisen kirjaimiston kautta 800-500 eaa. kreikkalaiseen kirjaimistoon. Kreikkalaiset lisäsivät alkujaan pelkkiä konsonantteja käsittävän kirjaimistoon vokaaleja. Kreikkalaisten kautta kirjaimet siirtyivät Etruskeille ja heiltä Roomalaisille.[11]

Metallien käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metallin valamista muinaisessa Egyptissä

Vanhat nimitykset kivikausi, kuparikausi, pronssikausi ja rautakausi perustuvat kultakin aikakaudelta löydettyihin parhaisiin terämateriaaleihin. Siirtyminen eri kaudesta toiseen tapahtui vaiheittain. Vanhimmat korkeakulttuurit kuten Egypti syntyivät kivikaudella ja siirtyivät pronssikauteen jo kukoistaessaan. Varhaiset kupariesineet oli tehty takomalla löydetyistä kuparimetallisulkeutumista. Vuoden 4000 eaa. tienoilla opittiin kuparin erottaminen malmista kuumentamalla, ja vuodelta 3500 eaa. ajoilta löytyy jo valumuotteja. Vuoden 3000 eaa. aikaan Kaksoisvirranmaassa keksittiin sekoittaa kupariin sulatusprosessiin tinakiveä ja saatiin aikaiseksi käyttökelpoisempi materiaali, pronssi. Kaivostoimintaa ja metalliteollisuutta harjoitettiin asutuilla alueilla 3000 luvulla eaa. jo runsaasti.[12] Egyptin maaperästä ei löydy kuparia tai tinaa, ja egyptiläisten tiedätään valloittaneen jo varhaisdynastisella ajalla alueita niin Siinailta kuin etelästä Ala-Nubiasta, jossa esiintyy kuparia.[13]

Tiilien valmistusta

Rauta tunnettiin yhtä varhain varhain kuin kulta ja kupari. egyptiläisistä haudoista on löydetty meteoriittiraudasta tehtyjä helmiä. Raudan valmistuksen keksivät heettiläiset noin 1500 eaa. Raudan valmistus oli vaikeampaa korkeamman lämpötilavaatimuksen vuoksi. Kun opittiin valuraudan lisäksi takoraudan valmistus sekä lämpökäsittelyt kuten karkaisu ja päästöhehkutus, joilla raudasta saatiin sitkeää ja kovaa, raudasta tuli ylivoimainen materiaali aseisiin ja erilaisiin työkaluihin. Raudan yleisyys maaperässä auttoi sen käytön leviämistä. Heettiläiset pystyivät joitakin vuosisatoja pitämään raudan valmistuksen monopolia. Tutankhamonin (1336 eaa.–1327 eaa.) haudasta on löydetty on löydetty rautatikari, joka on aikoinaan ollut hyvin arvokas.[14] Metallien valmistuksen 7 000 vuoden historian tulokset ovat nykyaikaisen tekniikan perusta.[15]

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunkien kasvaessa ja väestön lisääntyessä alkoi olla riittävästi resursseja suuriin rakennusprojekteihin, joista erityisesti muinaiset egyptiläiset ovat tunnettuja. Pyramidien rakentamiseen on tarvittu rakentamisen ja projektinjohtamisen ammattilaisia, joista joidenkin nimet jopa tunnetaan, kuten Imhotep. Rakennusten sijoittelussa ilmansuuntien mukaan on tarvittu hyvää maanmittaustaitoa. Yhden ihmisen tekniset taidot ovat tuskin riittäneet koko pyramidin rakentamiseen, vaan se on hallitun yhteistyön tulos. Varsinaisen rakennustyön tekijöitä suuren pyramidin rakentamisessa on ollut paljon, jopa 100 000 henkeä.[16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Adams, James: Insinöörin maailma. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 1995. ISBN 951-884-163-2.
  • Kero, Reino ja Kujanen, Hannu (toim.): Kivikirveestä tietotekniikkaan, tekniikan sosiaalihistoriaa kivikaudesta nykypäivään. Turku: Turun yliopiston historian laitos, 1989. ISBN 951-880-296-3.
  • Mahajan, Shobhit: Keksinnöt ennen ja nyt. Suomentanut Eetu Hiltunen. Tandem Verlag Gmbh, 2008. ISBN 978-3-8331-4819-4.
  • Wiio, Antti: Kun tietotekniikka muutti maailmaa, Vallankumoukselliset IT-keksinnöt kivikaudelta nykypäivään. Espoo: Tecnologos Oy / Deltakirjat, 2007. ISBN 978-951-96141-2-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mahajan, s. 10–12.
  2. Kivikirveestä tietotekniikkaan, Reino Kero: Kastelujärjestelmien synty, s. 23–27.
  3. Wiio 2007, s.74-75
  4. Adams, s. 15
  5. Technology of Ancient Egypt Ancient Egypt's Deepest Secrets Revealed.
  6. Mahajan, s. 11, 14.
  7. Mahajan, s. 13–16.
  8. Wiio 2007, s.132-133
  9. Wiio 2007, s.126
  10. Wiio 2007, s.136-137
  11. Wiio 2007, s.138-141
  12. Kivikirveestä tietotekniikkaan, Juha Vänttinen: Metallien käyttöönotto, s. 28–34.
  13. Rostislav Holthoer: Muinaisen Egyptin kulttuuri, s. 16. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-11069-1.
  14. Muinaisen Egyptin kulttuuri, s. 16.
  15. Kivikirveestä tietotekniikkaan, Juha Vänttinen: Metallien käyttöönotto, s. 34–39.
  16. Adams, s. 16–17 .