Morris Marina

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Morris Marina
Marina (6606600699).jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja Morris
Konserni British Leyland
Valmistusvuodet 1971–1981
Korimalli coupe, sedan
Muotoilija Roy Haynes
Seuraaja Austin Montego
Mitat ja tekniset tiedot
Massa 870–1120 kg
Vetotapa takaveto

Morris Marina on brittiläinen henkilöautomalli, jota valmisti British Leyland vuosina 1971–1981. Perinteistä takavetotekniikkaa edustava keskikokoinen ja hinnaltaan edullinen auto oli suosittu etenkin perheautona, mutta sen suosiota varjostivat laatuongelmat.[1] Britanniassa Marinan pääkilpailijat olivat Ford Cortina, Vauxhall Viva ja Hillman Avenger, Suomessa Marinaa kalliimmat Ford Escort ja Opel Kadett sekä sitä halvempi Lada 1500.[2]

Morris Marina oli Britanniassa hyvin suosittu. Lisäksi sitä vietiin ympäri maailmaa, jopa Pohjois-Amerikkaan (nimellä Austin Marina), ja koottiin myös Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa. Sitä on monilla markkinoilla kutsuttu laatuongelmiensa vuoksi yhdeksi kaikkien aikojen kehnoimmista autoista, yhdessä British Leylandin toisen 1970-luvun automallin Austin Allegron kanssa.[3]

Korimallit ja uudistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Marinaa myytiin aluksi eniten kaksiovisena viistoperäisenä mallina, kun taas 1970-luvun loppupuolella neliovinen sedan oli suositumpi. Monilla markkinoilla siitä oli saatavissa myös farmarimalli, avolavamalli ja umpipakettiautomalli. Syksyllä 1976 Marina uudistui Marina 2:ksi uusine kojetauluineen ja sekä edessä että takana sijaitsevine kallistuksenvaimentimineen. Syksyllä 1980 esiteltiin kolmas sukupolvi, joka sai nimen Morris Ital, Giorgetto Giugiaron muotoilutoimiston ItalDesignin tekemän faceliftin ansiosta. Marinan varsinainen seuraaja oli vuonna 1984 esitelty Austin Montego.[2][1]

Moottorivaihtoehdot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Morris Marina oli aluksi saatavissa 1,3- ja 1,8-litraisilla bensiinikoneilla (57 ja 72 hv) sekä 1,8-litraisella TC-bensiinimoottorilla (92 hv). Vuosina 1978–1979 oli vaihtoehtona myös 40-hevosvoimainen 1,5-litrainen dieselmoottori.[2][1]

Autoteollisuuden vaikeuksien symboli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morris Marina oli ensimmäisiä automalleja, jotka suunniteltiin British Motor Holdingsin (BMH) ja Leyland Motorsin fuusioiduttua BLMC:ksi 1968. Uusia malleja oli saatava markkinoille, vaikka juuri mitään suunnitelmia sellaisten kehittämiseksi ei ennen fuusiota ollut. Marina suunniteltiin hyödyntämään yrityksen hallussa jo olevaa tekniikkaa ilman juuri mitään uudistuksia, jotta se saataisiin markkinoille ripeästi.

Morris Marinan valmistusvuosina British Leylandia vaivasivat monet työtaistelut, jotka osaltaan muuttivat koko teollisuudenalan Britanniassa kannattamattomaksi. Samaan aikaan saksalaiset ja japanilaiset autonvalmistajat toivat markkinoille uusia innovatiivisia automalleja kuten Volkswagen Golf ja toisen sukupolven Toyota Corolla.

BBC:n autoviihdeohjelma Top Gear on tehnyt toistuvasti pilaa Morris Marinan kustannuksella 2000-luvulla. Aina kun auto on esiintynyt ohjelmassa, se on lopuksi romutettu pudottamalla sen päälle piano. Top Gear -ohjelman oheistuotteeksi tehdyssä kirjassa Crap Cars Morris Marina valittiin kaikkien aikojen neljänneksi huonoimmaksi autoksi.

Myynti Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morris Marinan tullessa myyntiin Suomessa vuonna 1972 Morris-autojen maahantuonti oli siirtynyt Oy Voimavaunu Ab:lta Sisu-autojen valmistajalle Oy Suomen Autoteollisuus Ab:lle. Tekniikan Maailma -lehden testiryhmä totesi koeajon perusteella Marinan olevan ominaisuuksiltaan tasapainoinen, mutta yleisilmeeltään arkinen ja väritön. Auto sai moitteita melko voimakkaasta sisämelusta. Marinan perusmallin hinta vuonna 1975 oli 15 330 markkaa (vuoden 2005 rahassa 10 470 euroa) ja se oli selvästi edullisin perheautoluokan brittiläinen automalli Suomessa. Tästä huolimatta auto alkoi vuosikymmenen mittaan jäädä ripeämmin uudistuneiden keskieurooppalaisten ja japanilaisten kilpailijoidensa jalkoihin. Marinaan vuosien varrella tehdyt uudistukset, kuten vuonna 1975 uusittu sisustus ja vuonna 1978 esitelty TC-moottori, huomioitiin vain laimeasti. Vuoteen 1979 mennessä Morris Marina -autoja myytiin Suomessa runsaat 13 000 kappaletta.[4] Marinan ehostettu versio Ital esiteltiin suomalaisissa autolehdissä loppuvuonna 1980, mutta yhtäkään tämän mallista autoa ei tuotu maahan. Tämä merkitsi Morris-merkin katoamista Suomen automarkkinoilta.[5] Marinan jälleenmyyntiarvo oli heikko ja 1980-luvulla sen kohtalona oli varsin usein joutuminen vaihtoautohallien takanurkkien pitkäaikaiseksi täytteeksi.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Morris Marina, Retroautot.fi. Viitattu 22.5.2015.
  2. a b c Morris Marina, Ajovalo.net. Viitattu 22.5.2015.
  3. Morris Marina - 10 cars that should never have been built, The Telegraph, viitattu 22.5.2015.
  4. Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (3. painos), s. 123–125. Helsinki: Alfamer Oy, 2013.
  5. Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1981, s. 158. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1981.
  6. Kimmo Levä (toim.): Auton vuosisata: Mobilia-vuosikirja 1999, s. 57. Kangasala: Mobilia-säätiö, 1999.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Morris Marina